Takaisin

Kotona suoritettava harjoittelu Parkinson-kuntoutuksessa

Näytönastekatsaukset
Kirsi Martikainen
27.10.2015

Näytön aste: C

Kotiharjoittelu saattaa parantaa Parkinson-potilaiden kotona selviytymistä.

Gaglar ym. «Caglar AT, Gurses HN, Mutluay FK ym. Effects of ho...»1 tutkivat kotona 2 kuukauden ajan toteutetun päivittäisen harjoittelun vaikutusta toimintakykyyn 5 vuotta Parkinsonin tautia sairastaneilla potilailla. Tutkimukseen osallistui 15 potilasta + 15 kontrollia (ikä 67,4 vs. 64,3 vuotta, Hoehn-Yahr 1–3, taudin kesto 5,5 vs. 5,2 vuotta), arvioijat olivat sokkoutettuja. Opastus tapahtui sairaalassa, kotiohjelmassa oli 10 kerran sarja 3 kertaa/pv = 1 tunti 2 kuukauden ajan. Tavoitteina oli liikelaajuuden, toimintakyvyn, tasapainon, kävelyn ja kätevyyden parantuminen. Mitatut muuttujat: 10 metrin kävely, 20 metrin kävely, ensimmäisen askeleen pituus, askelrytmi, aika tuolin ympäri sekä nine hole peg board tutkimuksen alussa sekä 1 kuukauden ja 2 kuukauden kohdalla mitattuna samaan aikaan lääkkeestä. Tuloksissa 10 ja 20 metrin kävely parani, ensimmäisen askeleen pituus, askelrytmi sekä aika tuolin ympäri parani, nine hole peg board parani mutta vasta 2 kuukauden kontrollissa ja muutkin tulokset parempia olivat 2 kuukauden kuin 1 kuukauden kohdalla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Ei satunnaistettu mutta sokkoutettu ja kontrolloitu. Ohjattu kotiharjoittelu tuotti tulosta, mutta ei tietoa, säilyikö harjoitteluinto ja tulos yli 2 kuukauden ajan. Melko intensiivinen harjoittelumäärä mutta helpohkot harjoitukset; kotiharjoitusohjelmalla saattaisi olla mahdollista pidentää laitosharjoittelun tuloksia.

Nieuwboer ym. «Nieuwboer A, De Weerdt W, Dom R ym. The effect of ...»2, «Nieuwboer A, De Weerdt W, Dom R ym. Prediction of ...»3 tutkivat pitkään Parkinsonin tautia sairastaneilla kotona 3 kertaa viikossa fysioterapeutin ohjaamana toteutetun kuntoutuksen tuloksellisuutta. Tutkittavat olivat ei-dementoituneita Parkinson-potilaita (n = 39–33), joilla MMSE oli 23–30, keski-ikä 66,2 vuotta, sairastamisajan mediaani 12 vuotta ja UPDRS 2–3 (on) 49,6. Muutosta verrattiin samojen potilaiden tuloksiin 6 viikon välein ilman harjoittelua ja harjoittelun jälkeen. Testaukset tehtiin sekä sairaalassa että kotiympäristössä. Alkutestaus suoritettiin sairaalassa ja kotona (n = 39). 0–6 viikon aikana ei ollut terapiaa, sitten uusi testaus sairaalassa ja kotona (n = 34), 6 viikkoa kotona, jonka jälkeen fysioterapiaa kotikäynteinä 18 x 30 minuuttia 3 kertaa viikossa, strategiaa ja vihjeitä käyttävä terapiatapa, uusi testaus sairaalassa ja kotona (n = 33), 12 viikon seuranta sairaalassa ja kotona (n = 18 ja n = 26). Mittareina oli Geriatric Depression Scale (GDS30), UPDRS, Parkinson activity scale (0–40), sairaalassa mittaukset videoitiin, kotona ei mittaus ollut sokkoutettu. Acitivity score parani molemmilla tavoilla testattuna (sairaala ja koti) koko lailla samalle tasolle, mutta vain kotona testattuna ero alkutilanteeseen oli merkitsevä. Petaus- ym. tulokset säilyivät paremmin (paitsi tuolista nousu ja kävely). Activity score parani 6 viikon ja selvästi 12 viikon kohdalla mutta laski 24 viikon kohdalla (yli 6 viikon tason edelleen). UPDRS-pisteiltään korkein 25 % paransi tuloksiaan huonoiten, activity score -tulos säilyi huonoimmin iäkkäillä ja heillä, joilla MMSE oli 25 (jossa tulos ylipäänsä heikko).

Kommentti: Harjoittelu fysioterapeutin kanssa kotona tuottaa hyötyä, joka näyttää säilyvän 3 kuukautta kotitoimien osalta. Kävelyn akinesia ja tuolilta nousu ei säilynyt – harjoittelu on hyödyllistä kotiympäristössä, mutta saattaa vaatia kertausta. Vanhempiakin kannattaa kuntouttaa, mutta he tarvitsevat kertausta nopeammin (3 kk), huonompikuntoiset hyötyvät, mutta vähemmän kuin parempikuntoiset ja muistiongelmaiset huonoimmin ja heillä tulos häviää. Tulos heikkeni erityisesti, kun testaus tehtiin sairaalassa, mutta tulokseen saattoi vaikuttaa paitsi eri ympäristö, myös pienempi osallistuminen 12 viikon kohdalla sairaalassa tapahtuvaan testaukseen (18/34).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Ashburn ym. «Ashburn A, Fazakarley L, Ballinger C ym. A randomi...»4 tutkivat 140 potilasta (70 potilasta ja 70 kontrollia), jotka toteuttivat kaatumisen ehkäisyyn tähtäävien strategioiden harjoittelua kotona fysioterapeutin ohjauksen (1 tunti/viikko) mukaan yhdistettynä lihasvoimaa, liikelaajuuksia ja tasapainoa parantaviin harjoitteisiin 6 viikon ajan. Harjoitukset mitoitettiin kunkin omaan tasoon ja ne etenivät progressiivisesti. Toistuvat kaatumiset ja läheltä piti -tilanteet vähenivät harjoitusryhmällä. Murtumia kaatumisten johdosta oli harjoitusryhmällä vähemmän. Trendi parempaan suuntaan havaittiin muissa muuttujissa, lisäksi liikelaajuus parani harjoitusryhmällä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti:Ryhmä oli aika iso mutta kaatumisten vähenemisen osoittamiseen tutkimuksen voima ei riittänyt.

Kirjallisuutta

  1. Caglar AT, Gurses HN, Mutluay FK ym. Effects of home exercises on motor performance in patients with Parkinson's disease. Clin Rehabil 2005;19:870-7 «PMID: 16323386»PubMed
  2. Nieuwboer A, De Weerdt W, Dom R ym. The effect of a home physiotherapy program for persons with Parkinson's disease. J Rehabil Med 2001;33:266-72 «PMID: 11766956»PubMed
  3. Nieuwboer A, De Weerdt W, Dom R ym. Prediction of outcome of physiotherapy in advanced Parkinson's disease. Clin Rehabil 2002;16:886-93 «PMID: 12501951»PubMed
  4. Ashburn A, Fazakarley L, Ballinger C ym. A randomised controlled trial of a home based exercise programme to reduce the risk of falling among people with Parkinson's disease. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2007;78:678-84 «PMID: 17119004»PubMed