Kanadalaisessa vuosina 1992–94 tehdyssä kontrolloimattomassa tutkimuksessa «Krahn AD, Klein GJ, Norris C ym. The etiology of syncope in patients with negative tilt table and electrophysiological testing. Circulation 1995;92:1819-24 »1 16 synkopeepotilaalle asennettiin rytmivalvuri, mikäli perustutkimukset, pystyasennonsietokoe ja elektrofysiologinen tutkimus eivät tuoneet selitystä kohtauksille. Puolella potilaista oli rakenteellinen sydänsairaus. Kohtaus toistui 15 potilaalla 4.4 ± 4.2 kuukauden kuluttua valvurin asennuksesta ja johti arytmiadiagnoosiin tai sen poissulkuun.
Kanadalaisessa vuonna 1998 julkaistussa tutkimuksessa «Krahn AD, Klein GJ, Yee R ym. Use of an extended monitoring strategy in patients with problematic syncope. Reveal Investigators. Circulation 1999;99:406-10 »2 rytmivalvuri asennettiin 85 synkopeepotilaalle, joiden perustutkimukset eivät paljastaneet synkopeen syytä. Jatkotutkimuksia kuten sydämen kaikututkimus, pystyasennonsietokoe, elektrofysiologinen tutkimus ja puhelin-EKG-seuranta tehtiin vaihtelevasti kliinisin perustein. 62 %:lla potilaista oli rakenteellinen sydänsairaus. Synkopee toistui 58 potilaalla (68 %) 2.3 ± 2.6 kuukauden seurannassa. Rytmihäiriö havaittiin 42 %:ssa rekisteröinneistä.
Espanjassa ja Italiassa vuosina 1997–2000 tehdyssä ISSUE-monikeskustutkimuksessa «Moya A, Brignole M, Menozzi C ym. Mechanism of syncope in patients with isolated syncope and in patients with tilt-positive syncope. Circulation 2001;104:1261-7 »3 rytmivalvuri asennettiin 111 synkopeepotilaalle, joilta merkittävä rakenteellinen sydänsairaus oli suljettu pois. Potilaille tehtiin pystyasennonsietokoe, joka oli positiivinen 29 potilaalla ja negatiivinen 82 potilaalla. Tarvittaessa tehtiin edeltävästi myös elektrofysiologinen tutkimus. Synkopee toistui 3–15 kuukauden seurannassa 10 potilaalla, joiden pystyasennonsietokoe oli positiivinen (34 %) ja 28 potilaalla, joiden koe oli negatiivinen (34 %, ns.). Asystole tai huomattava bradykardia havaittiin näistä 59 %:lla eikä ryhmien välillä ollut eroa.
Italiassa ja Espanjassa vuosina 1997–2000 tehdyssä ISSUE-monikeskustutkimuksessa «Brignole M, Menozzi C, Moya A ym. Mechanism of syncope in patients with bundle branch block and negative electrophysiological test. Circulation 2001;104:2045-50 »4 52 synkopeepotilaalle, joilla oli haarakatkos lepo-EKG:ssa, asennettiin rytmivalvuri, jos perustutkimukset ja lisäksi täydellinen elektrofysiologinen tutkimus jäivät negatiivisiksi. Rakenteellinen sydänsairaus todettiin 54 %:lla potilaista. 3–15 kuukauden seurannassa synkopee toistui 22 potilaalla (42 %), bradykardialöydös havaittiin 28 potilaalla (54 %) ja pysyvä tahdistin asennettiin 23 potilaalle (44 %).
Kanadalaisessa vuonna 2001 julkaistussa avoimessa tutkimuksessa «Krahn AD, Klein GJ, Yee R ym. Randomized assessment of syncope trial: conventional diagnostic testing versus a prolonged monitoring strategy. Circulation 2001;104:46-51 »5 60 synkopeepotilasta satunnaistettiin rytmivalvuriseurantaan ja tavanomaiseen tutkimuslinjaan, mikäli perustutkimukset eivät tuoneet selitystä kohtauksille. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joiden synkopee vaikutti neurokardiogeeniselta, sydäninfarktin sairastaneet potilaat ja potilaat, joiden ejektiofraktio oli alle 35 %. Potilaiden keski-ikä oli 66 vuotta ja rakenteellinen sydänsairaus oli 38 %:lla. Valvuripotilaita seurattiin enimmillään vuoden ajan, kun taas tavanomaisen linjan potilaille tehtiin 2–4 viikon rytmin seuranta, pystyasennonsietokoe ja elektrofysiologinen testaus. Jos tutkimusstrategia ei tuonut diagnoosia, potilaille tarjottiin siirtymistä toiseen tutkimuslinjaan. Diagnoosi selvisi valvurin avulla 52 %:lla ja muilla menetelmillä 20 %:lla (P = 0.012). Ryhmän vaihto vuoden valvuriseurannan jälkeen tavanomaiseen linjaan toi yhden lisädiagnoosin, kun taas vuoden valvuriseuranta tavanomaisten tutkimusten jälkeen toi kahdeksan uutta diagnoosia, joten kaiken kaikkiaan rytmivalvurilla diagnoosi saatiin 55 %:lla ja tavanomaisin menetelmin 19 %:lla (P = 0.0014). Bradykardian havaitsemisessa valvuri oli perinteisiä menetelmiä parempi (40 % vs 8 %, P = 0.005).
