Takaisin Tulosta

D-vitamiini ja aivoinfarktiriski

Lisätietoa aiheesta
Laura Koso
5.7.2016

Copenhagen City Heart Study on prospektiivinen kohorttitutkimus «Brøndum-Jacobsen P, Nordestgaard BG, Schnohr P ym....»1, jonka tutkimusjoukkoa on seurattu 70-luvulta. 10 170 henkilöltä vuosina 1981–83 otetuista verinäytteistä määritettiin jälkikäteen 25-OH-D-vitamiini. Seuranta-aikana 1 256 henkilöä sairastui aivoinfarktiin. Seuranta-ajan mediaani oli 21 vuotta. Aivoinfarktin ikään suhteutettu kumulatiivinen ilmaantuvuus kasvoi D-vitamiinipitoisuuden pienentyessä. Asteittain pieneneviin D-vitaminipitoisuuksiin havaittiin suureen pitoisuuteen verrattuna liittyvän asteittain suurentunut aivoinfarktin riski. Tämä oli havaittavissa sekä vuodenajan mukaan vakioitujen mittaustulosten persentiilejä että D-vitamiinipitoisuuden kliinisin raja-arvoin jaoteltuja tuloksia verrattaessa. P trendille oli eri analyyseissä 0,02–0,0009. Useiden aivoinfarktin riskitekijöiden suhteen vakioidussa analyysissä Hazard ratio (HR) D-vitamiinipitoisuudelle < 25 nmol/l verrattuna pitoisuuteen > 75 nmol/l oli 1,36 (95 % luottamusväli 1,09–1,70).

Samassa julkaisussa esitettiin tulokset meta-analyysissä «Brøndum-Jacobsen P, Nordestgaard BG, Schnohr P ym....»1, johon oli edellä mainitun tutkimuksen lisäksi sisällytetty 9 aiempaa tutkimusta 25-OH-vitamiinipitoisuuden ja aivoinfarktin tai aivohalvauksen yhteydestä. Henkilöitä oli yhteensä 58 384 ja aivohalvauksia 2 644. Vetosuhde (odds ratio, OR) aivoinfarktille matalimmassa D-vitamiinipitoisuuden kvartaalissa korkeimpaan verrattuna oli 1,54 (95 % luottamusväli 1,43–1,65, fixed effect / kiinteiden vaikutustan malli) ja 1,67 (1,43–1,96 random effect / satunnaisvaikutusten malli).

REGARDS (Reasons for Geographic and Racial Differences in Stroke) –tutkimuskohortin aineistossa [R2] analysoitiin 25-OH-D-vitamiinipitoisuuden yhteyttä aivohalvauksen ja aivoinfarktin ilmaantuvuuteen. Asetelma oli upotettu tapaus-verrokkitutkimus. Kohortti muodostettiin 2003–2007. Seuranta-aikana (mediaali 3,1 vuotta) 654 aivohalvauksen sairastanutta tapausta ja 1 069 aivohalvauksen suhteen tervettä ositetulla otannalla valittua verrokkia otettiin tutkimukseen. Kun aiemmat aivohalvaukset oli suljettu pois, analyysiin sisällytettiin 1 547 henkilöä (610 tapausta ja 937 verrokkia). Aivohalvauksista 536 oli aivoinfarkteja. Aivohalvauksen muiden riskitekijöiden vakioinnin jälkeen matalaan 25-OH-D-vitamiinipitoisuuteen (< 20 ng/ml) todettiin korkeaan pitoisuuteen (> 30 ng/ml) verrattuna liittyvän suurentunut aivohalvauksen ilmaantuvuus, riskitiheyksien suhde (hazard ratio, HR) 1,85 (95 % luottamusväli 1,17–2,93). Aivoinfarktin osalta vastaava HR oli 1,84 (1,14–2,97). Aivoinfarktin alatyyppejä analysoitaessa matalan D-vitamiinipitoisuuden havaittiin liittyvän tilastollisesti merkitsevästi lakunaariseen infarktin (n = 104) HR 2,03 (1,11–3,70) ja tarkemmin luokittelemattoman infarktityypin (n = 244) HR 1,67 (1,11–2,52) ilmaantuvuuteen. Embolisen (n = 134) ja suurten aivovaltimoiden infarktin (n = 84) osalta tilastollista merkitsevyyttä ei havaittu.

