Oikean kammion kärjen tahdistamisen tiedetään johtavan vasemman kammion poikkeavaan sähköiseen aktivoitumisen ja vasemman kammion mekaaniseen epäsynkroniaan. Siten potilaille, joilla on tavanomainen aihe kammiotahdistukseen, aiheutetaan oikean kammion kärjen tahdituksella iatrogeeninen epäsynkronia, joka vastaa vasemmasta haarakatkoksesta johtuvaa epäsynkroniaa «Manolis AS. The deleterious consequences of right ventricular apical pacing: time to seek alternate site pacing. Pacing Clin Electrophysiol 2006;29:298-315 »1, «Witte KK, Pipes RR, Nanthakumar K ym. Biventricular pacemaker upgrade in previously paced heart failure patients--improvements in ventricular dyssynchrony. J Card Fail 2006;12:199-204 »2.

DAVID-tutkimuksessa «Wilkoff BL, Cook JR, Epstein AE ym. Dual-chamber pacing or ventricular backup pacing in patients with an implantable defibrillator: the Dual Chamber and VVI Implantable Defibrillator (DAVID) Trial. JA»3 runsas kammiotahdistus fysiologisessa rytmihäiriötahdistinryhmässä potilailla, joiden vasemman kammion toiminta oli heikentynyt, johti lisääntyneeseen vajaatoimintajaksojen määrään verrattuna vain yhden johdon rytmihäiriötahdistimiin, joissa oli vain vähän kammiotahdistusta. Samoin MOST- ja MADIT-tutkimusten alatutkimuksissa «Sweeney MO, Hellkamp AS, Ellenbogen KA ym. Adverse effect of ventricular pacing on heart failure and atrial fibrillation among patients with normal baseline QRS duration in a clinical trial of pacemak»4, «Steinberg JS, Fischer A, Wang P ym. The clinical implications of cumulative right ventricular pacing in the multicenter automatic defibrillator trial II. J Cardiovasc Electrophysiol 2005;16:359-65 »5 runsas kammiotahdistuksen määrä korreloi lisääntyneisiin vajaatoimintajaksoihin.

On olemassa kolme tutkimusta, joissa on verrattu kahden kammion tahdistusta (DDDR) tai kammiotahdistusta (VVIR) sydäntä synkronoivaan tahdistukseen potilailla, joilla on tavanomainen aihe kammiotahdistukseen.

