Pohjoisamerikkalaisen faasin 2 alun 12 viikon lumekontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen (M02-528) avoimessa jatko-osassa (M02-529) «Gordon KB, Langley RG, Leonardi C ym. Clinical res...»1 keskivaikeaa tai vaikeaa läiskäpsoriaasia sairastavia potilaita hoidettiin ja seurattiin tutkimusviikkoon 60 saakka.
Tutkimukseen satunnaistettiin 148 potilasta 3 ryhmään:
a) 12 viikon lumeen jälkeen myyntiluvan mukainen latausannos ja adalimumabi 40 mg joka toinen viikko 48 viikon ajan
b) latausannoksen jälkeen koko ajan 40 mg joka toinen viikko
c) latausannoksen jälkeen 40 mg joka viikko.
Hyvän hoitovasteen saavutti 12 viikon jälkeen lumepotilaista 4 %, normaaliannosta saaneista 53 % ja korotettua annosta saaneista 80 %. Tutkimusviikolla 60 hyvän vasteen edellä mainituissa ryhmissä saavutti 45 %, 56 % ja 64 % potilaista, kun puuttuvat arvot tulkittiin hoitovasteettomiksi (intention-to-treat, ITT). Kun käytettiin laskutapaa "last observation carried forward" puuttuvien arvojen sijaan, hyvän vasteen sai 67 %, 68 % ja 84 %.
Kommentti: Lääkeyrityksen suunnittelema, rahoittama ja järjestämä tutkimus.
Pohjoisamerikkalaisessa faasin III satunnaistetussa alun 16 viikon osalta lumekontrolloidussa tutkimuksessa (REVEAL NCT00237887) «Menter A, Tyring SK, Gordon K ym. Adalimumab thera...»2 ja sen avoimessa jatko-osassa (NCT00195676) «Gordon K, Papp K, Poulin Y ym. Long-term efficacy ...»3 tutkittiin adalimumabin tehoa ja turvallisuutta keskivaikean ja vaikean läiskäpsoriaasin hoidossa 160 viikkoon saakka. Tutkimuksen alkuvaiheeseen liittyi hoidon tauottaminen osalla potilaista. Lisäksi tutkimuksen aikana oli mahdollista tarvittaessa siirtyä jokaviikkoiseen annosteluun, jos hoito ei ollut tarpeeksi tehokasta. Tutkimusraportin tulkinta on lukuisien eri ryhmien ja laskentatapojen vuoksi todella vaikeaa. Tutkimuksen jatko-osan keskeytti eri ryhmissä 18,5–37,9 % potilaista. Tärkein keskeyttämisen syy oli epätyydyttävä hoitoteho.
Induktiovaiheessa alle hyvän hoitovasteen jääneissä ryhmissä keskimääräinen PASI-paraneminen lähtötilanteesta oli 3 vuoden kuluttua 40 ja 44 %, mutta kahdessa muussa ryhmässä 82 % ja 63 %. Päätelmänä voitaneen arvioida, että osalla potilaista hoitovaikutus säilyy hyvänä 3 vuoden seurannassa, mutta yleisesti ottaen pientä hoitotehon laskua ilmenee. Eri tutkimusryhmissä 12–55 % potilaista turvautui välillä hoitoannoksen nostoon. Hoidosta poistui vuosittain noin 5–15 % potilaista.
Hollantilaisessa prospektiivisessa rekisteritutkimuksessa «van Lümig PP, van de Kerkhof PC, Boezeman JB ym. A...»4 seurattiin adalimumabihoidon tehoa ja turvallisuutta 85 läiskäpsoriaasipotilailla, joille oli aloitettu adalimumabihoito hyväksytyin käyttöedellytyksin ja -annoksin. Annosta voitiin kuitenkin vasteen jäädessä riittämättömäksi nostaa tai muuta hoitoa lisätä, ja muuta hoitoa saattoi olla mukana ylimenovaiheen hoitona. Vain 19 %:lla potilaista oli kysymyksessä ensimmäinen biologinen lääkitys. Keskimääräinen ja mediaani seuranta-aika oli 1,4 vuotta.
Kun verrattiin vaikeustasoon ennen ensimmäistä biologista hoitoa, viikoilla 12 ja 24 saavutettu keskimääräinen PASI-75-hoitotulos (34 % / 38 %) säilyi seurannassa viikoilla 48/96/132 varsin hyvin ollen 40 %, 38 % ja 34 % (intention-to-treat analysis with last observation carried forward).
