Takaisin Tulosta

Perinnöllisillä tekijöillä on yhteys persoonallisuushäiriön piirteisiin

Lisätietoa aiheesta
Jyrki Korkeila
10.2.2015

Tutkimuksessa «Livesley WJ, Jang KL, Jackson DN ym. Genetic and e...»1 lehti-ilmoituksilla väestöstä poimitussa 175 kaksosparin aineistossa (90 monotsygoottista ja 85 ditsygoottista kaksosta) arvioitiin 18 persoonallisuushäiriöulottuvuutta 290 osion itsearviointilomakkeella (Dimensional Assessment of Personality Pathology). Perinnöllisten tekijöiden määräävä vaikutus oli suurinta narsistisuudessa 64 %, affektilabiliteetissa 48 % ja läheisyysongelmissa 38 %. Yhteisten ympäristövaikutusten osuus oli havaittavissa käytösongelmissa (53 %) ja alistuvuudessa (28 %).

Tutkijaryhmä tutki seuraavassa tutkimuksessa «Jang KL, Livesley WJ, Vernon PA ym. Heritability o...»2 persoonallisuushäiriöulottuvuutta hieman isommalla aineistolla (483 kaksosparia, 236 monotsygoottista ja 247 ditsygoottista paria) ja uudistetulla mittarilla (DAPP-DQ, nyt 560 osiota ja 18 ulottuvuutta). Yhdistämällä ympäristövaikutuksia vahvistava (additiivinen) perinnöllinen osuus yksilölliseen ympäristökokemusten (non-shared environment) vaikutusten arviointiin kyettiin luomaan yksinkertaisin selitysmalli, jossa perinnöllisyysarviot vaihtelivat 35–53 % (mediaani 51 %). Tunteenomaisessa ylireagoinnissa dominoivan perinnöllisen tekijän osuus oli huomattava (44 %). Kaikissa ulottuvuuksissa ja niiden 63 alaosioissa voitiin todeta perinnöllinen komponentti. Yhteisten ympäristövaikutusten osuus jäi pääosin mitättömän pieneksi. Normaalin persoonallisuuden ja persoonallisuushäiriön välillä vallitsi jatkumo.

Persoonallisuushäiriöiden piirteiden fenotyyppejä ja perinnöllisyyttä selvitettiin aineistossa «Livesley WJ, Jang KL, Vernon PA. Phenotypic and ge...»3, joka kattoi 656 sairaalan avohoidon persoonallisuushäiriöpotilasta, 939 henkilön väestöotoksen ja 686 kaksosparia, jotka olivat peräisin edellisten tutkimusten laajennetusta aineistosta. Persoonallisuushäiriöiden piirteitä kartoitettiin yllä mainitulla itsearviomittarilla. Tsygositeetti varmistettiin luotettavaksi todetulla standardoidulla kyselymittarilla. Tavanomaisessa persoonallisuusarviossa (NEO-PI-R, EPI-R) saadut tulokset eivät poikenneet merkitsevästi julkaistuista normeista. Faktorianalyysissä persoonallisuushäiriöpiirteet ryhmittyivät emotionaalisen säätelyn vaikeus, epäsosiaalinen käytös, estyneisyys ja pakkotoimisuus -tekijöihin. Kaikissa tutkimuksissa ryhmissä havaittiin sama faktorirakenne. 12:ssa kaikista 18 persoonallisuushäiriöulottuvuuksista oli perinnöllisyyden osuus suuri (51–70 %). Persoonallisuuspiirteiden ryhmittyminen oli samanlaista verrokeilla, kaksosilla ja persoonallisuushäiriöpotilailla. Emotionaalisen säätelyn vaikeus muistuttaa osioiltaan pitkälti epävakaata persoonallisuushäiriötä. Persoonallisuushäiriöpiirteiden ja normaalin persoonallisuuden ulottuvuudet muistuttivat laadullisesti oleellisesti toisiaan ja muodostivat jatkumon.

Mittavan aineiston (n = 45 850) käsittäneessä tutkimuksessa «Lake RI, Eaves LJ, Maes HH ym. Further evidence ag...»4 tutkittiin epävakaan persoonallisuushäiriön kannalta keskeisen negatiivisen emotionaalisuuden (neuroottisuus) temperamenttipiirteen periytyvyyttä eri maissa. Aineisto perustuu kaksosiin, heidän puolisoihinsa ja ensiasteen sukulaisiin. Tutkijoiden tavoitteena oli tutkia oletustaan siitä, että ympäristötekijät vaikuttavat merkittävästi negatiivisen emotionaalisuuden vaihteluun. Persoonallisuuden piirteitä arvioitiin Eysenck Personality Questionnaire -kyselyllä (EPQ-R). Voimakkaimmin temperamenttipiirteen vaihtelua selittivät additiiviset ja non-additiiviset perinnölliset tekijät. Yhteisten ympäristötekijöiden – kuten perheilmapiiri ja vanhemmat – osuutta ei voitu havaita. Tutkijat havaitsivat, etteivät yksilölliset erot negatiivisessa emotionaalisuudessa välittyneet ympäristötekijöiden avulla. Tutkimuksessa määriteltiin ympäristötekijäksi omaisen tai puolison persoonallisuus. Yksilölliset perheen ulkopuoliset kokemukset selittivät keskimäärin puolet negatiivisen emotionaalisuuden yksilöllisestä vaihtelusta.

