Epävakaa persoonallisuus

Käyvän hoidon potilasversiot
10.3.2008
Jyrki Korkeila ja Teija Riikola

Käypä hoito -suositus «Epävakaa persoonallisuus»1 (päivityksessä)

Epävakaa persoonallisuus on toimintakykyä merkittävästi heikentävä mielenhäiriö. Sen keskeisiä oireita ovat epävakaa tunne-elämä, vaikeus säädellä käyttäytymistä ja alttius vuorovaikutussuhteiden ongelmiin. Hoitona häiriöön on ensisijaisesti psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkkeet.

Persoonallisuushäiriössä on epämääräinen käsitys omasta itsestä ja minäkäsitys on rajoittunut, jäykkä tai epävakaa. Myös vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin on vaikeuksia ja kielteiset tunteet ovat herkemmin pinnalla kuin tasapainoisella ihmisellä.

Näillä persoonallisuuden piirteillä tarkoitetaan vuodesta toiseen pysyviä tapoja havainnoida, suhtautua toisiin sekä ymmärtää itseä ja ympäristöä. Persoonallisuuden piirteistä tunne-elämän vakaus, tunnollisuus ja sosiaalinen dominoivuus kehittyvät vielä 30–40 ikävuoteen saakka.

Epävakaan persoonallisuushäiriön oireet

Epävakaan persoonallisuuden keskeisimpiä oireita ovat tunne-elämän epävakaus, jossa tunteet vaihtelevat vihaisuuden ja ahdistuneisuuden sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä, sekä impulsiivisuus ja vaikeudet tulla toimeen ihmisten kanssa. Muita keskeisiä oireita ovat mielialan vaihtelu päivittäin joko itsestään tai tilanteiden mukaan, mielialan herkkyys ympäristön vaikutuksesta, minäkokemuksen häiriöt, sosiaalisten roolien korostunut merkitys, jatkuvuuden tunteen puutteellisuus, epäjohdonmukaisuus, vähäinen sitoutuminen, impulssikontrollin häiriöt, päihteiden käyttö, ruoan ahmiminen, holtiton seksuaalisuus, pelihimo, käsitys itsestä epäonnistuneena, vajavaisena ja hävettävänä.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä kokee kriisitilanteet nopeasti lisääntyvänä tuskaisuutena, joka voi kestää suurimman osan päivästä, ihmissuhteita sävyttää vihamielisyys ja kiintymyssuhteita leimaa turvattomuus. Kyky tunnistaa ja arvioida kielteisiä tunteita ja ajatuksia on epävakaasta persoonallisuudesta kärsivällä puutteellinen.

Useita riskitekijöitä

Epävakaalle persoonallisuudelle altistavat monet keskenään vuorovaikutuksessa olevat perinnölliset tai ympäristöstä johtuvat tekijät ja joskus myös jokin lapsuusajan psykiatrinen häiriö. Perinnöllisten tekijöiden lisäksi saattaa siis olla vaikeita ja traumaattisisa lapsuudenkokemuksia. Useiden tekijöiden kasaantuminen lisää häiriön todennäköisyyttä.

Tytöillä esimurrosiän oireet, kuten ahdistuneisuus ja masennus ja murrosiän uhmakkuus ja käytöshäiriöoireet, saattavat ennakoida persoonallisuushäiriötä aikuisiässä. Pojilla käyttäytymisongelmat ja käytöshäiriö ennakoivat etenkin epäsosiaalista persoonallisuutta.

Toteaminen mahdollisimman varhain

Persoonallisuushäiriöiden diagnosoimista ja kliinisiä tutkimuksia varten on kehitetty erilaisia haastattelu- ja itsearviointimenetelmiä. Diagnostiikassa kiinnitetään huomiota oireilun kestoon pitkällä aikavälillä, sillä persoonallisuushäiriöissä oireiston tulee olla nähtävissä murrosiän lopulla tai nuorella aikuisiällä.

Keskeinen vastuu diagnosoinnista, hoidosta ja hoitojen järjestämisestä kuuluu psykiatriselle avohoitoyksikölle, joka toimii kiinteässä yhteistyössä psykiatrisen sairaalaosaston, perusterveydenhuollon, päihdehuollon, sosiaalisektorin ja psykoterapiapalveluja tuottavan tahon kanssa. On suositeltavaa, että epävakaa persoonallisuus diagnosoitaisiin asianmukaisesti jo nuoruusiässä.

