Tulostuksen esikatseluRaskausdiabetes
Käypä hoito -suosituksen Raskausdiabetes 1 päivitys aloitetaan vuonna 2012. Suosituspäivityksen valmistuttua potilasversio päivitetään ajan tasalle suosituksen ja sitä käsittelevän tiivistelmän pohjalta.
Äidin raskauden aikainen sokeriaineenvaihdunnan häiriö eli raskausdiabetes on riski vauvalle ja kohottaa äidin riskiä sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen. Terveellinen ravinto, sopiva energiamäärä ja liikunta ehkäisevät ennen raskautta raskausdiabeteksen kehittymistä. Raskausdiabetesta tulisi seuloa nykykäytäntöä useammin eli lähes jokaiselta raskaana olevalta.
Raskausdiabetes tarkoittaa äidin poikkeavaa sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Äidin raskauden aikainen sokeriaineenvaihdunnan häiriö voi olla vaaraksi syntyvälle vauvalle, sillä se lisää sikiön suuripainoisuuden riskiä. Äidillä raskausdiabetes kohottaa raskauden aikaista verenpainetta ja lisää raskausmyrkytyksen mahdollisuutta.
Todetaan sokerirasituskokeen avulla
Raskausdiabetes diagnosoidaan kahden tunnin glukoosi- eli sokerirasituskokeella. Koe tehdään tavallisesti raskausviikoilla 24–28. Jos sairastumisriski on erityisen suuri, kuten vaikeasti liikapainoisilla tai äideillä, joilla jo aiemmin on ollut raskausdiabetes tai voimakas diabeteksen sukurasitus, koe tehdään alkuraskaudessa raskausviikolla 12–16.
Sokerirasituskoetta suositellaan valtaosalle raskaana olevista. Koetta ei tarvita, jos kyseessä on alle 25–vuotias ensisynnyttäjä, joka on normaalipainoinen (painoindeksi 18.5–25) raskauden alkuvaiheessa eikä hänen lähisukulaisillaan ole tyypin 2 diabetesta. Sokerirasituskoetta ei myöskään tarvita silloin, kun alle 40–vuotiaalla uudelleensynnyttäjällä ei ole aiemman raskauden aikana ollut raskausdiabetesta ja lapsi on painanut alle 4 500 g ja painoindeksi on alle 25 uusimman raskauden alkaessa.
Hoito: elintavat, verensokerin omaseuranta, joskus insuliini
Kun raskausdiabetes on todettu, äiti saa elintapaohjausta. Yleisten ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio on hoidon peruspilari ja tehostetulla ruokavaliohoidolla voidaan vähentää raskausdiabeetikon liiallista painon nousua, laskea verensokeriarvoja ja ehkäistä tai lykätä insuliinihoidon tarvetta.
Jos painoindeksi (BMI) on alkuraskaudessa yli 30, tavoitteena on painon pitäminen ennallaan raskauden kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Liikunta, esimerkiksi päivittäinen reipas puolen tunnin kävely, saattaa vaikuttaa edullisesti sokeriaineenvaihduntaan.
Äiti, jolla on todettu raskausdiabetes, aloittaa verensokerin omaseurannan, jonka perusteella arvioidaan insuliinihoidon tarve. Äiti ottaa itse verinäytteen sormenpäästään ja mittaa veren sokeripitoisuuden mittarilla.
Jos veren sokeripitoisuus on omaseurannassa toistuvasti 5.5 mmol/l tai enemmän ennen aamiaista tai 7.8 mmol/l tai enemmän tunti aterian jälkeen tehostetusta ruokavalioneuvonnasta huolimatta, aloitetaan insuliini äitiyspoliklinikalla ja hoitoa jatketaan synnytykseen saakka.
Synnytys ja sen jälkeen
Raskausdiabetesta sairastavien äitien suurikokoisilla sikiöillä ja vastasyntyneillä saattaa tulla synnytykseen liittyviä komplikaatioita. Mikäli sokeritasapaino on hyvä eikä raskauteen liity muita ongelmia, raskauden voidaan antaa jatkua laskettuun aikaan. Synnytys käynnistetään harkinnan mukaan vain silloin, jos sikiö näyttää olevan kasvamassa selkeästi isokokoiseksi. Keisarileikkausta suositellaan, mikäli sikiön painoarvio ylittää 4 500 g:n.
Äidin riski sairastua synnytyksen jälkeen tyypin 2 diabetekseen on olennaisesti suurentunut. Insuliinihoitoisen raskausdiabeetikon sokerirasituskoe suositellaan uusittavaksi jo 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä, muille raskausdiabeetikoille sokerirasituskoe tehdään ennen kuin synnytyksestä on kulunut vuosi. Koska raskausdiabetes uusiutuu herkästi seuraavassa raskaudessa, tulisi riskitekijöihin, erityisesti liikapainoon ja vähäiseen liikuntaan puuttua jo ennen seuraavaa raskautta.
Lapsen seuranta jatkuu
Raskausdiabetes lisää lapsen olkapunoshermovaurion ja hypoglykemian eli liian matalan verensokeripitoisuuden riskiä. Matala verensokeripitoisuus voidaan ehkäistä aktiivisella ja tiheällä rintaruokinnalla sekä tarvittaessa antamalla lisämaitoa. Koska vastasyntyneen seurannan tarve on lisääntynyt, suositellaan synnyttämistä sairaalassa, jossa on mahdollisuus seurata vastasyntyneen vointia.
Äidin raskausdiabetes saattaa lisätä lapsen myöhemmän liikapainon, sokeriaineenvaihdunnan häiriön ja sydänsairauksien riskitekijäkertymän eli metabolisen oireyhtymän riskiä. Tämä tulee ottaa huomioon vauvojen lastenneuvolaseurannassa.
Yleisyys
Suomessa raskausdiabetes todettiin vuonna 2006 noin 8 prosentilla synnyttäjistä ja 2.1 prosenttia tarvitsi insuliinihoitoa.
Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö
- seulotaan sokerirasituskokeella
- vain pienen riskin äidit jätetään seulonnan ulkopuolelle
- diagnosoidaan kahden tunnin sokerirasituskokeella raskausviikoilla 24–28, suuren riskin äidit jo viikoilla 12–16
- hoidetaan verensokeripitoisuuden omaseuranalla ja tarvittaessa insuliinilla
- tärkein hoito on oikea ruokavalio
- sikiön ja vastasyntyneen seuranta on tärkeää.
Raskausdiabeteksen riskiä lisäävät
- energian ja tyydyttyneen rasvan liiallinen saanti raskauden aikana
- suuret ja hiilihydraattipitoiset ateriat ja sokerin runsas käyttö
- vähäinen ravintokuitumäärä ja suuri sokerikuorma samanaikaisesti
- vähäinen liikunta ennen raskautta.
Raskausdiabeteksen riskiä ehkäisevät
- monipuolinen terveellinen ravinto, sopiva energiansaanti ja liikunta.
Miten glukoosi- eli sokerirasituskoe tehdään?
- Sokerirasituskoe aloitetaan verinäytteellä, joka otetaan aamulla klo 8–10 yöllisen 12 tunnin paaston jälkeen.
- Verinäytteen jälkeen juodaan viiden minuutin kuluessa 300 ml sokerivettä. Toinen verinäyte otetaan yhden ja kahden tunnin kuluttua juomisen aloittamisesta.
- Jos paastoarvo on yli 5.3 mmol/l, tunnin arvo yli 10 mmol/l tai kahden tunnin arvo yli 8.6 mmol/l, on kyse raskausdiabeteksesta.
Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut lääketieteen toimittaja Teija Riikola ja sen on tarkistanut suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, dosentti, sisätautien erikoislääkäri Risto Kaaja, HUS:n naistenklinikka.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.