Kommentti: Vaikeassa ja usein monisairaassa kliinisessä aineistossa hoitotulokset jäävät huonommiksi kuin kliinisissä lääketutkimuksissa.
Espanjalaisessa retrospektiivisesti kootussa klinikka-aineistossa analysoitiin «López-Ferrer A, Vilarrasa E, Gich IJ ym. Adalimuma...»5 läiskäpsoriaasin adalimumabihoitoa 119 potilaalla. Hoito oli aloitettu myyntilupaehtojen mukaisesti. Kysymyksessä oli ensimmäinen biologinen hoito 41 %:lla potilaista. Keskimääräinen hoidon kesto oli 25 kuukautta (mediaani 22, hajonta 2–60). Jakson aikana hoitotehon heikennyttyä osalle potilaista (22 %) lisättiin hoidoksi metotreksaattia 5–12,5 mg viikossa, ja muutama potilas sai asitretiinia, siklosporiinia tai valohoitoa. Osa potilaista (18 %) sai jonkin aikaa korotettua annosta (40 mg joka viikko) adalimumabia.
Viikolla 16 saavutettu keskimääräinen PASI-75-hoitotulos (64 %) säilyi 6 kuukauden sekä 1 ja 2 vuoden seurannassa ollen 60 % / 54 % / 46 % (intention-to-treat analysis last observation carried forward). Hoidon keskeytti 49 potilaista (41 %) eri syistä, joista yleisin oli hoitotehon puute. Tämä oli primaarinen 10 potilaalla (8 %) ja sekundaarinen 21 potilaalla (18 %). Hoitovaste oli ensimmäistä biologista hoitoaan saavilla merkitsevästi parempi kuin jo aikaisemmin biologisilla lääkkeillä hoidetuilla.
Tanskalaisen prospektiivisen DERMBIO-rekisterin aineistosta tutkittiin «Gniadecki R, Bang B, Bryld LE ym. Comparison of lo...»6 psoriaasin biologisten hoitojen jatkuvuutta ja päättymissyitä 10 vuoden ajalta 1 227 potilaalla. Aineistossa oli kaikkiaan 774 hoitojaksoa adalimumabilla. Näiden mediaani pituus oli 59 kuukautta (95 % luottamusväli 45,6–72,4), mikä oli pitempi kuin infliksimabilla (44 kuukautta; 33,0–54,9) ja lähes 2 kertaa pitempi kuin etanerseptillä (30 kuukautta; 25,1–34,9). Metotreksaattia oli käytetty lisähoitona 21,9 %:ssa tapauksista.
Koko rekisterissä hoitotehon menetys oli yleisin lopettamisen tai lääkevaihdon syy (67 %), ollen kaikista yleisin etanerseptilla ja harvinaisin ustekinumabilla. Hoidon jatkuminen oli miehillä naisia todennäköisempää (OR 1,51; 1,31–1,74), samoin ensimmäistä kertaa biologista lääkettä saaneilla (OR 1,24; 1,05–1,46) lääkettä vaihtaneisiin verrattuna.
Englannin ja Irlannin biologisten psoriaasihoitojen rekisteristä (BADBIR) tutkittiin hoidon jatkuvuutta 3 523 potilaalla ensimmäisen biologisen hoidon osalta «Warren RB, Smith CH, Yiu ZZ ym. Differential Drug ...»7. Adalimumabilla hoidettuja näistä oli 1 879, ja heidän mediaani seuranta-aika oli 1,3 vuotta. Hoito jatkui 1 vuoden kohdalla 79 %:lla, 2 vuoden kohdalla 67 %:lla ja 3 vuoden kohdalla 59 %:lla potilaista.
Koko aineistossa yleisiä hoidon päättymisen riskitekijöitä (Coxin monimuuttujamalli) olivat naissukupuoli (riskisuhde 1,22; 95 % luottamusväli 1,09–1,37), tupakointi (1,19; 1,03–1,38), korkea DLQI-lähtötaso (1,01; 1,00–1,02) sekä etanersepti- (1,63; 1,45–1,84) tai infliksimabihoito (1,56; 1,16–2,09). Hoidon jatkuvuutta ennusti nivelpsoriaasi (0,82; 0,71–0,96). Hoidon päättymistä tehottomuuden vuoksi ennakoivat lihavuus (BMI ≥ 35 kg m2) verrattuna normaalipainoon, tupakointi (1,25; 1,02–1,54) ja etanerseptihoito (2,28; 1,93–2,69). Haittatapahtumien vuoksi lopettamisen riskitekijöitä olivat naissukupuoli (1,79; 1,40–2,28) ja infliksimabihoito (2,82, 1,79–4,45). Lääkeannoksen nostoilla ei havaittu vaikutusta jatkuvuuteen.
