Lihavuus (aikuiset)
Käypä hoito -suositus |  Julkaistu: 2013-09-13   | Tila: voimassa  |  Aihepiiri(t): Endokrinologia, Kirurgia, Kuntoutus, Sisätaudit, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
PDF Tulosta
hoi24010 024.010 Käypä hoito fi Lihavuus aiheuttaa tai pahentaa monia sairauksia, joita voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa laihduttamalla. Tavoitteena on lihavuuteen liittyvien sairauksien hoito ja ehkäisy, johon usein riittää painon pysyvä pieneneminen 5 prosentilla. Ensisijainen hoitomuoto on elintapaohjaus (elintapahoito), jonka tulee olla suunnitelmallista ja tavoitteellista. internet cd draft book all 2002-04-18 2013-09-13 2000-01-01 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä Kirsi Pietiläinen Suoma Saarni Mikael Fogelholm Paula Hakala Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi Vesa Koivukangas Katriina Kukkonen-Harjula Merja Laine Jukka Marttila Tuula Pekkarinen Aila Rissanen Pertti Mustajoki Jarmo Kaukua Lea Annanmäki Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Endokrinologia Sisätaudit Kirurgia BMI painoindeksi keskivartalolihavuus lihavuus sairaalloinen lihavuus vaikea lihavuus ylipaino laihtuminen kehon paino painonhallinta dyslipidemia lihava liitännäistaudit liitännäissairaudet motivaatio nivelrikko Munasarjojen monirakkulatauti astma rasvamaksa sepelvaltimotauti uniapnea-oireyhtymät ENED gastroplastia erittäin niukkaenerginen ruokavalio laihdutusleikkaus lihavuuden hoito liikunta mahalaukun sitominen mahalaukun ohitusleikkaus orlistaatti ruokavalio laihdutusruokavalio Ruokavaliohoito sibutramiini very low calorie diet VLCD Tyypin 2 diabetes alkoholi glukoosi hivenaineet hiilihydraatit kcal keskivartalolihavuus vyötärölihavuus Vyötärön ympärysmitta kirurginen hoito verenpainetauti laihdutuslääkkeet laparoskopia rasva ryhmähjaus elintapaohjaus elintapahoito elämäntapa Käyttäytymismuutos käyttäytymismuutosten ohjaus syömisen hallinta Glykeeminen indeksi ravinnon kuidut valkuaisaineet ravitsemustila vatsapantaleikkaus mahalaukun pantaleikkaus mahalaukun kavennus vitamiinit lihaskato osteoporoosi elämänlaatu hoitoketjut hoitomalli käypä hoito 023u

Lihavuus (aikuiset)

Opi ja ota käyttöön

  • Luentomateriaali (pptx)
  • Video Aikuisten lihavuuden hoito (kesto noin 30 minuuttia)
  • BMI:n kirjaamisen arviointilomake ja ohje
  • Interaktiivinen hoitokaavio
  • Taulukko HbA1c-arvon muuntamisesta uuteen yksikköön (mmol/mol)

Koosteet

  • Suosituksen tulostettava versio (pdf)
  • Tiivistelmä suomeksi ja englanniksi

Potilaalle

  • Potilaalle suomeksi ja ruotsiksi

Muut suositukset

  • Lihavuus (lapset)

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen?

Keskeinen sanoma

Tavoitteet ja kohderyhmät

  • Hoitosuosituksen tavoitteena on lihavuuden hoidon tehostaminen koko terveydenhuollossa.
  • Suositus on tarkoitettu pääasiassa terveydenhuollon ammattilaisille.

Lihavuuden hoidon järjestäminen ja työnjako terveydenhuollossa

  • Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa samalla tavalla kuin muiden pitkäaikaissairauksien kuten diabeteksen ja kohonneen verenpaineen hoito.
    • Tämä edellyttää alueellisen hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista ja kehittämistä, henkilökunnan kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien organisointia , .
  • Lihavuuden elintapahoito toteutetaan ensisijaisesti ryhmähoitoina perusterveydenhuollossa (terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa). Osa potilaista hyötyy erittäin niukkaenergiaisesta (ENE) ruokavaliosta ja lääkityksestä elintapahoidon lisänä. Osa potilaista voidaan ohjata terveydenhuollon ulkopuolella toimiviin ryhmiin. Ks. hoitokaavio .
  • Vastuu lihavuuden hoidosta perusterveydenhuollossa on asiaan perehtyneellä moniammatillisella hoitotiimillä. Hoidon käytännön toteutuksen koordinoi terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja. Lisäksi hoitotiimiin kuuluvat lääkäri, ravitsemusterapeutti tai -suunnittelija ja mahdollisuuksien mukaan myös psykologi ja fysioterapeutti tai liikunnan asiantuntija.
  • Erikoissairaanhoidossa voidaan hoitaa sairaalloisen (BMI yli 40 kg/m2) tai vaikeasti lihavia BMI 35–40 kg/m2) silloin, kun lihavuuteen liittyy sairauksia, joissa laihtumisesta on hyötyä.
    • Lihavuuden luokittelu; ks. taulukko . BMI (body mass index) on kehon painoindeksi (paino jaettuna metreinä mitatun pituuden neliöllä, kg/m2)
  • Lihavuuden leikkaushoito keskitetään yliopistosairaaloihin tai muihin suuriin sairaaloihin.

Lihavuuden määritelmä ja luokitus

  • Lihavuudella tarkoitetaan rasvakudoksen ylimäärää.
  • Lihavuus voidaan luokitella painoindeksin ja vyötärönympärysmitan mukaan; ks. sähköinen tausta-aineisto ja kuva .
  • Muista lihavuuden ja rasvakudoksen mittausmenetelmistä (esimerkiksi ihopoimut, bioimpedanssi) ei ole selkeää lisähyötyä kliinisessä työssä .
    • Lihasmassan säilymisen mittaaminen laihdutettaessa on hyödyllistä, mikäli käytössä on luotettava, pitkittäiskäytössä validoitu mittausmenetelmä.

Painoindeksi

  • Kehon painoindeksi (ks. taulukko ) on käyttökelpoinen suhteellisen painon mittari , jolla on vahva yhteys rasvakudoksen määrään , .
  • Liikapainon on kansainvälisesti sovittu alkavan BMI:n arvosta 25 kg/m2, koska sen ylittyminen lisää monien sairauksien vaaraa , . BMI 30 kg/m2 on kansainvälisesti hyväksytty lihavuuden raja-arvo, jonka yläpuolella sairastuvuusriski on selvästi suurentunut.
  • Painoindeksi ei erota turvotusten ja epätavallisen suuren lihasmassan aiheuttamaa liikapainoa, jotka voidaan todeta kliinisessä tutkimuksessa.
  • Toisaalta BMI ilmeisesti arvioi kehon rasvakudoksen määrän (lihavuuden tai liikapainon asteen) yleisemmin liian pieneksi kuin liian suureksi .
  • Ikääntyneille (yli 60-vuotiaat) suositeltava BMI-alue on 24–29 kg/m2 (ks. kohta Ikääntyneiden laihduttaminen ).

Vyötärön ympärysmitta

  • Vatsaonteloon ja sisäelimiin kertynyt liiallinen rasvakudos ilmenee vyötärön ympärysmitan suurenemisena eli niin sanottuna vyötärölihavuutena. Vatsaonteloon kertyvä rasva on aineenvaihdunnallisesti aktiivisempaa kuin lantiolle ja reisiin kertyvä. Se on vaarallisempaa terveydelle kuin ihonalaisrasva .
  • Vyötärön ympäryksen mittaaminen täydentää BMI:n määritystä erityisesti silloin, kun BMI on alle 30 kg/m2; ks. sähköinen tausta-aineisto ja kuva .
  • Myös vyötärölihavuuden raja-arvot ovat sopimuksenvaraisia. Raja-arvoina käytetään kansainvälisiä metabolisen oireyhtymän määrityksessä käytettyjä arvoja; ks. sähköinen tausta-aineisto .
    • Kliinisessä työssä merkittävän vyötärölihavuuden alarajana voidaan pitää miehillä arvoa 100 cm ja naisilla 90 cm.
Lihavuuden luokitus painoindeksin (BMI, kg/m 2) perusteella.
Normaalipaino Liikapaino (ylipaino) Lihavuus Vaikea lihavuus Sairaalloinen lihavuus
18.5–24.9 25.0–29.9 30.0–34.9 35.0–39.9 40 tai yli

Lihavuuden esiintyvyys

  • Vuonna 2007 Finriski 2007 -aineistoon perustuen Suomessa oli yli 2 miljoonaa liikapainoista (BMI yli 25 kg/m2) työikäistä (18–64-vuotiasta), joista noin 650 000 oli lihavaa (BMI yli 30 kg/m2).
  • Vuonna 2007 suomalaisista 25–74-vuotiaista miehistä 70 % ja naisista 57 % oli vähintään liikapainoisia (BMI yli 25 kg/m2) ja 22 % miehistä ja 23 % naisista lihavia (BMI yli 30 kg/m2) (taulukko ). Miesten painoindeksi oli keskimäärin 27.4 kg/m2 ja naisten 26.9 kg/m2 .
  • Vaikeasti lihavia (BMI yli 35 kg/m2) 25–64-vuotiaista suomalaisista miehistä 5.0 % ja naisista 8.1 %, ja sairaalloisen lihavia (BMI yli 40 kg/m2) oli miehistä 1.1 % ja naisista 2.8 % , .
  • Paino nousee iän karttuessa.
    • Lihavuus on yleisintä keski-ikäisillä (55–64-vuotiailla) miehillä ja yli 65-vuotiailla naisilla , (taulukko ).
  • Suomalaisten miesten ja naisten keskimääräinen paino, painoindeksi ja vyötärönympärys ovat kasvaneet, ja lihavien (BMI yli 30 kg/m2) osuus väestöstä lisääntyi merkittävästi 1970-luvulta 1990-luvulle saakka. Sen jälkeen painon, painoindeksin ja lihavien osuuden lisääntyminen on hidastunut , , . Liikapainoisten ja lihavien osuus on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti lasten ja nuorten keskuudessa , .
  • Lihavuuden esiintymisessä on alueellisia eroja , .
Keskimääräinen painoindeksi (BMI) sekä liikapainon ja lihavuuden esiintyvyys (%) eri ikäryhmissä Finriski 2007 -tutkimuksen mukaan painoindeksin mukaan luokiteltuna. Pituus ja paino mitattu . Painottamattomat tulokset (ikäryhmien suhteellisia osuuksia väestössä ei ole huomioitu).
Ikäryhmä (v)
25–34 35–44 45–54 55–64 65–74 Yhteensä
Miehet
BMI, kg/m2 (keskiarvo) 25.7 27.0 27.4 28.2 28.0 27.4
BMI-jakauma (%)
  Alle 25 kg/m2 49.7 30.9 31.7 22.9 19.9 30.1
  25–29.9 kg/m2 36.2 50.7 46.4 49.9 54.8 48.5
  Vähintään 30 kg/m2 14.1 18.4 21.9 27.2 25.3 22.1
Naiset
BMI, kg/m2 (keskiarvo) 24.6 25.9 26.8 27.9 28.5 26.9
BMI-jakauma (%)
  Alle 25 kg/m2 65.8 53.4 43.3 33.3 25.4 43.3
  25–29.9 kg/m2 22.4 29.7 33.6 38.1 40.4 33.3
  Vähintään 30 kg/m2 11.8 16.9 23.1 28.6 34.1 23.4

Lihavuuteen liittyvät sairaudet, kuolemanvaara ja psykososiaaliset tekijät

Lihavuuteen liittyvät sairaudet

  • Lihavuus lisää merkittävästi monien sairauksien ja oireyhtymien vaaraa.
  • Sairauksien vaaran suuruus riippuu lihavuuden määrästä.
    • Riskiä suurentaa erityisesti vyötäröpainotteinen ja varhain alkanut lihavuus .
  • Lihavuus lisää seuraavien sairauksien vaaraa
    • Astma
      • Astmaan sairastumisen riski on liikapainoisilla noin 1.4-kertainen ja lihavilla noin kaksinkertainen verrattuna normaalipainoisiin .
    • Dementia
      • Vyötäröpainotteinen lihavuus 2–3-kertaistaa dementian riskin , , .
    • Depressio
      • Depressio on vaikeasti liikapainoisilla 4–5 kertaa yleisempää kuin normaalipainoisilla .
    • Diabetes
      • Diabeteksen (myös raskausdiabeteksen) riski on suorassa suhteessa painoon , .
      • Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on liikapainoisilla 2–4-kertainen ja lihavilla 7–20-kertainen normaalipainoisiin verrattuna .
    • Hedelmättömyysongelmat ja raskauskomplikaatiot
      • Hedelmättömyyden , raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden sekä sikiön epämuodostumien vaara on lihavilla suurentunut.
    • Kihti
      • Vaara sairastua kihtiin suurenee painon myötä .
    • Maksasairaudet
      • Rasvamaksan yleisyys on yli kymmenkertainen lihavilla normaalipainoisiin verrattuna. Riski on suurentunut erityisesti vyötärölihavuuden yhteydessä .
      • Sairastuvuus ja kuolleisuus maksakirroosiin ovat suurentuneet lihavilla .
    • Munuaissairaudet
      • Munuaissairauksien vaara on lisääntynyt ja niiden eteneminen nopeutunut lihavilla .
    • Nivelrikko
      • Lonkan, polven ja käden nivelrikkoon sairastumisen riski on lihavilla noin kaksinkertaistunut , .
      • Tekonivelleikkaukseen joutumisen todennäköisyys on liikapainoisilla noin kaksinkertainen ja lihavilla 3–4-kertainen normaalipainoisiin verrattuna .
    • Sappi- ja haimasairaudet
      • Sappikivien ja haimatulehduksen vaara lisääntyy lihavuuden myötä , .
    • Syöpäsairaudet
      • Lihavuus suurentaa usean syövän riskiä. Niitä ovat:
        • eturauhassyöpä
        • haimasyöpä ,
        • kohtusyöpä ,
        • leukemia
        • munasarjasyöpä ,
        • munuaissyöpä ,
        • paksusuolisyöpä ,
        • menopaussin jälkeinen rintasyöpä ,
        • ruokatorvisyöpä
        • sappirakon syöpä .
    • Uniapnea
      • Yölliset hengityskatkokset ovat tavallisia lihavilla, ja useimmat vaikeasti lihavat kärsivät obstruktiivisesta uniapneasta. Ks. Käypä hoito -suositus Uniapnea , .
      • Lihavuus on yhteydessä myös lievempiin unihäiriöihin ja lyhyeen yöuneen .
    • Verenkiertoelimistön sairaudet
      • Vaara sairastua kohonneeseen verenpaineeseen on liikapainoisilla naisilla noin 1.6-kertainen ja lihavilla naisilla noin 2.5-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Miehillä nämä lisäriskit ovat vähän pienemmät (1.3- ja 1.8-kertaiset) .
      • Lihavuuteen liittyvä verenpaineen nousu ja dyslipidemia lisäävät sydän- ja verisuonitautien vaaraa.
      • Lihavuus on tärkeä sepelvaltimotaudin , ja aivoinfarktin riskitekijä.
      • Lihavuus altistaa eteisvärinälle , keuhkoembolialle sekä laskimotukoksille erityisesti ehkäisypillereiden käytön yhteydessä .

Kuolemanvaara

  • Lihavuus lisää kuolemanvaaraa, eniten painoindeksijakauman ääripäässä.
    • Kuolleisuus suurenee selvästi painoindeksin ylittäessä arvon 30 kg/m2 , .
    • Painoindeksillä mitatun lihavuuden yhteys kuolleisuuteen näyttää häviävän yli 75-vuotiailla .
  • Vyötärölihavuuden raja-arvojen (vyötärönympärys miehillä noin 100 cm ja naisilla noin 90 cm) ylittyminen merkitsee huomattavasti suurentunutta kuoleman ja sairauksien vaaraa. Jo lievemmin suurentunut vyötärönympärys merkitsee suurentunutta sairauksien vaaraa , , .
  • Lihavuuden lisäksi kestävyyskunto (verenkierto- ja hengityselimistön toiminta kuormituksessa) vaikuttaa kuolleisuuteen: hoikalla huonokuntoisella on suurempi vaara kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin kuin liikapainoisella, jolla on hyvä kunto , .
  • Lihominen aikuisiällä suurentaa kuolemanvaaraa .
  • Myös laihtuminen on yhteydessä suurentuneeseen kuolemanvaaraan , mikä voi johtua piilevästä sairaudesta.
  • Väestötutkimusten mukaan laihtuminen vähentää kuolemanvaaraa lihavilla tyypin 2 diabeetikoilla ja niillä liikapainoisilla, joilla on muita lihavuuden liitännäissairauksia , .

Psykososiaaliset tekijät ja elämänlaatu

  • Psykososiaaliset tekijät, koulutustausta ja ammatillinen asema ovat yhteydessä lihavuuteen .
    • Korkea-asteen koulutuksen saaneilla, ylemmillä toimihenkilöillä ja hyvätuloisilla lihavuus on selvästi harvinaisempaa kuin muilla , .
    • Heikko taloudellinen tilanne lapsuudessa, pienet tulot, työttömyys ja stressaavat elämäntilanteet saattavat altistaa lihavuudelle , .
  • Lihavat henkilöt saattavat kokea syrjintää ja ennakkoluuloja, jotka voivat heikentää heidän mahdollisuuksiaan työelämässä, opiskelussa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä .
  • Lihavuus saattaa olla yhteydessä masennukseen , , , , ja ahdistuneisuuteen etenkin sairaalloisen lihavilla ja lihavilla, joilla on muita sairauksia , kipuja tai syömishäiriö .
  • Lihavuus heikentää terveyteen liittyvää elämänlaatua , erityisesti fyysistä terveyttä ja toimintakykyä , .
  • Laihtuminen saattaa parantaa hiukan terveyteen liittyvää elämänlaatua , .
  • Lihominen pitkällä aikavälillä saattaa olla käänteisesti yhteydessä toimintakykyyn, tarmokkuuteen ja kiputuntemuksiin riippumatta lähtöpainosta , , .

Hoidon tavoitteet ja yleisperiaatteet

  • Terveydenhuollossa lihavuuden hoidon tarkoituksena on ehkäistä ja hoitaa lihavuuteen liittyviä tai lihavuuden vuoksi pahenevia sairauksia sekä parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua.
    • Tavoitteen saavuttamisen edellytyksiä ovat myönteiset elintapojen muutokset ja painon riittävä pieneneminen sekä mahdollisimman pysyvät tulokset.
  • Lihavuuden hoidon tavoitteena on vähintään 5 %:n suuruinen painon pieneneminen energiansaantia vähentämällä ja energiankulutusta lisäämällä.
    • Tavoitteesta keskustellaan potilaan kanssa ja lähitavoite kirjataan potilaskertomukseen.
    • Normaalipainon tavoittelu ei useinkaan ole tarpeellista eikä realistista varsinkaan vaikeasti ja sairaalloisen lihavilla.
    • Hoito voidaan jakaa laihduttamisvaiheeseen ja painonhallintavaiheeseen.
  • Jos potilaalla on useita lihavuuteen liittyviä sairauksia tai vaaratekijöitä, laihtuminen vaikuttaa edullisesti kaikkiin näihin tekijöihin.
  • Liitännäissairauksien lievenemisen lisäksi laihtuminen saattaa parantaa toimintakykyä ja muuta elämänlaatua , , .
  • Lähes kaikilla on taipumus lihoa vuosien mittaan edelleen. Sen vuoksi varsinkin liikapainoisilla, joilla on suurin riski tulla lihavaksi, on jo painon nousun ja vyötärönympäryksen suurenemisen pysäyttäminen merkittävä tulos.
  • Ks. hoitokaavio ja BMI:n kirjaamisen arviointilomake ja ohje .

Potilaiden valinta

  • Ks. hoitokaavio .
  • Liikapaino on niin yleistä, että läheskään kaikkia liikapainoisia ei voida hoitaa terveydenhuollossa.
  • Hoitoon valitaan ensisijaisesti sellaisia nuoria ja työikäisiä henkilöitä, joille laihduttaminen ja painonhallinta ovat terveyden kannalta erityisesti hyödyksi ja jotka ovat motivoituneita omahoitoon.
  • Hoitoon valinnan perusteita
    • Lihavuuden määrä
      • Mitä enemmän liikapainoa, sitä suurempi sairauksien vaara ja enemmän muita haittoja.
    • Vyötärölihavuus
      • Rasvakudoksen kertymiseen vatsaonteloon liittyy suurentunut sairastumisvaara; ks. kohta Lihavuuteen liittyvät sairaudet .
    • Lihavuuden liitännäissairaudet tai niiden vaaratekijät
      • tyypin 2 diabetes tai sen esiaste
      • kohonnut verenpaine
      • dyslipidemia
      • rasvamaksa
      • uniapnea
      • sepelvaltimotauti
      • kantavien nivelten nivelrikko
      • astma
      • munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)
    • Diagnoosin ajankohta
      • Otollinen lähtökohta lihavuuden hoidolle on silloin, kun todetaan laihduttamisella paraneva sairaus (etenkin tyypin 2 diabetes tai sen esiaste).
    • Ikä
      • Mitä nuorempi potilas, sitä tärkeämpää on lihomisen ehkäisy ja lihavuuden hoito.
      • Iäkkäille lihavuuden hoito on aiheellista vain, jos laihtumisella arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn.

Hoitomenetelmän valinta

  • Ks. hoitokaavio .
  • Hoitomuodon valintaan vaikuttavat lihavuuden määrä ja samanaikaiset sairaudet.
  • Laihdutusta ja terveyttä tukeviin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin ohjaavan elintapaohjauksen tulee aina olla keskeinen osa lihavan potilaan hoitoa (taulukko ). Lisäksi voidaan käyttää erittäin niukkaenergiaista (ENE) ruokavaliota, lääkitystä ja leikkaushoitoa.
  • Potilaalle ei voi määrätä lihavuuden hoitoa, vaan lihavuudesta ja hoitomenetelmistä keskusteltaessa käytetään potilaskeskeistä työskentelytapaa , , . Ks. kohta Käyttäytymismuutosten ohjaus .
  • Potilaalle annetaan tietoa hänelle sopivista hoitomahdollisuuksista (taulukko ) ja kerrotaan, mitkä vaihtoehdot tulevat kysymykseen hänen tapauksessaan. Keskustelussa korostetaan, että potilas on päävastuussa laihduttamisestaan ja painonhallinnastaan.
Lihavuuden hoitomenetelmän valintaperiaatteet (++ ensisijainen, + mahdollinen hoitomuoto).
Painoindeksi (BMI) ja lisätekijät Elintapahoito (ryhmä) ENED1) ja elintapahoito (ryhmä) Lääkitys + elintapahoito Leikkaus+ elintapahoito2)
BMI 25–29.9 kg/m2
Lisäksi vyötärölihavuus tai liitännäissairauksia 3) ++ + 4)
BMI 30–34.9 kg/m2 ++ + +
Lisäksi liitännäissairauksia 3) ++ + +
BMI 35–39.9 kg/m2 ++ + +
Lisäksi liitännäissairauksia 3) ++ + + +
BMI 40 kg/m2 tai yli ++ + + +
1) ENED = erittäin niukkaenergiainen dieetti
2) Ks. kohta Leikkaushoidon aiheet
3) Tyypin 2 diabetes tai sen esiaste, kohonnut verenpaine, metabolinen oireyhtymä, rasvamaksa, uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko, munasarjojen monirakkulatauti (PCOS) tai muita lihavuuden liitännäissairauksia. Ks. kohta Leikkaushoidon aiheet
4) BMI vähintään 28 kg/m2
  • Lyhytinterventio
    • Osa potilaista voi hyötyä lyhytinterventiosta, johon kuuluvat:
      • asian ottaminen puheeksi
      • lihavuuden mittaaminen (paino, pituus, BMI, vyötärön ympärys)
      • keskusteleminen liikapainosta ja sen vaikutuksesta terveyteen
      • laihdutuksen ja painonhallinnan keinojen esittely
      • terveydenhuollon palvelujen esittely laihdutuksen ja painonhallinnan toteuttamiseksi.
    • Intervention toteutumista voidaan tarvittaessa tukea parin seurantakäynnin avulla.
    • Lyhytinterventiota voivat toteuttaa kaikki potilastyötä tekevät terveydenhuollon ammattilaiset.
  • Potilaille tulee olla tarjolla kirjallista oheismateriaalia ruokavaliosta ja fyysisestä aktiivisuudesta elintapamuutosten tueksi; ks. sähköinen tausta-aineisto .

Elintapahoito

  • Elintapahoidolla tarkoitetaan lihavuuden hoitomuotoa, jossa potilaalle tarjotaan useita ohjauskertoja, joko ryhmässä tai yksilöllisesti. Hoidon tavoitteena on elintapamuutoksin saavutettu vähintään 5 %:n painon aleneminen ja saavutetun painon ylläpito. Ks. hoitokaavio .
  • Ohjauskertojen määrä (yleensä 5–15) riippuu lihavuuden vaikeusasteesta, liitännäissairauksista ja käytettävissä olevista resursseista.
  • Painon alentamisen ohella hoidossa tulee kiinnittää huomioita
    • lihavuuden liitännäissairauksien ja niiden vaaratekijöiden hoitoon,
    • terveellisten elintapojen omaksumiseen ja
    • toimintakyvyn ja kunnon ylläpitoon.
  • Elintapahoito toteutetaan ryhmässä aina, kun se on mahdollista. Yksilö- ja ryhmäneuvonta lienevät yhtä tehokkaita , mutta ryhmäneuvonnan kustannukset ovat yleensä pienemmät kuin yksilöneuvonnan .
  • Elintapahoitoa suunnittelee ja toteuttaa siihen perehtynyt terveydenhuollon ammattihenkilöiden muodostama ryhmä, johon kuuluvat ainakin lääkäri, hoitaja ja ravitsemusterapeutti. Lisäksi ryhmään voi kuulua esimerkiksi psykologi ja fysioterapeutti tai muu liikunnan asiantuntija, tai heitä voidaan konsultoida.
    • Ohjaus sisältää taulukon mukaiset osatekijät.
    • Elintapamuutosten ylläpitoa tulee seurata ja tukea terveydenhuollon muiden kontaktien yhteydessä.
    • Osa potilaista pystyy laihduttamaan ja painonhallintaan itsenäisesti tai asiantuntevan perushoidon jälkeen, ja osa saattaa hyötyä 2–4 viikon välein toteutetuista ryhmä- tai yksilöseurantakäynneistä.
  • Laihdutuksen ja painonhallinnan ryhmäohjauksen toteuttamiseen on tarjolla koulutusta; ks. sähköinen tausta-aineisto .
  • Suomessa on menestyksekkäästi toteutettu useita lihavuuden hoitotutkimuksia terveydenhuollon organisaatiossa , , .
  • Elintapainterventioilla voidaan vähentää liikapainoa ja lihavuutta sekä niihin liittyviä sairauksien riskitekijöitä .
  • Painonhallintaan on tärkeää kiinnittää huomiota myös tupakoinnin lopettamisen yhteydessä . Ks. Käypä hoito -suositus Tupakointi, nikotiiniriippuvuus ja vieroitushoidot .
Lihavuuden elintapahoidon osatekijät ja periaatteet.
Ohjauksen sisältö Keskeiset tavoitteet
Potilaan tilanteen kartoittaminen ja muutosten edistäminen - Tunnistetaan muutostarpeet (ks. hoitokaavion osa Muutosvaihemalli )
- Kartoitetaan muutosta tukevia tekijöitä ja voimavaroja
- Käsitellään muutoksen mahdollisia esteitä ja pysyvyyttä uhkaavia tekijöitä (esim. muutokseen liittyvät asenteet, tunteet, toiveet)
- Ohjataan käyttämään soveltuvia käyttäytymisenmuuttamistekniikoita
Syömisen hallinta - Ohjataan potilasta syömisen ja painonhallintaa tukevissa tottumuksissa, joista tärkeimpiä ovat
 - säännöllinen ateriarytmi
 - annoskoon säätely (esim. pieni lautanen)
 - turhien houkutusten välttäminen (esim. ei osteta kotiin runsasenergiaisia naposteluruokia)
Ruokavalion energiamäärän vähentäminen ja ravitsemuksellisen riittävyyden turvaaminen - Vältetään runsaasti tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa sekä nopeasti imeytyviä (valkoisia) hiilihydraatteja sisältäviä ruokia
- Valitaan tilalle vesi- ja kuitupitoisia ruokia (kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa)
- Vältetään sokeri- ja alkoholipitoisia juomia
- Turvataan tärkeiden ravintoaineiden riittävä saanti (proteiini, kuitu, vitamiinit, kivennäisaineet, välttämättömät rasvahapot eli pehmeä rasva)
- Vältetään yksipuolisia muotidieettejä
- Painoa alentavan ruokavalion toteutus käytännössä
Fyysisen aktiivisuuden lisääminen - Päähuomio kiinnitetään päivittäisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen (hyöty-, arkiliikunta)
- Laihduttamisen aikana suositellaan kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa (esim. reipasta kävelyä) 45–60 minuuttia päivässä.
- Laihdutuksen jälkeisen painonhallintavaiheen aikana on hyvä pyrkiä liikkumaan kohtalaisen kuormittavalla teholla jopa yli 60 minuuttia päivässä
- Lihavuuden terveysriskien vähentämiseksi ja liikunnan muiden terveyshyötyjen saavuttamiseksi jo 30 minuuttia päivässä kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa on hyödyksi, vaikka tämä määrä ei juuri auta itse laihtumisessa
- Terveysliikuntasuositus, ks. Käypä hoito -suositus Liikunta ,

Käyttäytymismuutosten ohjaus

  • Tietoinen elintapamuutosten toteuttaminen perustuu harkintaan ja on tavoitteellista ja suunnitelmallista.
    • Muutos voi toteutua, kun henkilö on valmis ja kykenevä muutokseen. Valmius ja kyky muodostuvat ohjauksessa eivätkä ole ohjauksen edellytys.
    • Muutosvalmiuden kuvaamiseen ja arviointiin voidaan soveltaa esimerkiksi transteoreettisen mallin keskeistä osaa, muutosvaihemallia; ks. sähköinen tausta-aineisto .
  • Laihduttamiseen ja laihtumistuloksen säilyttämiseen (painonhallinta) liittyy aina keskeisenä osana ohjaus käyttäytymisen muutoksiin.
    • Onnistuminen lihavuuden hoidossa edellyttää aina joistakin vanhoista tottumuksista luopumista tai niiden muokkaamista ja uusien tottumusten oppimista. Muutokset voi toteuttaa vain niihin motivoitunut henkilö itse.
  • Keskeisiä käyttäytymismuutosten ohjausmenetelmiä ovat
    • muutosaikeen muodostaminen
    • muutoksen toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen seurauksien pohdinta
    • muutoksen toteuttamisen suunnittelu
    • tietoisten ja selkeiden tavoitteiden asettaminen
    • suunniteltu muutoksen toteutumisen seuraaminen (esimerkiksi säännöllinen punnitus, ruoka- ja liikuntapäiväkirjat, askelmittari)
    • muutoksen ylläpitoa uhkaavien tekijöiden tunnistaminen ja hallinta
    • huomion kiinnittäminen muutoksen myönteisiin seurauksiin, myönteisiin tunteisiin ja onnistumisen kokemukseen sekä kannustimien käyttö
    • ongelmanratkaisu- ja stressinhallintamenetelmät.
  • Käyttäytymisen muutoksiin tähtäävän ohjauksen tulee olla potilaslähtöistä, potilaan voimavaroja hyödyntävää ja vahvistavaa , sekä teoreettisesti perusteltua , ; ks. sähköinen tausta-aineisto .
  • Käyttäytymisen muutoksen ohjaamiseen on kehitetty useita vakiintuneita menetelmiä, esim. motivoiva haastattelu (www.motivationalinterview.org ) ja ratkaisukeskeinen menetelmä .
    • Motivoivan haastattelun avulla voidaan saada potilas motivoitumaan muutokseen, suunnittelemaan itse elintapamuutoksia ja sitoutumaan niihin .
    • Varsinaista psykoterapiaa eri muodoissaan ei lihavuuden hoidossa juuri ole käytetty .
  • Ohjauksessa pyritään henkilökohtaiseen, mahdollisimman konkreettiseen ja realistiseen suunnitelmaan. Käyttäytymismuutosten toteuttaminen on prosessi, jossa sekä ajatukset että teot muuttuvat kertyvien kokemusten kautta. Ohjauksen tulee mahdollistaa palautteen saaminen ja kertyneiden kokemusten käsittely, mikä edellyttää useita ohjauskertoja.
  • Tavoitteena on tehdä käyttäytymisestä ja siihen vaikuttavista ajattelutavoista, tunteista, tilannetekijöistä ja niiden tulkinnoista mahdollisimman tietoisia ja luoda mahdollisuus niiden muuttumiseen.
    • Psykologiset muutokset taas edistävät käyttäytymisen muuttumista laihdutusta ja painonhallintaa tukevaan suuntaan.
  • Ohjaus voi olla ryhmä- tai yksilöohjausta. Ryhmäohjaus mahdollistaa vertaistuen, kokemusten vaihtamisen ja toisilta oppimisen.
  • Teoriapohjaisiin käyttäytymisenmuutostekniikoihin perustuvat interventiot vaikuttavat edullisesti liikuntaan ja terveelliseen syömiseen . Tehokkaita ovat erityisesti interventiot, joissa itse toteutettu toiminnan tarkkailu yhdistetään johonkin toiseen teoriapohjaiseen käyttäytymismuutostekniikkaan.
  • Käyttäytymisterapeuttisiin hoitoihin osallistuneiden lihavien henkilöiden paino alenee enemmän kuin henkilöiden, jotka eivät saaneet ohjausta .
  • Käyttäytymisterapia ja liikunta- tai ruokavalio-ohjaus saattavat olla yhdistettyinä tehokkaampia kuin erikseen käytettyinä , .
  • Käyttäytymisterapian intensiivisyys saattaa lisätä laihtumistulosta .
  • Laihdutus- ja painonhallintaohjauksen toteuttaminen puhelimitse, postin tai internetin välityksellä saattaa olla yhtä tehokasta kuin tavanomainen lyhytkestoinen ohjaus .
  • Kaupalliset laihdutus- ja painonhallintaohjelmat ovat tuottaneet vaihtelevia tuloksia .
    • Maksullinen internet-pohjainen ohjelma voi olla tehokas, mutta pulmana on käyttäjien suuri kato ja ohjelman puutteellinen hyödyntäminen .
    • Laihdutushoito näyttää vaikuttavan myönteisesti masennusoireisiin, eikä puhelinneuvonta vaikuta kielteisesti omaa kehoa koskevaan tyytyväisyyteen .

Ruokavaliohoito

  • Ruokavalio-ohjauksella on keskeinen merkitys lihavuuden hoidossa.
  • Ruokavalioon perustuvalla ohjauksella saavutetaan keskimäärin 5–6 %:n laihtuminen (vaihteluväli 3–11 %) 9–12 kuukauden aikana .
  • Laihtumistulokseen ja sen pysyvyyteen vaikuttavat mm. ohjauksen sisältö, kesto ja intensiteetti ja ajoitus, ohjattavien oma motivaatio ja terveydentila sekä ohjaajan ammattitaito.

Ruokavaliohoidon kaksi vaihetta

  • Laihdutusvaihe
    • Ruokavaliohoidon tavoitteena on opastaa ja motivoida liikapainoisia tekemään ruokavaliossaan sellaisia terveyden kannalta suotuisia muutoksia, joiden seurauksena energian saanti vähenee ja paino pienenee, mutta ruokavalion ravintosisältö ei huonone. Ruokavalion voi toteuttaa yksilöllisesti monin eri tavoin.
    • Yleisesti suositeltu laihtumisnopeus on 0.5–1 kg viikossa, mikä edellyttää 500–1 000 kcal:n (2.1–4.2 MJ) energiavajausta päivittäin.
      • Ruokavalion energiarajoituksen suuruus ja laihtumisnopeus kannattaa kuitenkin harkita yksilöllisesti, sillä tutkimusnäyttö hitaan tai nopean laihduttamisen vaikutuksesta pitkän aikavälin laihtumistulokseen on ristiriitaista .
  • Painonhallintavaihe
    • Jotta saavutettu laihtumistulos pysyisi, on tärkeää syödä energiankulutusta vastaava määrä ruokaa, mikä on vähemmän kuin ennen laihdutusvaihetta nautittu energiamäärä.
    • Rasvan saannin rajoittaminen, riittävä proteiinin saanti ja kuitupitoisten ruoka-aineiden käytön lisääminen ilmeisesti helpottavat ruokavalion noudattamista ja painonhallintaa onnistuneen laihduttamisen jälkeen sekä vaikuttavat ehkäisevästi lihavuuteen liittyvien sairauksien riskitekijöiden esiintymiseen .
    • Erittäin vähän (20–60 g/vrk) hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion yhteydestä painonhallintaan ja terveydentilaan varsinaisen laihdutusintervention jälkeen on niukasti tutkimustietoa.

Ruokavalion toteutus

  • Ruokavalion toteutuksessa on tärkeää ottaa huomioon potilaan aikaisemmat mieltymykset ja tottumukset. Tämä lisää hänen motivaatiotaan tehdä ruokavaliomuutoksia ja pysyä mukana ohjauksessa . Niinpä potilas kannattaa ottaa mukaan ruokavalion suunnitteluun.
  • Päivittäin on hyvä syödä säännöllisin väliajoin terveellinen ateria: ainakin aamupala, lounas ja päivällinen sekä tarvittaessa 1–2 välipalaa. Säännöllinen ateriarytmi pitää veren glukoosipitoisuuden tasaisempana sekä hillitsee nälän tunteita ja houkutusta napostella tai ahmia ruokaa.
  • Ruokavalion energiamäärää vähennetään kulutusta pienemmäksi (naisilla yleensä 1 200–1 500 kcal/vrk eli 5.0–6.3 MJ/vrk ja miehillä 1 500–1 800 kcal/vrk eli 6.3–7.6 MJ/vrk) esimerkiksi seuraavasti:
    • Vähennetään ruokavaliosta tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa, sokeria, valkoisia viljavalmisteita, alkoholia ym. "tyhjiä kaloreita" sisältäviä ruokia noin energiamäärän 600 kcal (2.5 MJ)/vrk verran. Tämän voi toteuttaa esimerkiksi
      • välttämällä rasvaisten ruokien, juustojen, leikkeleiden ja leivonnaisten, sokeri- ja alkoholipitoisten juomien ja makeisten sekä valkoisen leivän käyttöä
      • pienentämällä pastan, riisin ja perunan annoskokoa
      • lisäämällä ruokavalioon luontaisesti vähäenergiaisia vesi- ja kuitupitoisia ruokia, kuten kasviksia, marjoja ja hedelmiä.
    • Painoa pienentävän ruokavalion toteutus käytännössä; ks. sähköinen tausta-aineisto .