Useissa Euroopan maissa vuosina 2002–2004 tehdyssä ISSUE 2 monikeskustutkimuksessa «Brignole M, Sutton R, Menozzi C ym. Early application of an implantable loop recorder allows effective specific therapy in patients with recurrent suspected neurally mediated syncope. Eur Heart J 2006»6 selvitettiin rytmivalvurin merkitystä neurokardiogeenisen synkopeen hoidon ohjaamisessa. Tutkimuksessa asennettiin valvuri 392:lle potilaalle, joilla oli esiintynyt kolme tai useampia vakavia synkopeekohtauksia kahden vuoden aikana ja joiden synkopeen etiologia anamneesin, fysikaalisen tutkimuksen, EKG:n ja verenpainelöydösten perusteella sopi neurokardiogeeniseksi. Synkopee uusiutui 33 %:lla potilaista vuoden sisällä. 103:sta potilaasta 53 hoidettiin valvurilöydöksen perusteella asentamalla tahdistin (n = 47) tai defibrillaattori (n = 1), tekemällä katetriablaatio (n = 4) tai aloittamalla rytmihäiriölääkitys (n = 1). Ilman spesifistä hoitoa jäi 50 potilasta, joista 13 ilman tahdistinta asystole- tai bradykardialöydöksestä huolimatta ja 1 ilman rytmihäiriölääkitystä takarytmiasta huolimatta. Ryhmien kliinisissä piirteissä ei ollut merkittäviä eroja. Yhden vuoden uusiutumisriski rytmivalvurin avulla suunnitellun spesifisen hoidon ryhmässä oli 10 % ja kontrolliryhmässä 41 % (92 % suhteellisen riskin alenema).
Ranskalaisessa vuosina 2000–2002 tehdyssä tutkimuksessa «Deharo JC, Jego C, Lanteaume A ym. An implantable loop recorder study of highly symptomatic vasovagal patients: the heart rhythm observed during a spontaneous syncope is identical to the recurrent syn»7 rytmivaluri asennettiin 25:lle vasovagaalisia synkopeekohtauksia saavalle potilaalle, joilla oli esiintynyt yli kolme synkopeeta kahden vuoden sisällä ja joiden kallistuskoe oli positiivinen. Keskimäärin 17 kuukauden seurannassa synkopee toistui 12 potilaalla. 9 episodissa havaittiin bradykardia alle 40/min tai asystole, kun taas 21 episodissa bradykardiaa ei esiintynyt. Valvurilöydös ei korreloinut kardioinhibitorisen kallistuskoelöydöksen kanssa.
Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
«Krahn AD, Klein GJ, Norris C ym. The etiology of syncope in patients with negative tilt table and electrophysiological testing. Circulation 1995;92:1819-24 »1: Pieni tutkimus, potilaat toimivat omina kontrolleinaan.
«Krahn AD, Klein GJ, Yee R ym. Use of an extended monitoring strategy in patients with problematic syncope. Reveal Investigators. Circulation 1999;99:406-10 »2: Kontrolloimaton tutkimus, alkuselvittelyt ennen valvurin asennusta vaihtelevia.
«Moya A, Brignole M, Menozzi C ym. Mechanism of syncope in patients with isolated syncope and in patients with tilt-positive syncope. Circulation 2001;104:1261-7 »3: Pieni tutkimus, potilaat toimivat omina kontrolleinaan. Kohtauksen aikana havaittu normaali sinusrytmi ei sulje pois vasodepressiivistä reaktiota synkopeen syynä.
«Brignole M, Menozzi C, Moya A ym. Mechanism of syncope in patients with bundle branch block and negative electrophysiological test. Circulation 2001;104:2045-50 »4: Pieni tutkimus, potilaat toimivat omina kontrolleinaan.
«Krahn AD, Klein GJ, Yee R ym. Randomized assessment of syncope trial: conventional diagnostic testing versus a prolonged monitoring strategy. Circulation 2001;104:46-51 »5: Tutkimuksesta oli suljettu pois nuoremmat potilaat, joiden synkopeen syy oli todennäköisimmin neurokardiogeeninen ja toisaalta ne potilaat, joilla henkeä uhkaavien rytmihäiriöiden esiintyvyys on suurin.
«Brignole M, Sutton R, Menozzi C ym. Early application of an implantable loop recorder allows effective specific therapy in patients with recurrent suspected neurally mediated syncope. Eur Heart J 2006»6: Kontrolloitu tutkimus, hoitoa ei satunnaistettu.
«Deharo JC, Jego C, Lanteaume A ym. An implantable loop recorder study of highly symptomatic vasovagal patients: the heart rhythm observed during a spontaneous syncope is identical to the recurrent syn»7: Pieni kontrolloimaton tutkimus.