CARE-HF-tutkimukseen «Cleland JG, Daubert JC, Erdmann E ym. The effect of cardiac resynchronization on morbidity and mortality in heart failure. N Engl J Med 2005;352:1539-49 »1 otettiin 813 sydämen vajaatoiminta -potilasta, joilla oli NYHA III–IV -tasoiset oireet huolimatta optimaalisesta lääkehoidosta ja joiden vasemman kammion ejektiofraktio oli ≤ 35 % ja QRS-heilahduksen leveys ≥ 120 ms. Potilailla, joilla QRS-heilahdus oli 120–140 ms, tuli lisäksi olla osoitettava epäsynkronia sydämen kaikututkimuksessa. Potilaat satunnaistettiin joko sydäntä synkronoivaan tahdistusryhmään (CRT) tai lääkehoitoryhmään. Toissijaisena päätetapahtumana oli kokonaiskuolleisuus.

45 % potilaista oli dilatoiva kardiomyopatia ja 38 % iskeeminen sydänlihassairaus. QRS-heilahduksen mediaani oli 160 ms ja vasemmankammion ejektiofraktion mediaani oli 25 %. Keskimäärin 2 vuoden 5 kuukauden (18–44 kuukautta) seurannan aikana 20 % potilaista CRT-ryhmässä ja 30 % lääkehoitoryhmässä kuoli, vaarasuhde 0.64 (95 % CI 0.48–0.85; P < 0.002). 83 % kuolemista luokiteltiin sydänperäisiksi. Tutkimuksen perusteella yhdeksän tahdistimen asennuksella estettäisiin 1 kuolema (NNT = 9). Lääkehoitoryhmässä 16 % potilaalle pyrittiin asentamaan sydäntä synkronoiva tahdistin, joista puolestaan 35 % myös rytmihäiriötahdistin. Heistä 5 % laite aktivoitiin ennen ensisijaisen päätetapahtuman saavuttamista. Tutkimus oli etenevä, kontrolloitu, satunnaistettu eurooppalainen monikeskustutkimus, jossa päätetapahtuma työryhmä oli sokkoutettu.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Albertan yliopiston Evidence-based Practice -keskuksen tekemässä perusteellisessa systemaattisessa katsauksessa «McAlister F, Ezekowitz J, Wiebe N ym. Cardiac resynchronization therapy for congestive heart failure. Evid Rep Technol Assess (Summ) 2004;106:1-8 »2 verrattiin sydäntä synkronoivan tahdistuksen (CRT) tehoa, turvallisuutta ja kustannustehokkuutta aikuisten oireisen sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Yhdeksän etenevää satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joista kolmessa oli mukana myös rytmihäiriötahdistimia, raportoi CRT-vaikutuksen kokonaiskuolleisuuteen. Tutkimuksissa oli yhteensä 3 574 potilasta, joilla QRS-heilahduksen leveys oli ≥ 120 ms ja potilailla oli alentunut vasemman kammion ejektiofraktio (LVEF ≤ 40 %). Keskimäärin QRS-heilahduksen leveys oli yli 150 ms ja LVEF 21–26 %. 95 % potilaista oli sinusrytmissä ja 64 % oli vasen haarakatkos. Potilaista 75 % oli NYHA III ja 10 % NYHA IV -luokan vajaatoimintaoireet. Kahdessa tutkimuksessa oli mukana potilaita, joiden toimintaluokka oli NYHA II. Vajaatoiminnan taustalla oli 58 %:lla (vaihtelu 29–69 %) potilaista iskeeminen sydänlihassairaus.

Seuranta-aika vaihteli tutkimuksissa kuukaudesta 12 kuukauteen. Meta-analyysin perusteella CRT vähensi kokonaiskuolleisuutta 25 % (relatiivinen riski 0.75, 95 % CI 0.60–0.93). Tulos säilyi samana, jos mukaan otettiin vain NYHA III ja IV -potilaat (relatiivinen riski 0.76, 95 % CI 0.60–0.95). Kokonaiskuolleisuus kontrolliryhmässä oli 14.9 % ja NNT yhden kuoleman estämiseksi oli 27. Ero kuolleisuudessa ilmeni vasta 3 kuukauden seurannan jälkeen. Kolmen kuukauden jälkeen relatiivinen kuoleman vaara oli 0.59 (95 % CI 0.43–0.81, Cox proportional hazard ratio).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä