Tutkimuksen tarkoituksena voi ADHD-oireisen kohdalla olla esimerkiksi vaikeuksien
asteen ja laaja-alaisuuden, mahdollisten oppimisvaikeuksien, työ- tai opiskelukyvyn
tai kuntoutustarpeen arviointi.
Tutkimuksen tekijän tulisi olla neuropsykologi «Saunamäki T, Jehkonen M. Neuropsykologinen tutkimu...»3. Mikäli pätevää neuropsykologia ei ole saatavilla, tutkimuksia voivat tehdä neuropsykologin
työnohjauksessa psykologit, joilla on neuropsykologian täydennyskoulutusta ja riittävä
kokemus neuropsykologiasta.
Neuropsykologinen tutkimus eroaa psykologisesta tutkimuksesta tekijän erityisosaamisen,
tulkinnassa käytetyn viitekehyksen ja joskus myös menetelmävalintojen osalta.
Mikäli neuropsykologinen tutkimus on arvioitu tarpeelliseksi, sen tulee olla laaja.
Siihen kuuluu seuraavien osa-alueiden tutkiminen tai aiemmin kerätyn tiedon huomioiminen:
taustatietoihin perehtyminen
haastattelu
muiden tarvittavien henkilöiden haastattelu (esim. vanhemmat, opettaja tai puoliso)
havainnointi
testaus (sekä normeihin pohjautuva että laadullinen arvio)
tarvittaessa kyselylomakkeiden käyttö
tutkimustulosten tulkinta
palautteen antaminen ja
lausunnon kirjoittaminen.
Käytetyillä testimenetelmillä tutkitaan kognitiivisia toimintoja laaja-alaisesti,
käyttäen useita ajantasaisia menetelmiä.
Arvioitaessa ADHD-oireista aikuista on tarpeellista arvioida myös mielialaa ja usein
myös persoonallisuutta.
Kokonaistulkinta tehdään neuropsykologisesta viitekehyksestä käsin, yhdistäen eri
tavoin hankitut tiedot.
Kirjallisuutta
Poutiainen E. Neuropsykologinen tutkimus – mitä, miksi, milloin? Suom Lääkäril
2007;32:2769-70
Semrud-Clikeman M, Teeter Ellison PA. Child Neuropsychology. Assessment and Interventions
for Neurodevelopmental Disorders. 2. painos, 2007. Springer
Saunamäki T, Jehkonen M. Neuropsykologinen tutkimus. Kirjassa: Jehkonen M, Saunamäki
T, Paavola L, Vilkki J. Kliininen neuropsykologia. 2015. Duodecim: Helsinki