Saksalaisessa HOBIPACE-tutkimuksessa «Kindermann M, Hennen B, Jung J ym. Biventricular versus conventional right ventricular stimulation for patients with standard pacing indication and left ventricular dysfunction: the Homburg Biventricu»6 verrattiin sydäntä synkronoivaa tahdistusta tavanomaiseen oikean kammion tahdistukseen 30 potilailla, joilla oli vasemman kammion dysfunktio (LVEF ≤ 40 % ja LVEDD ≥ 60 mm) ja tavanomainen aihe kammiotahdistukseen (eteis-kammiokatkos). Tutkimus oli prospektiivinen, satunnaistettu tutkimus, jossa käytettiin crossover-asetelmaa. Vasemman kammion toimintaa, natriureettista peptidiä, suorituskykyä ja elämänlaatua verrattiin 3 kuukauden oikean kammion tahdistuksen ja 3 kuukauden sydäntä synkronoivan tahdistuksen aikana. Verrattuna oikean kammion tahdistukseen sydäntä synkronoiva tahdistus pienensi vasemman kammion loppu systolista tilavuutta 17 % (p < 0.001) ja paransi ejektiofraktiota 22 % (p < 0.0002) ja hapenottokykyä 21 % (p < 0.003). NT-proBNP pieneni 31 % (p < 0002) enemmän, Minnesota Living with Heart Failure Core oli 6 pistettä alhaisempi (p = 0.01) ja NYHA-toimintaluokka parani useammin (p = 0.015) sydäntä synkronoivan tahdistuksen aikana. Eteisvärinässä olevien potilaiden (n = 9) vaste oli samanlainen kuin sinusrytmissä olevien. Tutkimus on yhden keskuksen, etenevä, satunnaistettu, osin sokkoutettu crossover-tutkimus.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tanskalaisessa yhden keskuksen satunnaistetussa tutkimuksessa «Albertsen AE, Nielsen JC, Poulsen SH ym. Biventricular pacing preserves left ventricular performance in patients with high-grade atrio-ventricular block: a randomized comparison with DDD(R) pacing in »7 sydäntä synkronoivan tahdistuksen (BiV) vaikutusta vasemman kammion epäsynkroniaan ja funktioon verrattuna tavanomaiseen kahden kammiontahdistukseen (DDDR) 50 potilaalla, joilla oli korkean asteen eteiskammiokatkos. Seuranta-aika oli vuosi. LVEF ja epäsynkronia (number of segments with delayed longitutinal contraction, DLC) mitattiin kaikututkimuksella. LVEF ei eronnut merkittävästi ryhmien välillä 12 kuukauden kohdalla, mutta DDDR-ryhmässä laski hiukan (59.7 % (95 % CI 57.4–61.4 %) vs. 57.2 % (95 % CI 52.1–60.6 %), p = 0.03) 12 kuukauden aikana, kun taas BIV-ryhmässä se säilyi ennallaan (58.9 % (95 % CI 47.1–61.7 %) vs. 60.1 % (95 % CI 55.2–63.3 %), p = 0.15). Kaikututkimuksella arvioitu epäsynkronia oli yleisempää DDDR-ryhmässä 12 kuukauden kohdalla (1.8 ± 0.9 vs 0.8 ± 0.9 segmenttiä / potilas, p = 0.02). NT-proBNP ei muuttunut merkittävästi DDDR-ryhmässä (122 ± 178 vs. 91 ± 166 pmol/l, ns) mutta puolittui BiV-ryhmässä (198 ± 505 vs. 86 ± 95 pmol/l, p = 0.02). Tutkimus on yhden keskuksen, etenevä, satunnaistettu tutkimus.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

PAVE-tutkimuksessa «Doshi RN, Daoud EG, Fellows C ym. Left ventricular-based cardiac stimulation post AV nodal ablation evaluation (the PAVE study). J Cardiovasc Electrophysiol 2005;16:1160-5 »8 verrattiin oikean kammion tahdistusta (VVIR) sydäntä synkronoivaan tahdistukseen (BiV)184 eteisvärinäpotilaalla, joille oli tehty eteiskammiosolmukkeen katetriablaatiohoito hallitsemattoman nopean kammiovasteen vuoksi. Ablaatiohoidon jälkeen 103 potilasta satunnaistettiin BiV-ryhmään ja 81 VVIR-ryhmään. Puolen vuoden seurannassa 6 minuutin kävelymatkaa kasvoi merkittävästi enemmän BiV-ryhmässä kuin VVIR-ryhmässä (82.9 ± 97.7 m vs. 61.2 ± 90.0 m, p = 0.04) ja vasemman kammion ejektiofraktio oli tilastollisesti merkittävästi parempi BiV-ryhmässä kuin VVIR-ryhmässä (0.46 ± 0.13 % vs. 0.41 ± 0.13 %, p = 0.03). Sen sijaan elämänladussa ryhmien välillä ei ollut eroa. Alaryhmäanalyysien perusteella erot tuloksissa selittyvät sillä, että eteisvärinäpotilaat, joiden vasemman kammion funktio oli alentunut (EF alle 45 %) tai heillä oli NYHA II–III -toimintaluokan oireet, hyötyivät sydäntä synkronoivasta tahdistuksesta verrattuna siihen, että tahdistettiin oikean kammion kärkeä. Oikean kammion kärjen tahdistusryhmässä maksimaalinen hapenottokyky ja ejektiofraktio paremminkin laskivat. Tutkimus on etenevä, satunnaistettu, potilailta sokkoutettu monikeskustutkimus.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä