Takaisin Tulosta

Käypä hoito -suositukseen Parodontiitti liittyviä määritelmiä

Lisätietoa aiheesta
Käypä hoito -työryhmä Parodontiitti
26.4.2016
Taulukko 1. Parodontiitin Käypä hoito -suositukseen liittyviä määritelmiä.
Määritelmä Selitys
Parodontium Hampaan kiinnityskudokset muodostuvat pehmyt- ja kovakudoksista: liitosepiteeli, hammasta kiinnittävät sidekudossäikeet, parodontaaliligamentti ja juurenpinnan sementti sekä hammasta ympäröivä alveoliluu.
Gingiviitti (= ientulehdus) Ientulehdus on elimistön puolustusreaktio bakteerien aiheuttamaan ienkudoksen ärsytykseen, mikä ilmenee kliinisesti ikenen punoituksena, turvotuksena sekä verenvuotona. Radiologisesti ei ole havaittavissa luumuutoksia (poikkeuksena hoidettu parodontiittipotilas).
Ientulehdus paranee, kun hampaan pinnalla olevat bakteeripeitteet poistetaan, ja bakteerien aiheuttama ärsytys ienkudokseen lakkaa.
Gingiviitin aiheuttamat kudosmuutokset ovat palautuvia.
Parodontiitti (= hampaan kiinnityskudossairaus) Parodontiitti on ryhmä tulehdussairauksia, jotka tuhoavat hammasta kiinnittäviä parodontaaliligamentin säikeitä ja hammasta ympäröivää alveoliluuta. Kudostuho etenee suhteellisen hitaasti ja on suhteessa paikallisiin altistaviin tekijöihin.
Parodontiitin patogeenien rikastuminen hampaan ienrajaan ja ikenen alle muodostuvissa bakteeripeitteissä (= plakki, biofilmi) laukaisee tulehdusreaktion, joka edetessään aiheuttaa liitosepiteelin pettämisen ja ientaskun syvenemisen (ientasku on syventynyt, kun mitattu etäisyys ienreunasta ientaskun pohjaan on ≥ 4 mm).
Kiinnityskudosmenetys on pääasiassa palautumaton ja johtaa hoitamattomana hampaan irtoamiseen.
Poski-/etuhampaisiin paikallistunut parodontiitti aiempi termi Aggressiivinen parodontiitti Poski-/etuhampaisiin paikallistunut parodontiitti on nopeasti etenevä parodontiitti jossa vaikea kudostuho ei ole suhteessa paikallisiin altistaviin tekijöihin. Se ilmaantuu yleensä nuorella iällä.
Sen taustalla on usein geneettinen alttius.
Peri-implanttikudokset Implanttia kiinnittävät kudokset muodostuvat pehmyt- ja kovakudoksista: liitosepiteeli, implantin jatkeosaa ympäröivät sidekudossäikeet sekä implanttifikstuuraan suoraan osseointegroitunut alveoliluu
Peri-implanttimukosiitti Bakteeriärsytyksen aiheuttama implanttia ympäröivän ikenen tulehdusreaktio. Se rajautuu pehmytkudoksiin ja ilmenee kliinisesti ikenen punoituksena, turvotuksena sekä lisääntyneenä ienverenvuotona taskumittauksen yhteydessä. Peri-implanttimukosiitin aiheuttamat kudosmuutokset ovat palautuvia.
Peri-implantiitti Peri-implantiitti on tulehdus, joka tuhoaa implanttia ympäröivää alveoliluukiinnitystä. Maljamainen alveoliluukato on pääasiassa palautumaton ja johtaa hoitamattomana implantin menetykseen.
Hampaan kiinnityskato Kliininen: lisääntynyt etäisyys kiille-sementtirajasta ientaskun pohjaan
Radiologinen: lisääntynyt kiille-sementtirajan ja alveoliluun reunan välinen etäisyys approksimaalisesti
Ienvetäytymä Lisääntynyt etäisyys kiille-sementtirajasta ienrajaan, paljastunut juurenpinta
Furkaatiovaurio Monijuuristen hampaiden kiinnityskato on edennyt juurten haarautumisalueelle.
Purentatrauma Purentavoimien seurauksena syntynyt vaurio hampaan kiinnityskudoksissa.
Anti-infektiivinen hoito Anti-infektiivinen hoito (= perushoito) muodostuu seuraavista asioista:
- potilaan informointi ja perehdyttäminen taudin syihin ja kulkuun sekä hoitoon terveyskeskustelun avulla
- potilaan sitouttaminen osaksi hoitotiimiä ja hoidon toteutusta
- hampaiden puhdistustekniikan ohjaus ja kontrollointi
- bakteeripeitteiden ja niitä retentoivien tekijöiden poisto.