Ruokavalion koostumus

  • Useimmille liikapainoisille terveellisin, turvallisin ja helpoiten noudatettava on ruokavalio, joka
    • sisältää energiaravintoaineita tasapainoisessa suhteessa seuraavasti:
      • rasvaa 25–35 E% (E%, osuus energian kokonaissaannista),
      • hiilihydraatteja 40–60 E% ja
      • proteiinia 15–25 E%
    • Rasvasta tulisi olla enintään 10 E% tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa ja ja sen tulisi sisältää riittävä määrä välttämättömiä rasvahappoja.
    • Hiilihydraateista valtaosan tulisi olla kuitupitoisia hiilihydraatteja (kasvikset, marjat, hedelmät, täysjyvävilja).
  • Kasvisruokaan (lakto- ja lakto-ovovegetaarinen ruokavalio) perustuvat laihdutusruokavaliot ovat laihtumisen ja terveyden kannalta yhtä suotuisia kuin suositusten mukaiseen sekaruokaan perustuva ruokavalio .
  • Erilaisten ruokavalioiden ja muotidieettien kuvaus on sähköisessä tausta-aineistossa .

Ruokavalion rasvapitoisuus

  • Pelkästään ruokavalion rasvamäärää vähentämällä paino saadaan pienenemään ilmeisesti yhtä paljon kuin tietyn energiamäärän sisältävää laihdutusruokavaliota noudattamalla .
  • Erittäin vähärasvaisesta ruokavaliosta (rasvaa alle 20 E% tai 20–30 g/vrk; esim. Ornishin dieetti) ei ole etua laihtumisen eikä sairauksien riskitekijöiden kannalta .
  • Välimeren ruokavaliolla (rasvaa 30–35 E%, päälähteitä oliiviöljy, pähkinät ja siemenet, runsaasti kasviksia ja hedelmiä) on ilmeisesti laihtumista ja painonhallintaa tukeva sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskiä vähentävä vaikutus, kun se toteutetaan osana laajempaa elintapojen muutosta , , .

Ruokavalion hiilihydraattipitoisuus

  • Hiilihydraattien osuus energiasta voinee vaihdella vähäenergiaisessa ruokavaliossa melko suuresti ilman, että sillä on vaikutusta pitkäaikaiseen laihtumistulokseen.
    • Hiilihydraattilähteinä tulee suosia luontaisesti kuitupitoisia elintarvikkeita (kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyväviljaa) ja välttää sokeria, erityisesti juomissa .
  • Erittäin vähähiilihydraattiset dieetit (VHH-dieetit, esim. tiukka Atkinsin dieetti; hiilihydraatteja 20–60 g/vrk) pienentävät painoa yleensä aluksi (ensimmäiset 3–6 kuukautta) nopeammin kuin tavanomainen laihdutusruokavalio, mutta näyttö niiden hyödystä pitemmällä aikavälillä ja turvallisuudesta esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien sekä ravintoaineiden riittävän saannin kannalta pitkään (yli kaksi vuotta) noudatettuna puuttuu . Sen vuoksi niitä ei ole perusteltua yleisesti suositella, etenkään sellaisia, jotka sisältävät runsaasti tyydyttynyttä rasvaa tai joista täysjyväviljavalmisteet sekä marjat ja hedelmät on jätetty pois .

Glykemiaindeksi (GI)

  • Pelkästään pienen glykemiaindeksin omaaviin ruokiin perustuva ruokavalio ilmeisesti vähentää painoa aluksi yhtä paljon kuin tavanomainen laihdutusruokavalio, mutta pitkällä aikavälillä (yli 12 kuukautta) sen paremmuudesta ei ole näyttöä.
  • Kuitu- ja vesipitoisia pienen GI:n ruokia (mm. kasvikset, marjat ja hedelmät) kannattaa kuitenkin suosia osana muiltakin osin suositeltavaa ruokavaliota, koska ne pienentävät ruokavalion energiatiheyttä ja niillä on ilmeisesti suotuisa vaikutus rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan .

Ravintokuitu

  • Ruokavalion ravintokuitupitoisuuden lisääminen saattaa lisätä kylläisyyden tunnetta, vähentää nälän tunnetta sekä pienentää energiansaantia ja tehostaa siten painon pienenemistä riippumatta kuidun tyypistä ja saantilähteestä .

Sokeri

  • Sokeroitujen virvoitusjuomien ja paljon sokeria sisältävien ruokien runsas käyttö ilmeisesti vaikeuttaa laihduttamista .

Ruokavalion proteiinipitoisuus

  • Ruokavalion riittävä proteiinimäärä (60–120 g/vrk tai 1 g/painokilo) ilmeisesti helpottaa ruokavalion noudattamista ja edistää laihtumista, koska proteiini pitää hyvin yllä kylläisyyden tunnetta, säästää lihaskudosta ja lisää jonkin verran energiankulutusta .
  • Yli 25 E% proteiinia sisältävästä ruokavaliosta (esim. Zone-dieetti) ei ole laihtumisen kannalta ilmeisesti hyötyä .
  • Lisätietoa proteiinin merkityksestä on sähköisessä tausta-aineistossa .

Ruokavalion energiatiheys

  • Ruokavalion energiatiheyden pienentäminen (rasvaa vähentämällä ja kasviksia lisäämällä) ilmeisesti auttaa pienentämään painoa enemmän kuin saman energiamäärän sisältävä, mutta suuren energiatiheyden omaava ruoka tai pelkkä rasvan saannin vähentäminen .

Alkoholinkäyttö

  • Lihavilla runsaasti alkoholia nauttivilla alkoholinkäytön vähentäminen saattaa pienentää painoa keskimäärin pari kiloa 4–5 kuukauden aikana .

Kalsiumlisä

  • Maitovalmisteiden mukana saatu tai lisäravinteena nautittu kalsium saattaa auttaa alentamaan painoa lyhyellä aikavälillä, mutta sen hyödystä pitkällä aikavälillä (yli 12 kuukautta) ei ole näyttöä ; ks. sähköinen tausta-aineisto .

Vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin riittävyys

  • Kun laihdutusruokavalio sisältää energiaa vähintään 1 200 kcal/vrk (5.0 MJ) ja se koostuu ravintosisällöltään suositeltavista ruoka-aineista, siitä on mahdollista saada riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita.
  • Joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti saattaa kuitenkin jäädä liian vähäiseksi, jos ruokavalio ei ole koostumukseltaan riittävän monipuolinen .
  • Monivitamiinivalmisteen käyttö on suositeltavaa erityisesti silloin, jos vähäenergiaista ruokavaliota noudatetaan useita kuukausia. Erityisen tärkeää on huolehtia kalsiumin ja D-vitamiinin sekä muidenkin rasvaliukoisten vitamiinien riittävästä saannista.

Fyysinen aktiivisuus (liikunta)

Laihdutusvaihe

  • Liikunnan lisäyksen ohella tarvitaan ruokavalio-ohjausta , , kun tavoitteena on laihtua enemmän kuin 2–3 kg.
    • Liikunnan lisäys (tavallisimmin kestävyystyyppistä liikuntaa) ilman ruokavaliomuutoksia vähentää liikapainoa muutaman kilon 3–6 kuukauden aikana .
  • Liikunta yhdistettynä vähäenergiaiseen ruokavalioon ilmeisesti parantaa laihtumistulosta muutaman kilon 3–6 kuukauden aikana verrattuna pelkkään ruokavalioon .
  • Lihasvoiman parantamiseen tähtäävällä harjoittelulla, esimerkiksi kuntosaliharjoittelulla, on edullisia vaikutuksia kehon koostumukseen siten, että lihaskudoksen eli rasvattoman kudoksen osuus saattaa suurentua ja rasvakudoksen osuus pienentyä, vaikka paino pienenee vain vähän .
  • Energiankulutuksen lisääminen fyysistä aktiivisuutta lisäämällä vähentää viskeraalista rasvakudosta jopa silloin, kun paino ei vähene .
  • Laihduttavaksi liikunnaksi suositellaan 300 kcal:n (1 300 kJ) energiankulutusta päivittäin .
    • Tämä tarkoittaa 45–60 minuutin kohtalaisen kuormittavaa kestävyysliikuntaa päivittäin .
  • Jo vähäisemmällä liikuntamäärällä eli niin sanotulla terveysliikunnalla (useimpina päivinä viikossa vähintään 30 minuuttia kohtalaisen kuormittavaa fyysistä aktiivisuutta, joka vastaa energiankulutuksena noin 150–200 kcal:a (630–840 kJ) vuorokaudessa) on monia hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen riippumatta siitä, laihtuuko liikapainoinen vai ei. Näitä terveysvaikutuksia ovat valtimotaudin, kohonneen verenpaineen, tyypin 2 diabeteksen ja eräiden syöpämuotojen ehkäisy sekä mielialaa kohentava vaikutus .
    • Terveysliikuntasuositukseen kuuluu kestävyysliikunnan lisäksi myös lihasvoimaharjoittelua kahdesti viikossa; ks. Käypä hoito -suositus Liikunta , .
    • Terveysliikunta on toteutettavissa myös vähintään 10 minuutin kestoisina liikuntatuokioina , , , jolloin voidaan hyödyntää erilaista arkiliikuntaa (esim. työ- ja asiointimatkat).
    • Terveysliikunnan intensiteetti eli teho on vähintään kohtalainen, tyyppiesimerkkinä reipas kävely. Kohtalaisella kuormituksella voidaan useimmiten välttää liikunnan haitat erityisesti siihen tottumattomalle (liikuntavammat ja mahdollinen piilevä sepelvaltimotauti).
  • Liikunnasta on annettu myös suosituksia, jotka perustuvat askelmittarilla mitattuun päivittäiseen askelmäärään. Askelmäärää 3 000–7 000 päivässä tarvitaan ns. välttämättömien toimintojen suorittamiseen, ja askelmäärä 7 000–12 000 päivässä viittaa terveyden kannalta riittävään fyysiseen aktiivisuuteen .
    • Kuitenkin on huomattava, että askelmäärä ei kerro mitään liikunnan intensiteetistä eivätkä eräät liikuntalajit tuota ollenkaan askelia (uinti, pyöräily, hiihto, lihasvoimaharjoittelu), vaikka ne ovat terveyden kannalta erittäin suositeltavia.
  • Huono kestävyyskunto normaalipainoisella on suurempi kokonaiskuolleisuuden sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riski kuin hyväkuntoisen lihavuus. Vaikka hyvä kunto ja suuri fyysinen aktiivisuus vähentävät lihavuuden aiheuttamaa riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, on lihavan hyväkuntoisen riski kuitenkin toisaalta suurempi kuin huonokuntoisen normaalipainoisen .