Monotsygoottisten (n = 67), ditsygoottisten (n = 52, joista 14 eri sukupuolta olevaa paria) ja kolmen kolmossisarussarjan erillään kasvaneiden sisarusten tutkimuksessa «Markon KE, Krueger RF, Bouchard TJ Jr ym. Normal a...»5 selvitettiin ympäristö- ja perinnöllisten tekijöiden osuutta normaaleissa ja epänormaaleissa persoonallisuuspiirteissä. Epänormaalien persoonallisuuspiirteiden arviossa käytettiin Minnesota Multiphasic Personality Inventory -lomakkeistoa (MMPI) ja normaalien piirteiden arviossa Multidimensional Personality Questionnaire -lomaketta (MPQ). Pistemäärät vakioitiin iän ja sukupuolen mukaan. Perinnöllisiin tekijöihin liittyvät korrelaatiot normaalien ja epänormaalien persoonallisuuden piirteiden välillä todettiin ympäristöön liittyviä korrelaatioita voimakkaammiksi. Ympäristötekijät näyttivät vaikuttavan niihin rakenteisiin, joilla on perinnöllinen tausta. Negatiiviseen emotionaalisuuteen ja kokemuksiin vajoamiseen (absoprtion) liittyvät piirteet selittävät normaalien ja epänormaalien piirteiden välisiä yhteyksiä. Kyky selvitä vastoinkäymisistä eli sinnikkyys (resilience) oli merkitsevässä ja voimakkaassa käänteisessä yhteydessä negatiivisen emotionaalisuuden periytyvyyteen (-0,86), hieman heikommassa käänteisessä yhteydessä negatiivisen emotionaalisuuden ympäristötekijöihin (-0,53) ja voimakkuudeltaan keskinkertaisessa suorassa yhteydessä (0,36) positiivisen emotionaalisuuden ympäristötekijöihin (99 % luottamusväleihin ei kuulunut arvoa 0). Minän kontrolli (ego control) oli käänteisessä merkitsevässä yhteydessä positiiviseen emotionaalisuuden periytyvyyteen (-0,40, 95 % luottamusväliin ei kuulu arvoa 0) ja itsehillinnän periytyvyyteen (0,57, 99 % luottamusväliin ei kuulu arvoa 0), mutta yhteyksiä ympäristötekijöihin ei havaittu.

Persoonallisuuden piirteiden perinnöllisyystutkimuksessa «Wolf H, Angleitner A, Spinath FM, Riemann R, Strel...»6 (monotsygoottiset n = 496, ditsygoottiset samaa sukupuolta n = 181, ditsygoottiset eri sukupuolta n = 68), jossa käytettiin itsearvioinnin lisäksi kaksosten ystävien tekemiä arvioita, havaittiin selvästi suurempia (0,67–0,82) periytyvyysarvioita kuin yksinomaan itsearviointia käyttäneissä tutkimuksissa. Mittarina käytettiin EPQ-R-lomaketta.

Tutkijat seurasivat kaksospariaineistoja 10 vuoden ajalta 14 vuoden iästä 24 vuoden ikään Minnesota Twin Family -tutkimuksessa «Bornovalova MA, Hicks BM, Iacono WG ym. Stability,...»7. Aineistossa on mukana yli 8 000 kaksosparia, joiden persoonallisuuden piirteitä arvioitiin käyttämällä Multidimensional Personality Questionnaire – Borderline Personality Disorder Scale -kyselyä (koko mittarissa 198 osiota ja epävakaan persoonallisuuden asteikossa 19 osiota) (Cronbachin α 0,74–0,84). Tutkijat havaitsivat periytyvyyden lisääntyvän iän myötä. Lisääntyminen ja toisaalta piirteiden vakaus liittyivät vahvasti periytyviin tekijöihin (77–78 % selitysosuudella), kun yleensä piirteet vähenivät iän myötä. Piirteiden sisäinen hierarkia pysyi muuttumattomana seurannan aikana.

Hollantilaiseen, belgialaiseen ja australialaiseen kaksoskohorttiin perustuvassa tutkimuksessa «Distel MA, Trull TJ, Willemsen G ym. The five-fact...»8 havaittiin, että viiden tekijän persoonallisuuspiirremallista kaikkien tekijöiden periytyvyys (periytyvyyden osuusarviot 43–54 %) liittyi epävakaan persoonallisuushäiriön piirteisiin, mutta negatiivinen emotionaalisuus (korkea pistemäärä) (neuroottisuus) ja avoimuus kokemuksille (matala pistemäärä) selittivät parhaiten epävakaata persoonallisuushäiriötä. Tietty persoonallisuuspiirrekuvio yhdessä ympäristötekijöiden kanssa selittää alttiutta sairastua häiriöön.