Hoitona terapiaa, tarvittaessa lisänä lääkkeitä

Persoonallisuushäiriöiden ensisijainen hoito on psykoterapia, jota täydennetään oireiden mukaan lääkehoidolla. Potilailla on useimmiten samanaikaisesti jokin muu psykiatrinen häiriö, joka saattaa edellyttää lääkehoitoa.

Aluksi hoidon yksityiskohdista sovitaan yhteistyössä potilaan kanssa. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät nimittäin käyttävät eri hoitopalveluita runsaasti ja heidän on vaikeaa noudattaa hoitoa koskevia sopimuksia. Tämä voi vaikeuttaa niin fyysisten vaivojen hoitamista kuin pitkäaikaista psykoterapiaa.

Terapiassa autetaan hahmottamaan käyttäytymisen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia sekä erottamaan näitä toisistaan, mikä saattaa lisätä potilaan aktiivisuutta ja kykyä ratkaista ongelmia. Terapiassa luodaan myös perustaa kyvylle tunnistaa ja nimetä tunteita sekä säädellä niitä. Myös tunteiden merkitystä, tunnistamista, havainnointia ja säätelyä sisältävä opettaminen on tarpeellista. Oireiden hallinnassa auttaa esimerkiksi rentoutus, turvapaikkamielikuvat muistutuskortit ja päiväkirja.

Kognitiiviset psykoterapiat ovat todennäköisesti tavanomaista psykiatrista hoitoa tehokkaampia, mutta myös perheterapioista saattaa olla hyötyä. Tavallisimpia perheen ongelmia ovat kommunikaatiovaikeudet, vaikeudet suhtautumisessa vihamielisiin reaktioihin ja pelko potilaan itsemurhasta.

Rajatilatyyppisestä persoonallisuushäiriöstä kärsiville alkoholiongelmaisille saattaa olla hyötyä päihdeongelman ja persoonallisuushäiriön samanaikaisesta hoidosta. Persoonallisuushäiriöisen päihdeongelmaa onkin hoidettava tarmokkaasti.

Hoito vaikuttaa, vaikka se saattaakin kestää vuosia. Epävakaa persoonallisuus ja sen piirteet lievittyvät useimmilla potilailla ensimmäisten kymmenen vuoden kuluessa. Keskimäärin 20 vuoden kuluttua psykiatrisessa sairaalassa hoidetuista epävakaan persoonallisuuden omaavista potilaista jopa joka viides saattaa olla oireeton ja osalla on enää lieviä tai jaksoittaisia keskivaikeita oireita ja kohtalainen toimintakyky.

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvä heikentynyt toimintakyky ja työkyky korjaantuvat epävakaan persoonallisuuden oireistoa hitaammin.

Yleisyys

Epävakaata persoonallisuushäiriötä esiintyy väestössä keskimäärin 0.6 prosenttia. Perusterveydenhuollon potilaista 6 prosenttia, psykiatrisen avohoidon potilaista 10 prosenttia ja sairaalapotilaista 20 prosenttia saattaa kärsiä tästä häiriöstä. Esiintyvyys on suurimmillaan nuorilla aikuisilla, naimattomilla naisilla sekä vähän koulutetuilla ja pienituloisilla.

Mitä epävakaa persoonallisuushäiriö on?

  • Epämääräinen käsitys omasta itsestä.
  • Minäkäsitys rajoittunut, jäykkä tai epävakaa.
  • Vaikeuksia vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin.
  • Kielteiset tunteet pinnalla.
  • Tunteet vaihtelevat vihaisuuden ja ahdistuneisuuden sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä.
  • Impulsiivisuus ja mielialan vaihtelu päivittäin.
  • Nämä persoonallisuuden piirteet ovat vuodesta toiseen pysyviä tapoja havainnoida, suhtautua toisiin sekä ymmärtää itseä ja ympäristöä.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut lääketieteen toimittaja Teija Riikola ja sen on tarkistanut suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja ylilääkäri Jyrki Korkeila Harjavallan sairaalasta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.