Takaisin Tulosta

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy serotoniinijärjestelmän toiminnan häiriintymistä aivojen frontolimbisillä alueilla

Lisätietoa aiheesta
Hasse Karlsson
13.2.2015

Serotoniinin roolia epävakaan persoonallisuushäiriön patofysiologiassa on tutkittu useilla eri menetelmillä. Varhaisimmissa tutkimuksissa mitattiin serotoniinin metaboliitin (5-HIAA)- pitoisuutta selkäydinnesteessä. Sekä ihmisillä että koe-eläimillä matalien pitoisuuksien on osoitettu liittyvän itseä tai muita kohtaan suuntautuvaan aggressiivisuuteen. Matalan 5-HIAA-pitoisuuden on myös osoitettu liittyvän itsemurhayrityksiin ja impulsiiviseen käyttäytymiseen epävakailla potilailla.

Serotoniinijärjestelmän toimintaa voidaan tutkia myös mittaamalla serotonergisten aineiden aiheuttamia neuroendokriinisiä vasteita. Flesinoksaani on selektiivinen 5-HT1A-agonisti.

Hansenne työtovereineen «Hansenne M, Pitchot W, Pinto E ym. 5-HT1A dysfunct...»1 vertasi prolaktiinivasteita tälle aineelle sairaalahoidetuilla epävakailla potilailla, depressiopotilailla ja terveillä verrokeilla. Fleksinoksaani aiheutti epävakailla persoonallisuushäiriöpotilailla heikomman prolaktiinivasteen kuin muissa ryhmissä. Aineistona oli 20 epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivää sairaalapotilasta, 20 vakavasta masennustilasta kärsivää ja 20 tervettä verrokkia (tutkittavat oli vakioitu eri ryhmissä sukupuolen mukaan). Epävakaista persoonallisuushäiriöpotilaista 16:lla oli samanaikainen vakava masennustila.

Fenfluramiini on serotoniiniagonisti, ja se lisää glukoosimetaboliaa terveiden koehenkilöiden etuaivokuorella. Soloff ja työtoverit «Soloff PH, Meltzer CC, Greer PJ ym. A fenfluramine...»2 tutkivat glukoosiaineenvaihduntaa epävakailla potilailla ja havaitsivat fenfluramiiniannoksen jälkeen potilailla olevan matalamman metabolian mediaalisilla ja orbitofrontaalisilla alueilla oikealla puolella verrattuna terveiltä kontrolleilta mitattuihin tutkimuslöydöksiin. Aineisto koostui 24 epävakaasta persoonallisuushäiriöpotilaasta (15 naista ja 7 miestä) ja 24 verrokista (10 naista ja 14 miestä).

Toisessa fenfluramiinitutkimuksessa Siever työtovereineen «Siever LJ, Buchsbaum MS, New AS ym. d,l-fenflurami...»3 raportoi, että fenfluramiini aiheuttaa lisääntynyttä glukoosiaineenvaihduntaa terveillä etuaivokuorella, singulumissa ja inferiorisella parietaalisella aivokuorella. Potilailla, jotka kärsivät impulsiivis-aggressiivisista persoonallisuushäiriöistä, ei tapahtunut glukoosimetabolian lisääntymistä millään alueella. Sen sijaan aineenvaihdunta aleni orbitaalisilla, ventromediaalikorteksilla ja singulumissa. Aineistona oli 6 impulsiivis-aggressiivista persoonallisuushäiriöstä kärsivää ja 5 verrokkia.

Kolmas keino mitata serotoniinijärjestelmän toimintaa on tutkia eri aivoalueiden kykyä syntetisoida serotoniinia. Leytonin ja työtovereiden tutkimuksessa «Leyton M, Okazawa H, Diksic M ym. Brain Regional a...»4 potilaille ja terveille annettiin alfa-[11C]-metyyli-L-tryptofaania, joka on L-tryptofaanin synteettinen analogi. Serotonergiset solut sitovat alfa-[11C]-methyl-L-tryptohan sisäänsä serotoniinisynteesiä varten. Tässä tutkimuksessa miespuolisilla epävakailla potilailla oli merkitsevästi alempi alfa-[11C]-metyyli-L-tryptofaanin sitoutuminen kortikostriataalisilla alueilla. Naisilla erot eivät olleet yhtä selvät. Aineistona oli 13 lääkitsemätöntä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivää ja 11 tervettä verrokkia.

Tutkijat selvittivät serotoniini-2A reseptorien toiminnan, sukupuolen ja epävakaan persoonallisuushäiriön piirteiden välisiä yhteyksiä PET-tutkimuksessa «Soloff PH, Chiappetta L, Mason NS ym. Effects of s...»5, jossa käytettiin reseptoriin sitoutuvana ligandina [(18)F] altanseriinia. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä naisilla sitoutumispotentiaali oli korkeampi naisilla miehiin verrattuna. Ryhmä B:n persoonallisuushäiriöiden komorbiditeetti ja antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, aggressiivisuus ja lapsuuden kaltoin kohtelu olivat yhteydessä suurempaan sitoutumispotentiaaliin. Aivojen alueittainen serotoniini-2A reseptorin sitoutuminen oli yhteydessä häiriöön liittyvään aggressiivisuuteen ja impulsiivisuuteen.

Kirjallisuutta

  1. Hansenne M, Pitchot W, Pinto E ym. 5-HT1A dysfunction in borderline personality disorder. Psychol Med 2002;32:935-41 «PMID: 12171388»PubMed
  2. Soloff PH, Meltzer CC, Greer PJ ym. A fenfluramine-activated FDG-PET study of borderline personality disorder. Biol Psychiatry 2000;47:540-7 «PMID: 10715360»PubMed
  3. Siever LJ, Buchsbaum MS, New AS ym. d,l-fenfluramine response in impulsive personality disorder assessed with [18F]fluorodeoxyglucose positron emission tomography. Neuropsychopharmacology 1999;20:413-23 «PMID: 10192822»PubMed
  4. Leyton M, Okazawa H, Diksic M ym. Brain Regional alpha-[11C]methyl-L-tryptophan trapping in impulsive subjects with borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2001;158:775-82 «PMID: 11329401»PubMed
  5. Soloff PH, Chiappetta L, Mason NS ym. Effects of serotonin-2A receptor binding and gender on personality traits and suicidal behavior in borderline personality disorder. Psychiatry Res 2014;222:140-8 «PMID: 24751216»PubMed