Takaisin Tulosta

Epävakaa persoonallisuushäiriö on merkitsevässä, mutta voimakkuudeltaan heikossa yhteydessä kasautuviin vanhemmuuden ongelmiin

Lisätietoa aiheesta
Matti Keinänen
13.2.2015

Kontrolloidussa semistrukturoidussa haastattelututkimuksessa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. Biparent...»1 (Yhdysvallat 2000) epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä sairaalapotilaita (n = 358) verrattiin muita persoonallisuushäiriöitä sisältävään kontrolliryhmään (n = 109) koskien molempien vanhempien vanhemmuuden puutteita. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät raportoivat merkittävästi enemmän lapsuudessa molempien vanhempien taholta verbaalista (34 vs 17 % kontrollit; p = 0,001) ja emotionaalista kaltoin kohtelua (33 vs 18 % kontrollit; p = 0,005) sekä fyysistä pahoinpitelyä (24 vs 13 % kontrollit; p = 0,03), muttei seksuaalista hyväksikäyttöä. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät raportoivat myös kontrolliryhmää useammin, että heidän molemmat vanhempansa kielsivät heidän ajatustensa ja tunteidensa oikeuden (48 vs 22 %; p = 0,00001), eivät suojelleet lapsiaan (39 vs 24 %; p = 0,007), laiminlöivät heidän fyysistä huolenpitoaan (16 vs 6 %; p = 0,01) ja kohtelivat heitä epäjohdonmukaisesti (22 vs 10 %; p = 0,005). Naispotilailla oli lisäksi riski tulla hyväksikäytetyksi ei-huolenpitäjän taholta.

Kommentti: Kyse on poikkileikkaustutkimuksesta, jolloin kausaalinen yhteys on epäselvä.

Kontrolloidussa haastattelututkimuksessa «Bandelow B, Krause J, Wedekind D ym. Early traumat...»2 (Saksa 2005) verrattiin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä (n = 66) terveisiin kontrolleihin (n = 109) koskien lapsuuden traumaattisia tapahtumia. Epävakaan persoonallisuushäiriön ryhmässä raportoitiin merkittävästi enemmän lapsuuden traumakokemuksia, kuten erotraumoja äidistä pitkän sairaalahoidon vuoksi (65 vs 34 % kontrollit, p < 0,0001), vanhempien avioeroa (25 vs 7 %, p < 0,0024), vanhempien psyykkisiä sairauksia (72 vs 12 % kontrollit, p < 0,0001), molempien vanhempien väkivaltaa (54 vs 2 %, p < 0,0001) sekä lapsuuden sairaalahoitoa vaatineita pitkiä sairauksia (72 vs 37 % kontrollit, p < 0,0001). Monimuuttujamallissa merkitseviksi tekijöiksi nousivat vanhempien neuroottiset häiriöt, lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö, erot vanhemmista ja vanhempien epäsuotuisat kasvatustavat.

Kommentti: Kyse on poikkileikkaustutkimuksesta, jolloin kausaalinen yhteys on epäselvä.

Prospektiivisessa perheiden kohorttitutkimuksessa «Johnson JG, Cohen P, Chen H ym. Parenting behavior...»3 (Yhdysvallat 2006) selvitettiin rakenteellisia yhteyksiä aikuisiän persoonallisuushäiriöiden sekä lapsuudessa ja nuoruudessa arvioitujen kasvatustapojen välillä. Luotettaviksi todennettujen potilaiden psykopatologiaa ja persoonallisuutta, vanhempien psykopatologiaa sekä vanhempien kasvatustapoja koskeneiden haastattelu- ja persoonallisuushäiriön arviointimenetelmien avulla tutkittiin 593 perhettä. Tulosten tilastollinen analyysi osoitti, että 10 tutkittua ongelmallista kasvatustyyliä oli merkitsevästi yhteydessä aikuisiän persoonallisuushäiriöön myös sen jälkeen kun lapsuuden emotionaalisten ja käyttäytymishäiriöiden (AOR = 1,71) ja vanhempien psyykkisten häiriöiden vaikutus (AOR = 1,00) oli vakioitu (AOR = 1,96). Persoonallisuushäiriöiden osuus lisääntyi samassa suhteessa kuin vanhempien epätarkoituksenmukaiset kasvatustyylit lisääntyivät. Erityisesti vanhempien inhoava (aversive) kasvatustyyli (p = 0,01) ja hellyyden puute (low parental affection) (p = 0,02) olivat yhteydessä aikuisiän epävakaaseen persoonallisuushäiriöön sen jälkeen, kun lapsuuden emotionaalisten ja käyttäytymishäiriöiden sekä vanhempien psyykkisten häiriöiden osuus oli vakioitu. Tulokset osoittavat, että vanhempien kasvatustyyli on selkeästi yhteydessä epävakaan persoonallisuushäiriön kehittymiseen.

Kommentti: Vanhemmuuden puutteista ei ole osoitettavissa yhtä täsmällistä tekijää epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Yhteys on merkitsevä, mutta kooltaan heikko. Tutkimus kattaa kaikki persoonallisuushäiriöt eikä epävakaiden persoonallisuushäiriöpotilaiden lukumäärä tai osuus käy tutkimuksesta ilmi. Näin ollen on mahdotonta arvioida otoksen koon mahdollista virhelähdettä tuloksissa. Tutkimus on ainoa aiheesta tehty etenevä väestötutkimus.

Kirjallisuutta

  1. Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. Biparental failure in the childhood experiences of borderline patients. J Pers Disord 2000;14:264-73 «PMID: 11019749»PubMed
  2. Bandelow B, Krause J, Wedekind D ym. Early traumatic life events, parental attitudes, family history, and birth risk factors in patients with borderline personality disorder and healthy controls. Psychiatry Res 2005;134:169-79 «PMID: 15840418»PubMed
  3. Johnson JG, Cohen P, Chen H ym. Parenting behaviors associated with risk for offspring personality disorder during adulthood. Arch Gen Psychiatry 2006;63:579-87 «PMID: 16651515»PubMed