Itävallan psoriaasirekisteristä (PsoRA) analysoitiin «Inzinger M, Wippel-Slupetzky K, Weger W ym. Surviv...»8 9 vuoden ajalta retrospektiivisesti 827 potilaalle annetut 1 019 hoitojaksoa TNF:n estäjillä, joista 460 oli adalimumabihoitoja. Mediaani hoitojakson kesto adalimumabilla oli 1 264 vrk. Miessukupuoli, potilaan ikä ja sairauden kesto assosioituivat positiivisesti lääkkeen jatkuvuuteen. Hoitotehon puute primaaristi tai sekundaarisesti oli yleisin syy hoidon päättymiseen.
Adalimumabihoidon jatkuvuus 12 kuukauden kohdalla oli 70,9 %, 24 kuukauden kohdalla 57,0 %, 36 kuukauden kohdalla 51,6 % ja 60 kuukauden kohdalla 47,5 %. Adalimumabi ja etanersepti eivät eronneet toisistaan merkittävästi, mutta infliksimabihoidon kesto jäi näitä selvästi lyhyemmäksi.
Katalonialaisessa retrospektiivisessä tutkimuksessa «Vilarrasa E, Notario J, Bordas X ym. ORBIT (Outcom...»9 analysoitiin 4 vuoden ajalta 427 psoriaasipotilaan 703 biologista hoitojaksoa. Noin puolet jaksoista oli ensihoitoja. Mediaani hoidon jatkuvuus yksittäisellä lääkkeellä oli 31 kuukautta (95 % luottamusväli 26,6–35,4). Eroja ei ollut sukupuolen, nivelpsoriaasin tai yhdistelmälääkityksen mukanaolon eikä myöskään biologisen lääkkeen ensi- tai myöhemmän käytön suhteen. Jatkuvuus oli lihavilla (23,0 kuukautta; 17,4–28,6) huonompi kuin BMI ≤ 30 omaavilla (37,3 kuukautta; 29,4–45,1, p < 0,001). Myös tiukka pitäytyminen valmisteyhteenvedon mukaisessa lääkeannostuksessa oli jatkuvuutta heikentävä tekijä.
Hoitojaksoista 231 oli adalimumabihoitoja, joiden mediaani kesto oli 30,5 kuukautta (95 % luottamusväli 24,1–37,1). Jatkuvuus 12 kuukauden kohdalla oli 69,0 %, 24 kuukauden kohdalla 53,2 %, 36 kuukauden kohdalla 41,9 % ja 48 kuukauden kohdalla 34,9 %. Lääkkeestä riippumatta jatkuvuus oli muita parempi potilailla, joilla 16 viikon kohdalla saavutettiin joko PASI-75- tai PASI-90-vaste.
Hollantilainen prospektiivinen tutkimus «Zweegers J, van den Reek JM, van de Kerkhof PC ym....»10 Bio-CAPTURE-rekisteristä tarkasteli 10 vuoden aikana psoriaasipotilaille annettua 526 hoitojaksoa. Jaksoista 186 oli adalimumabihoitoja. Potilaiden perustiedoissa ei ollut merkittäviä eroja, paitsi suhteessa aikaisempiin biologisiin hoitoihin. Etanerseptihoidoista 63,9 % oli ensihoitoja, mutta adalimumabihoidoista 34,9 % ja ustekinumabihoidoista vain 18,6 %.
Adalimumabihoidon jatkuvuus oli 12 kuukauden kohdalla 74,6 % ja 60 kuukauden kohdalla 41 %. Lihavuus oli riskitekijä hoidon keskeytymiselle tehottomuuden vuoksi ustekinumabin ja etanerseptin osalta. Naissukupuoli oli riskitekijä hoidon keskeytymiselle haittavaikutusten vuoksi kaikkien lääkkeiden kohdalla.