Painonhallintavaihe

  • Edellyttää pysyviä muutoksia liikunta- ja ruokailutottumuksissa.
  • Liikunta yhdistettynä niukkaenergiaiseen ruokavalioon ilmeisesti ylläpitää pitkällä aikavälillä paremman laihdutustuloksen verrattuna pelkkään ruokavaliohoitoon .
  • Laihduttamisen jälkeen painon pysyvyys saattaa edellyttää noin 2 500–2 800 kcal:n (10.5–11.7 MJ) viikoittaista energiankulutusta , . Tämä tarkoittaa 60–90 minuuttia kohtalaisen kuormittavaa kestävyystyyppistä fyysistä aktiivisuutta päivittäin.
    • Pitkäkestoisissa tutkimuksissa (yli 24 kuukautta) on kuitenkin päästy yhtä hyvään painonhallintaan selvästi vähäisemmällä liikunnan määrällä .
    • Laihdutustuloksen säilymiseen vaikuttaa luonnollisesti myös energiansaanti ja ruokavaliomuutoksen pysyvyys.

Lihavuuden elintapahoidon vaikutus painoon

  • Satunnaistetuissa tutkimuksissa elintapahoitoa saaneet henkilöt ovat seuranta-ajan lopussa olleet vertailuryhmään nähden 3–5 kg kevyempiä. Yleensä myös verrokit ovat laihtuneet jonkin verran , , , , , . Ks. kohta Elintapahoito .
  • Ks. kooste aiemmista suomalaisista elintapahoitotutkimuksista sähköisessä tausta-aineistossa .
  • Elintapahoidon jälkeen on monesti järjestetty harvemmin toistuvia jatko-ohjauskäyntejä (ylläpitokäyntejä). Noin vuoden ajan kestäneiden jatko-ohjauskäyntien aikana painon nousu on ollut yleensä vähäisempää kuin ilman jatko-ohjausta , , mutta jatko-ohjauksen vaikutuksesta myöhempään painonhallintaan ei ole tietoa.
  • Elintapahoidon tehossa ei liene eroa, toteutettiinpa se ryhmä- tai yksilöohjauksena , , .
  • Lihavien henkilöiden kuntoutuslaitoshoito ilmeisesti vähentää painoa useita kiloja ja vaikuttaa myönteisesti heidän elintapoihinsa sekä sairauksien riskitekijöihin .
    • Vaikeasti lihavien paino laskee aluksi ilmeisesti nopeammin kuntoutuslaitoshoidossa kuin avohoidossa, mutta pitkällä aikavälillä (5 vuotta) ei ole tullut esiin eroa hoitomuotojen tulosten välillä .
  • Onnistuneen laihduttajan tyyppikuva; ks. sähköinen tausta-aineisto .

Laihtumisen vaikutus sairauksiin

  • Laihtumisen myönteisistä vaikutuksista sairauksiin on runsaasti kliinistä kokemusta, mutta vähän hoitotutkimuksiin perustuvaa näyttöä. Seuraavassa esitellään hoitotutkimuksia, joiden kesto on ollut vähintään yksi vuosi.
    • Kirurgisen hoidon vaikutukset, ks. kohta Lihavuusleikkauksen vaikutus lihavuuden liitännäissairauksiin .

Diabetes

  • Jo varsin vähäinen (3–5 kg) laihtuminen elintapoja muuttamalla lähes puolittaa tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin 7–10 vuoden seurannassa henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto , .
  • Laihtuminen parantaa glukoositasapainoa ja vähentää diabeteslääkityksen tarvetta liikapainoisilla tyypin 2 diabeetikoilla .

Dyslipidemia

  • Laihtuminen vaikuttaa edullisesti dyslipidemiaan , . Suotuisa vaikutus kestää jopa kolme vuotta , .
    • Laihtumisen vaikutukset veren lipideihin ovat yhteydessä moniin tekijöihin, kuten siihen, miten laihduttaminen ja painonhallinta on toteutettu (ruokavalion koostumus, liikunnan aiheuttama energiankulutus), ja siihen, mitataanko veren rasva-arvoja aktiivisen laihtumisen aikana vai vasta painonhallintavaiheessa , .
  • Noin 10 kg:n laihtuminen vähentää kokonaiskolesterolia noin 5 % .
  • Laihtuminen vähentää veren triglyseridien pitoisuutta ja lisää veren HDL-kolesterolin pitoisuutta liikapainoisilla dyslipidemiapotilailla .
    • Laihtumisen aikana HDL-kolesterolin pitoisuus voi aluksi pienentyä, mutta painonhallintavaiheessa se saattaa suurentua , .
    • Laihtuminen saattaa pienentää LDL-kolesterolin pitoisuutta, mutta painonhallintavaiheessa se yleensä palaa lähtöarvoon, ellei tyydyttyneiden rasvojen osuutta ruokavaliossa ole vähennetty pysyvästi , .

Kohonnut verenpaine

  • Vähäenergiaisen ruokavalion avulla saavutettu keskimäärin 4 kg:n suuruinen laihtuminen ilmeisesti alentaa liikapainoisten hypertensiivisten henkilöiden verenpainetta noin 6/3 mmHg .
  • Elintapaohjaukseen perustuvan laihtumisen verenpainetta alentava vaikutus voi kestää jopa kolme vuotta , .

Sydän- ja verisuonisairaudet

  • Laihtuminen hidastanee sydän- ja verisuonisairauksien kulkua , , .

Uniapnea

  • Ks. Käypä hoito -suositus Uniapnea .
  • Liikapainoisella uniapneapotilaalla laihduttaminen ja painonhallinta ovat hoidon perusta.
  • Laihdutus hyvin niukkaenergiaisella ruokavaliolla saattaa parantaa liikapainoisten uniapnealöydöksiä .

Muut sairaudet

  • Laihtuminen saattaa parantaa astmapotilaiden keuhkojen toimintaa, vähentää astmaoireita ja astmalääkityksen tarvetta sekä mahdollisesti vähentää terveyspalveluiden käyttöä .
  • Laihtuminen saattaa lievittää kipua ja parantaa polven nivelrikkoa potevien toimintakykyä .
  • Laihtumista suositellaan rasvamaksapotilaille, mutta pitkäaikaisnäyttö sen vaikuttavuudesta taudinkulkuun puuttuu .

Ikääntyneiden laihduttaminen

  • Ikääntyneille suositeltava painoindeksialue Suomessa on 24–29 kg/m2 .
    • Suositus perustuu epidemiologiseen tutkimukseen, jonka mukaan ainakin 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla sairastuvuus ja ennenaikaisen kuoleman riski lisääntyvät painoindeksin ollessa alle 24 kg/m2 .
  • Elintapahoidolla voidaan pienentää liikapainoisten ikääntyneiden (yli 60-vuotiaat) painoa useita kiloja .
  • Elintapahoito saattaa vähentää liikapainoisilla ikääntyneillä (yli 60-vuotiaat) sairauksien vaaratekijöitä , mutta sen mahdollisista vaikutuksista lihaskuntoon on vähän tutkimustietoa.
  • Ikääntyneillä lihavuuden hoito on perusteltua vain silloin, jos laihtumisella arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn, eikä siitä ole odotettavissa terveysriskejä (esim. lihaskudoksen menetystä tai luukatoa). Yli 70-vuotiailla laihduttamiseen on vain harvoin syytä.

