KH2014 Suositus
Raskausdiabetes
Käypä hoito -suositus «Raskausdiabetes»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Gestational diabetes»2
Mitä uutta päivityksessä?
- 75 g:n glukoosirasituksen raja-arvot säilyvät ennallaan: 5,3 mmol/l (paastoarvo), 10,0 mmol/l (1 h) ja 8,6 mmol/l (2 h).
- On tärkeää diagnosoida raskausdiabeteksen harvinaisemmat tyypit (5–10%), joissa äiti on yleensä normaalipainoinen: joko autoimmuunipohjainen LADA (latent autoimmune diabetes in adults), tai perinnöllinen MODY (maturity onset diabetes in the young). LADAn diagnoosi vahvistuu GAD-vasta-ainetestillä, MODYn geenitestillä.
- Raskausdiabeetikolla on suurentunut riski sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen. Riskiä voi pienentää laihduttamalla normaalipainoon, liikkumalla ja syömällä terveellisesti.
Raskausdiabeteksen seulonta, diagnostiikka, hoito ja seuranta on esitetty vuokaaviossa «Raskausdiabeteksen seulonta, diagnostiikka, hoito ja seuranta»1
Määritelmä, etiologia ja yleisyys, diagnosointi ja seuranta
Raskausdiabetes tarkoittaa poikkeavaa glukoosiaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Valtaosalla (80–90 %) tauti liittyy lihavuuteen ja sukurasitteeseen. Suomessa glukoosirasituskokeen tulos oli vuonna 2011 poikkeava 12,5 %:lla synnyttäjistä. Raskausdiabetes uusiutuu noin kolmanneksella.
Ravitsemushoito ja liikunta
Ravitsemushoito on hoidon kulmakivi. Siinä noudatetaan yleisiä raskausajan ja diabeteksen ravitsemussuosituksia. Raskaudenaikaisia painonnoususuosituksia pyritään noudattamaan. Työryhmä kuitenkin suosittaa, ettei lihavilla raskausdiabeetikoilla paino nousisi lainkaan diagnoosin varmistuttua. Liikuntaharjoittelu vaikuttanee edullisesti glukoositasapainoon.
Lääkehoito
Jos tavoitearvot (paastoarvo < 5,5 ja aterianjälkeinen < 7,8 mmol/l) eivät toteudu ravitsemushoidolla, lisätään lääkehoito. Ensisijaisesti käytetään insuliinia, erityistapauksissa metformiinia tai insuliinin ja metformiinin yhdistelmää. Insuliinihoito aloitetaan synnytyssairaalassa ja jatketaan synnytykseen saakka.
Sikiökomplikaatiot
Makrosomiaa esiintyy insuliinihoitoisten raskausdiabeetikkojen sikiöillä 4–5 kertaa enemmän ravitsemushoitoisiin verrattuna. Tärkeimmät makrosomian riskitekijät ovat raskausdiabeteksen vaikeus, äidin lihavuus, raskaudenaikainen suuri painonnousu ja aiempi makrosominen lapsi. Raskausdiabeteksessa makrosomisen sikiön ruumiinrakenne altistaa alatiesynnytyksessä sikiön ulosautto-ongelmille, hartiadystokialle ja traumoille sekä äidin synnytysrepeämille.
Synnytys
Synnytys hoidetaan diabeetikoiden hoitoon perehtyneessä synnytyssairaalassa, jossa on valmius vastasyntyneen tehostettuun seurantaan ja hoitoon. Lääkehoidetuilla tulee synnytyksen käynnistämistä harkita 38. raskausviikon täytyttyä ja viimeistään laskettuun aikaan mennessä. Keisarileikkausta suositellaan, jos sikiön painoksi arvioidaan yli 4 500 g.
Vastasyntyneen ongelmat
Makrosomia ja äidin huono sokeritasapaino lisäävät sikiön ja vastasyntyneen perinataalikomplikaatioiden vaaraa. Äidin raskauden ja synnytyksen aikainen hyperglykemia lisää vastasyntyneen hypoglykemian riskiä. Vastasyntyneen hypoglykemian raja-arvona käytetään yleisimmin alle 2,6 mmol/l:n verenglukoosiarvoa. Ensimmäisen syötön tulisi tapahtua ensimmäisen elintunnin aikana ja syöttöjen jatkua 2 tunnin välein.
Lapsen myöhäisennuste
Äidin raskausdiabetes, erityisesti sen liittyessä äidin ylipainoon, lisää lapsen myöhempää liikapainon, glukoosiaineenvaihdunnan häiriön ja metabolisen oireyhtymän riskiä.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä
Risto Kaaja (pj.)
Heidi Alenius
Tarja Kinnunen
Jorma Komulainen
Nina Peränen
Tapani Rönnemaa
Jouko Saramies
Hanna Soukka
Kari Teramo
Piia Vuorela
Marja Vääräsmäki