Honolulu Heart Program kohortti «Kojima G, Bell C, Abbott RD ym. Low dietary vitami...»3 koostuu 8 006 japanilais-amerikkalaisesta Hawaijilla asuvasta miehestä. Ruokavalio selvitettiin kyselyllä seurannan alussa 1965–68 ja sen perusteella arvioitiin D-vitamiinin saanti. D-vitamiinilisän käytöstä ei ollut tietoa, mutta sen katsottiin olevan harvinaista 1960-luvulla. Seuranta-aika oli 34 vuotta. Aiemmin aivohalvauksen sairastaneet sekä ne, joilla tieto ruokavaliosta oli puutteellinen, suljettiin pois, minkä jälkeen analyysiin sisällytettiin 7 385 miestä. Seuranta-aikana todettiin 960 aivohalvausta, joista 651 oli aivoinfarkteja. Tilastollisessa vakioinnissa huomioitiin ikä, ruoan energiamäärä, BMI, verenpaine, diabetes, tupakoini, fyysinen aktiivisuus, kolesterolitaso ja alkoholin käyttö. D-vitamiinin saannin matalimpaan kvartaaliin havaittiin korkeimpaan kvartaaliin verrattuna liittyvän suurentunut aivohalvauksen ja aivoinfarktin ilmaantuvuus. Riskitiheyksien suhde (hazard radio, HR) oli aivohalvaukselle 1,22 (95 % luottamusväli (1,01–1,47) ja aivoinfarktille 1,27 (1,01–1,59).

RECORD on satunnaistettu kontrolloitu tutkimus «Ford JA, MacLennan GS, Avenell A ym. Cardiovascula...»4, jossa murtumapotilaille (n = 5 292) annettiin D-vitamiinia, kalsiumia, näiden yhdistelmää tai lumetta. Ensisijaisena päätetapahtumana oli matalaenerginen murtuma. Lisäksi kerättiin tietoa sydän- ja verisuonitapahtumista sekä varsinaisen tutkimuksen päättymisen jälkeen myös näihin liittyvästä kuolleisuudesta. D-vitamiinia (joko kalsiumin kanssa tai ilman) saavia verrattiin D-vitamiinia saamattomiin. Seuranta-aika varsinaisen RECORD-tutkimuksen aikana ja sen jälkeen oli yhteensä noin 6 vuotta. D-vitamiinia saavassa ryhmässä (n = 2 649) todettiin 160 aivohalvausta ja kontrolliryhmässä (n = 2 643) 149 aivohalvausta. Ryhmien välillä ei todettu eroa aivohalvauksen ilmaantuvuudessa: HR 1,06 (95 % luottamusväli 0,85–1,32).

Samassa julkaisussa esitettiin meta-analyysi D-vitamiinilisän ja sydän- ja verisuonisairauksien yhteydestä. Meta-analyysiin sisällytettiin 21 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa osallistujien keski- tai mediaani-ikä oli vähintään 60 vuotta. Interventiona oli jonkin D-vitamiinivalmisteen annostelu, ja sen rinnalla voitiin annostella muuta valmistetta (esim. kalsiumia), jos myös vertailuryhmä sai tätä. Analyysiin sisällytettiin myös julkaisematonta aineistoa. Aivohalvauksen osalta meta-analyysiin sisällytettiin 11 tutkimusta (n = 11 841). Aivohalvauksen ilmaantuvuudessa ei todettu eroa D-vitamiiniryhmässä vertailuryhmään nähden. Riskisuhde (risk ratio, RR) oli 1,09 (95 % luottamusväli 0,92–1,30).

Kommentti

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että matalaan D-vitamiinipitoisuuteen tai D-vitamiinin vähäiseen saantiin ravinnosta liittyy suurentunut aivohalvauksen ja aivoinfarktin ilmaantuvuus. Toistaiseksi D-vitamiinin annostelulla ei ole osoitettu olevan hyötyä aivohalvauksen estossa. Useimmissa tutkimuksissa D-vitamiinin rinnalla on kuitenkin annosteltu joitain muuta ainetta, yleensä kalsiumia. D-vitamiinilisän yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin on menossa tutkimuksia «Pradhan AD, Manson JE. Update on the Vitamin D and...»5.

Kirjallisuutta

  1. Brøndum-Jacobsen P, Nordestgaard BG, Schnohr P ym. 25-hydroxyvitamin D and symptomatic ischemic stroke: an original study and meta-analysis. Ann Neurol 2013;73:38-47 «PMID: 23225498»PubMed
  2. Judd SE, Morgan CJ, Panwar B ym. Vitamin D deficiency and incident stroke risk in community-living black and white adults. Int J Stroke 2016;11:93-102 «PMID: 26763025»PubMed
  3. Kojima G, Bell C, Abbott RD ym. Low dietary vitamin D predicts 34-year incident stroke: the Honolulu Heart Program. Stroke 2012;43:2163-7 «PMID: 22627988»PubMed
  4. Ford JA, MacLennan GS, Avenell A ym. Cardiovascular disease and vitamin D supplementation: trial analysis, systematic review, and meta-analysis. Am J Clin Nutr 2014;100:746-55 «PMID: 25057156»PubMed
  5. Pradhan AD, Manson JE. Update on the Vitamin D and OmegA-3 trial (VITAL). J Steroid Biochem Mol Biol 2016;155:252-6 «PMID: 25864623»PubMed