Erittäin niukkaenergiainen ruokavalio (ENE-dieetti)

  • ENE-dieetti, englanniksi very low energy diet (VLED) tai very low calorie diet (VLCD), sisältää vuorokautta kohti
    • energiaa alle 800 kcal (3.4 MJ)
    • hyvälaatuista proteiinia vähintään 50 g
    • hiilihydraatteja vaihtelevia määriä (10–80 g)
    • välttämättömiä rasvahappoja vähintään 3 g ja
    • päivittäisen tarpeen vitamiineja ja hivenaineita joko valmisteeseen sisältyvinä tai erillisinä pillereinä .
  • ENE-dieetin vasta-aiheet ,
    • Ehdottomat
      • normaali paino (painoindeksi alle 25 kg/m2)
      • vaikea sairaus (esim. epästabiili angina pectoris, aivoverenkierron häiriö, huomattava munuais- tai maksasairaus, vaikea infektio)
      • tyypin 1 diabetes
      • raskaus tai imetys
      • kliininen syömishäiriö
      • psykoosi
    • Suhteelliset
      • ikä alle 18 tai yli 65 vuotta
      • painoindeksi 25–30 kg/m2
      • kihti.
  • Ennen ENE-dieetin aloittamista tarvitaan lihavuuden hoitoon perehtyneen lääkärin arvio sen soveltuvuudesta potilaalle.
    • Pysyvä lääkitys ei ole este ENE-dieetin käytölle, mutta diabeteslääkitystä pitää vähentää ja verenpainelääkityksen määrää harkita dieetin aikana.
  • ENE-dieettiä käytetään hoidon alussa yhtäjaksoisesti ainoana ravinnonlähteenä (vähäenergiaisia vihanneksia ja juureksia saa nauttia).
    • Käyttöaika on 6–12 viikkoa, enintään 16 viikkoa. Jakson pituus riippuu liikapainon määrästä.
    • ENE-dieettiä ei saa käyttää ainoana hoitona ilman elintapahoitoa, koska silloin tuloksen pysyvyys on huono .
  • ENE-dieetin aikana potilas laihtuu aluksi tavallisesti 1.5–2.5 kg viikossa, mutta dieettijakson loppua kohden laihtuminen hidastuu.
    • ENE-dieetillä laihtuu 8–16 viikon aikana keskimäärin 15–21 kg .
    • Yhdestä kahteen vuotta kestävän laihdutusohjelman lopussa tai alle vuoden pituisen ohjelman yksivuotisseurannassa todettava laihtuminen vaihtelee (keskimäärin 8.6–14.2 kg), eikä se eroa vähäenergiaisella ruokavaliolla saavutettavasta ; ks. myös sähköinen tausta-aineisto .
    • Yhdysvaltalaisen meta-analyysin mukaan ENE-ruokavalion sisältävät laihdutusohjelmat ilmeisesti vähentävät liikapainoa enemmän viiden vuoden seurannan aikana (seurannan lopussa 7.1 kg) verrattuna vähäenergiaisen ruokavalion sisältäneiden ohjelmien pitkäaikaistuloksiin (2.0 kg) .
  • Tutkimukset ENE-ruokavalion turvallisuudesta ja tehosta rajoittuvat lihaviin (BMI yli 30 kg/m2) potilaisiin, joille nykyään käytössä olevat ENE-valmisteet ovat osoittautuneet turvallisiksi .
  • ENE-ruokavaliolla saavutettava nopea laihtuminen, liitännäissairauksien oireiden lievittyminen ja metabolian paraneminen voivat vähentää lääkityksen tarvetta sekä parantaa fyysistä toimintakykyä ja elämänlaatua.
  • Nopea laihtuminen saattaa korjata tyypin 2 diabeteksen tasapainoa paremmin kuin vähäenergiaisella ruokavaliolla laihdutettaessa.
    • Diabeteksen tasapaino (HbA1c-arvon perusteella) lienee vuoden kuluttua ENE-ruokavalion jälkeen parempi kuin vähäenergiaisella dieetillä laihdutettaessa, vaikka paino olisi vähentynyt yhtä paljon .
  • Aterioiden korvaaminen kaupallisilla ateriakorvikkeilla (1–2 ateriaa/vrk) ruokavaliossa, joka sisältää ainakin yhden tavallisista ruoka-aineista koostuvan aterian, on ilmeisesti turvallinen keino vähentää liikapainoa ja sairauksien vaaratekijöitä .

Elintapahoidolla ja ENE-dieetillä saavutetun laihtumisen mahdollisia haittavaikutuksia

Sappikivitauti

  • Suuret painonvaihtelut lihavilla saattavat lisätä sappikivitaudin vaaraa , .
  • Nykyään käytössä oleviin ENE-ruokavalioihin ei ilmeisesti liity suurentunutta sappikivien ilmaantumisriskiä, sillä niissä on aikaisempaa enemmän rasvaa. Aiempia, vain niukasti rasvaa sisältäneitä erittäin niukkaenergiaisia ruokavalioita käytettäessä sappikivien ilmaantumisen vaara suureni nopeasti viikoittaisen laihtumisen ylittäessä 1.5 kg .

Painonvaihtelu (weight cycling)

  • Havainnoivissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia suurien painonvaihteluiden vaikutuksesta kuolleisuuteen: joissakin kuolleisuus on lisääntynyt , , , toisissa ei , , .
  • Henkilöt, joilla paino on vaihdellut paljon ("jojottelijat"), lihovat seurannassa enemmän kuin henkilöt, joilla ei ole esiintynyt painonvaihteluita . Kun tämä on huomioitu tilastollisesti, painonvaihtelujen ei ole havaittu lisäävän itsenäisesti diabeteksen vaaraa eikä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä .
  • Suuret painonvaihtelut aikuisiässä ovat yhteydessä psyykkiseen oireiluun ja syömishäiriöihin , .

Osteoporoosi

  • Lihavilla on normaalipainoisiin verrattuna suurempi luuntiheys sekä painoa kannattavissa luissa (reisiluu ja nikamat) että muissa luissa (esim. värttinäluu) , , .
  • Laihduttamisen aikana luuston mineraalimäärä ja -tiheys ilmeisesti hieman pienentyvät . Muutoksen merkitystä osteoporoosin kehittymisen tai luunmurtumien kannalta ei tunneta.
    • Jos paino palautuu, myös luuston kivennäisainemäärä ja -tiheys ilmeisesti palautuvat kohti alkutilannetta .
  • Proteiinien tai kalsiumin tai molempien runsas saanti saattaa vähentää laihduttamisen aikana tapahtuvia luustomuutoksia.
    • Fyysisen aktiivisuuden edullinen merkitys on epäselvä .
  • Kalsiumin ja D-vitamiinin saantia koskevat väestösuositukset; ks. taulukko 5 Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksesta .
    • D-vitamiinilisää (400 IU/vrk eli 10 µg/vrk) suositellaan osteoporoosivaarassa oleville, erityisesti postmenopausaali-iässä oleville laihduttajille.

Syömishäiriöt

  • Laihdutus- ja painonhallintaohjelmat, joissa ammattitaitoisesti ohjataan energiansaannin vähentämiseen, energiankulutuksen lisäämiseen ja käyttäytymisen muuttamiseen, eivät lisää vaaraa sairastua syömishäiriöihin .
  • Ahmimishäiriöstä kärsiviä ei tule sulkea pois ammattimaisista laihdutusohjelmista, mutta ohjaus syömishäiriön asianmukaiseen hoitoon on pidettävä mielessä silloin, kun laihdutusohjelman lyhyt- tai pitkäaikaistulos on epätavallisen huono.
    • Ahminnan seulontakysymykset; ks. sähköinen tausta-aineisto .

Lihaskato

  • Laihdutettaessa pyritään rasvakudoksen määrän vähentämiseen samalla säästäen rasvatonta kudosta, joka on pääosin lihaskudosta. Näin ylläpidetään lihaskuntoa sekä perusaineenvaihduntaa (lepoenergiankulutusta), jolla on taipumus hidastua laihdutuksen myötä.
  • Lihaskato on erityisen haitallista iäkkäille.
  • On arvioitu, että laihdutettaessa menetetystä painosta noin viidennes saisi olla lihasmassaa (rasvatonta kudosta) .
  • Lihaskatoa on vaikea arvioida luotettavasti. Validoimattomien kehonkoostumusmittareiden antamiin lukemiin on suhtauduttava varauksella.
  • Liiallisen lihaskadon vaara saattaa olla suuri, jos
    • energiarajoitus on tiukka ja laihtuminen nopeaa
    • laihduttaja ei liiku ja
    • ravinnossa on tarpeeseen nähden jatkuvasti liian vähän proteiinia (alle 60 g/vrk) .
  • Lihaskadon estämiseksi suositellaan maltillista laihdutusvauhtia (konservatiivisilla hoitomenetelmillä noin 0.5–1 kg viikossa), liikuntaa ja ruokavalion riittävän proteiinimäärän varmistamista; ks. sähköinen tausta-aineisto .

Muita mahdollisia haittavaikutuksia

  • Vähähiilihydraattinen ruokavalio aiheuttaa ilmeisesti enemmän haittavaikutuksia (esim. pahanhajuinen hengitys, ummetus, lihaskouristukset, ihon kuivuminen ja hiusten lähtö) kuin koostumukseltaan tasapainoinen ruokavalio ; ks. sähköinen tausta-aineisto .
  • Näyttö erittäin vähähiilihydraattisten ruokavalioiden (VHH-dieetit, esim. Atkinsin dieetti; hiilihydraatteja 20–60 g/vrk) turvallisuudesta ja tehosta pitkällä aikavälillä on puutteellista .

Lääkehoito

  • Lääkehoito sopii vain potilaille, joilla on motivaatiota laihduttaa ja muuttaa elintapojaan.
  • Lääkitys ei yleensä ole ensisijainen hoitomenetelmä, mutta sitä voidaan käyttää elintapahoidon tukena silloin, kun painoindeksi on vähintään 30 kg/m2 (tai vähintään 28 kg/m2, kun potilaalla on lihavuuden liitännäissairauksia).
  • Lääkkeitä voidaan käyttää paitsi laihduttamiseen myös painonhallinnan tukena muuten kuin lääkkeillä toteutetun laihduttamisen jälkeen.
  • Lääkehoidon yhteydessä tulee antaa riittävästi elintapojen muutokseen motivoivaa ohjausta.
  • Kun lääkehoito on tuloksellista, sitä kannattaa jatkaa laihtumistuloksen ylläpitämiseksi riittävän pitkään, jopa elinikäisesti.