Saman tutkijaryhmän toisessa aineiston analyysissä «Distel MA, Willemsen G, Ligthart L ym. Genetic cov...»9 (n = 5 496) epävakaa persoonallisuus arvioitiin Personality Assessment Inventory – Borderline Features mittarilla, joka antaa epävakaisuudelle osoittimen (korrelaatio strukturoidusti arvioituun diagnoosiin = 0,78). Epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyys vaihteli aineistossa maittain välillä 0,03–0,7 %, mutta merkittävien piirteiden esiintyvyys välillä 2,2–5,3 %. Tutkijat selvittivät eri epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitten periytyvyyttä. Epävakaata persoonallisuutta selittävän piilevän tekijän periytyvyys oli 51 %, ja se selitti puolet tunne-elämän epävakaudesta, interpersonaalisten suhteiden ongelmista ja identiteettiongelmista. Muusta yhteisen tekijän ulkopuolelle jäävästä häiriön piirteiden selittävien tekijöiden vaihtelusta periytyvät tekijät selittivät 4–20 %.

Verkkopohjaiseen "Twins: An Interactive Personality Test" kyselytutkimukseen «Kendler KS, Myers J, Reichborn-Kjennerud T. Border...»10 osallistui 44 112 henkilöä, jossa oli mukana 542 kaksosparia. Tutkittavat rekrytoitiin ilmaisen verkkosivuston avulla maksuttomalla mainoksella. Tutkittavat täyttivät Dimensional Assessment of Personality Pathology Basic Questionnaire -arviointiasteikon (DAPP-BQ). Osallistujista 65,3 % oli naisia, ja 85,4 % oli yli 18-vuotiaita. Tutkijat arvioivat kaksinkertaisten ja teennäisten vastausten osuutta käyttämällä vastausten perusteella laadittuja osoittimia. Väärien tai kaksinkertaisten vastausten osuus arvioitiin pieneksi. Tutkimukseen luettiin mukaan vain samaa sukupuolta olevat kaksosparit (n = 542). Tsygositeetti arvioitiin suhteuttamalla vastauksia ja kaksospareja DNA-varmennettuihin tapauksiin. Ristiriitaiset kaksosparivastaukset suljettiin pois aineistosta. DAPP-BQ-mittari arvioi tunne-elämän epävakautta, kognitiivista säätelyhäiriötä, identiteettiongelmia ja turvattomia kiintymyssuhteita. Epävakaan persoonallisuushäiriön piirteiden taustalta löytyi yksi periytyvyystekijä, joka selittää 60 % piirteiden vaihtelusta yleisväestössä.

Kirjallisuutta

  1. Livesley WJ, Jang KL, Jackson DN ym. Genetic and environmental contributions to dimensions of personality disorder. Am J Psychiatry 1993;150:1826-31 «PMID: 8238637»PubMed
  2. Jang KL, Livesley WJ, Vernon PA ym. Heritability of personality disorder traits: a twin study. Acta Psychiatr Scand 1996;94:438-44 «PMID: 9020996»PubMed
  3. Livesley WJ, Jang KL, Vernon PA. Phenotypic and genetic structure of traits delineating personality disorder. Arch Gen Psychiatry 1998;55:941-8 «PMID: 9783566»PubMed
  4. Lake RI, Eaves LJ, Maes HH ym. Further evidence against the environmental transmission of individual differences in neuroticism from a collaborative study of 45,850 twins and relatives on two continents. Behav Genet 2000;30:223-33 «PMID: 11105396»PubMed
  5. Markon KE, Krueger RF, Bouchard TJ Jr ym. Normal and abnormal personality traits: evidence for genetic and environmental relationships in the Minnesota Study of Twins Reared Apart. J Pers 2002;70:661-93 «PMID: 12322856»PubMed
  6. Wolf H, Angleitner A, Spinath FM, Riemann R, Strelau J. Genetic and environmental influences on the EPQ-RS scales: a twin study using self- and peer reports. Pers Individ Diff 2004;37:579-90
  7. Bornovalova MA, Hicks BM, Iacono WG ym. Stability, change, and heritability of borderline personality disorder traits from adolescence to adulthood: a longitudinal twin study. Dev Psychopathol 2009;21:1335-53 «PMID: 19825271»PubMed
  8. Distel MA, Trull TJ, Willemsen G ym. The five-factor model of personality and borderline personality disorder: a genetic analysis of comorbidity. Biol Psychiatry 2009;66:1131-8 «PMID: 19748081»PubMed
  9. Distel MA, Willemsen G, Ligthart L ym. Genetic covariance structure of the four main features of borderline personality disorder. J Pers Disord 2010;24:427-44 «PMID: 20695804»PubMed
  10. Kendler KS, Myers J, Reichborn-Kjennerud T. Borderline personality disorder traits and their relationship with dimensions of normative personality: a web-based cohort and twin study. Acta Psychiatr Scand 2011;123:349-59 «PMID: 21198457»PubMed