Orlistaatti

  • Orlistaatti on Suomessa ainoa lihavuuden hoitoon tarkoitettu lääke.
  • Se estää haiman lipaasientsyymin toimintaa. Suositeltuja annoksia käytettäessä (120 mg x 3 aterian yhteydessä) noin 30 % syödystä rasvasta jää imeytymättä .
  • Orlistaattia on saatavana myös itsehoitovalmisteena (60 mg x 3 aterian yhteydessä).
  • Kahden vuoden seurannassa vuorokausiannos 60 mg x 3 (laihtuminen 7 % alkupainosta) ja 120 mg x 3 (laihtuminen 8 %) laskevat painoa merkitsevästi enemmän kuin pelkkä ruokavaliohoito (4.5 %) .
  • Orlistaatti edistää laihtumista ja ehkäisee laihtumisen jälkeistä lihomista aikuisilla , , , , , (ero lumelääkkeeseen annoksella 120 mg x 3 on 1–4 vuoden hoidossa keskimäärin 3 kg).
    • Yli 10 % alkupainosta laihtuneiden osuus on ollut orlistaattiryhmässä lumeryhmään verrattuna 12 % suurempi .
    • Useimmissa lääkehoitotutkimuksissa sekä lume- että tutkimuslääkeryhmät ovat saaneet pysyviin elintapamuutoksiin, erityisesti ruokatottumuksiin, tähtäävää ohjausta.
  • Orlistaatin käyttöön liittyvä liikapainon väheneminen parantaa sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöitä , , , , , , .
    • Veren LDL-kolesterolipitoisuus vähenee enemmän kuin painon laskun perusteella voisi olettaa .
  • Orlistaatin käyttöön liittyvä laihtuminen ehkäisee tyypin 2 diabetesta liikapainoisilla , . Teho on suurin liikapainoisilla, joiden glukoosinsieto on heikentynyt .
  • Tyypin 2 diabeetikoilla orlistaatti edistää laihtumista ja parantaa glukoositasapainoa .
  • Yleisimmät haittavaikutukset ovat rasvaiset tai öljyiset ulosteet, ulostamispakko ja tuhriminen, joita esiintyy 15–30 %:lla orlistaattia käyttäneistä . Haittavaikutukset ilmaantuvat tavallisesti hoidon alkuvaiheessa ja ovat yleisempiä rasvaisen aterian jälkeen , , , , .
  • Koska orlistaatti vähentää rasvan imeytymistä suolistosta, se voi pitkään käytettynä aiheuttaa rasvaliukoisten vitamiinien puutostiloja.
    • Tämän vuoksi orlistaattihoidon kanssa suositellaan monivitamiinivalmistetta (1 tabletti päivässä ennen nukkumaanmenoa, ei yhtä aikaa orlistaatin kanssa). Suositus koskee myös itsehoitovalmisteena myytävää orlistaattia.

Myynnistä poistetut lääkkeet

  • Sibutramiinin (Reductil) myyntilupa peruutettiin EU-alueella 21.1.2010 , ja lääke vedettiin markkinoilta Yhdysvalloissa ja Kanadassa 8.10.2010 (ks. FDA:n internetsivut ).
  • Kannabinoidireseptorin estäjä rimonabantin (Acomplia) myyntilupa peruutettiin EU-alueella 23.10.2008 (EMEA:n tiedote 23.10.2008; pdf ).

Leikkaushoito

Leikkaushoidon aiheet

  • Leikkaushoidon edellytys on asianmukainen edeltävä konservatiivinen hoito.
    • Käypä hoito -työryhmän harkitsema asianmukainen konservatiivinen hoito on esimerkiksi seuraava: terveydenhuollon toimintayksikön toteuttama laihdutusryhmähoito tai riittävän pitkä (6 kuukautta) yksilöllinen hoito, joka on johtanut elämäntapamuutoksiin ja vähintään 7 %:n laihtumiseen, mutta tulos ei ole riittävä terveyden kannalta tai paino on noussut uudestaan. Hoidosta ei saisi olla kulunut yli viittä vuotta.
  • Leikkaushoitoa pidetään aiheellisena (yhdysvaltalainen konsensuskokous v. 1991 ), kun
    • painoindeksi on
      • yli 40 kg/m2 tai
      • yli 35 kg/m2 ja potilaalla on lihavuuden liitännäissairaus tai sen vaaratekijöitä , , kuten tyypin 2 diabetes (lääkehoito), kohonnut verenpaine (lääkehoito), uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko tai munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)
    • potilaan ikä on 18–60(–65) vuotta
      • yläikäraja ei ole ehdoton
        • leikkaukseen liittyvä kuolleisuus on iäkkäillä potilailla hiukan suurempi kuin muilla
        • lihavuuskirurgiasta on eniten kokemusta alle 65-vuotiailla potilailla
      • nuorten leikkaushoito ei kuulu tämän Käypä hoito -suosituksen alaan
    • potilaalla ei merkittävää päihdeongelmaa
      • vakavissa mielenterveysongelmissa ja vaikeissa syömishäiriöissä tulee käyttää erityistä harkintaa ja konsultoida psykiatria
      • potilaan arvioidaan kykenevän muuttamaan syömistottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla
        • onnistumisen kannalta keskeisintä lienee potilaan perinpohjainen harkinta ja valmius huomattavasti aikaisempaa pienempään ateriakokoon, terveelliseen ruokavalioon ja ruumiinkuvan huomattavaan muutokseen .
  • Lihavuuden kirurgista hoitoa harkitaan aina yksilöllisesti.

Leikkausmenetelmä

  • Suomessa tavallisin leikkausmenetelmä on mahalaukun ohitus.
    • Mahalaukun kavennusleikkausta käytetään selvästi harvemmin, ja muita menetelmiä ei käytetä juuri ollenkaan.
  • Leikkaukset tehdään ensisijaisesti laparoskooppisesti.
  • Mahalaukun ohitus (gastric bypass, Roux-en-Y, RYGB) (kuva )
    • Mahalaukku katkaistaan yläosastaan ja tästä osasta muotoillaan 20–30 ml:n suuruinen pussi, johon ravinto pääsee. Suurin osa mahalaukkua, duodenum ja jejunumin alkuosa jäävät siis ravintovirran ulkopuolelle. Mahalaukkupussi avautuu ohutsuoleen (jejunumin alkuosaan). Sappi- ja haimanesteet liittyvät ravintovirtaan 120–150 cm:n päässä sijaitsevan suolistoliitoksen kautta.
    • Leikkaus vaikuttaa rajoittamalla kerralla syötävän ruoan määrää ja vähentämällä ruokahalua , .
  • Mahalaukun kavennus (hihatypistys, sleeve gastrectomy) (kuva )
    • Mahalaukku kavennetaan antrumin proksimaaliosasta lähtien kardiaan saakka noin viiden senttimetrin levyiseksi. Suurin osa mahalaukun funduksesta ja korpuksesta poistetaan.
    • Kavennus vaikuttaa ensisijaisesti rajoittamalla syötävän ruoan määrää .
    • Kavennusleikkausta harkittaessa on huomioitava pitkäaikaistulosten epävarmuus ja uusintaleikkausten mahdollinen tarve. Pisin seuranta-aika on ollut kuuden vuoden mittainen .
  • Pantaleikkaus (gastric banding) (kuva ):
    • Mahalaukun ympäri pujotetaan laparoskopiassa panta, jonka tiukkuutta voidaan myöhemmin tarvittaessa säädellä .
    • Pantaan liittyy usein mekaanisia ongelmia pitkällä aikavälillä, mikä lisää uusintaleikkausten tarvetta.
  • Sappi- ja haimanesteiden ohitus ja pohjukaissuolen vaihto (biliopankreaattinen diversio ja "duodenal switch")
    • Näitä leikkauksia ei tehdä Suomessa juuri ollenkaan.
    • Leikkauksen jälkeen ravintovirta kohtaa sappi- ja haimanesteet vasta ileumin loppuosassa (yleensä 50–100 cm:n matkalla) , .
    • Leikkauksen jälkeen voinee kehittyä muihin leikkauksiin verrattuna useammin rasvaliukoisten vitamiinien puutostiloja, kivennäis- ja hivenainepuutoksia ja proteiinialiravitsemusta.

Lihavuusleikkauksen vaikutus painoon

  • Lihavuuskirurgia ilmeisesti aikaansaa yleensä runsaamman laihtumisen kuin konservatiivinen hoito vaikeasti (BMI yli 35 kg/m2) ja sairaalloisen lihavilla potilailla.
    • Kaksi vuotta lihavuusleikkauksen jälkeen paino pyrkii usein nousemaan, ja suuressa ruotsalaisessa satunnaistamattomassa hoitotutkimuksessa (SOS-tutkimus) paino on ollut kymmenen vuoden kuluttua 14–25 % pienempi kuin leikkausta edeltänyt .
      • Laihdutustulos oli kymmenen vuoden seurannan jälkeen leikatuilla (kolme eri leikkaustekniikkaa) keskimäärin 16.1 % ja painonnousu leikkaamattomilla verrokkipotilailla (konservatiivinen hoito tai pelkkä seuranta terveyskeskuksessa) 1.6 %.
      • Mahalaukun ohitusleikkaus pienensi painoa keskimäärin 18 % ja pantaleikkaus 14 % , .
      • Painonlasku oli riittämätön (alle 5 % alkuperäisestä painosta) pantaleikkausryhmässä 25 %:lla ja ohitusleikkausryhmässä 9 %:lla .
      • Kolmas SOS-tutkimuksessa käytetty leikkaustekniikka (vertical banded gastroplasty) on nykyään poistettu käytöstä.
  • Meta-analyysien mukaan mahalaukun ohitusleikkaus on pienentänyt painoa keskimäärin 41 kg, pantaleikkaus 32 kg ja biliopankreaattinen diversio 53 kg 36 kuukauden tai sitä pidemmän seurannan ajaksi .
  • Mahalaukun kavennusleikkaus ilmeisesti pienentää painoa kolmen vuoden aikana enemmän kuin pantaleikkaus .

Lihavuusleikkauksen vaikutus lihavuuden liitännäissairauksiin, elämänlaatuun ja kokonaiskuolleisuuteen

Diabetes

  • Lihavuusleikkaus vähentää tyypin 2 diabeteksen lääkehoidon tarvetta kahden vuoden ajaksi leikkauksesta, jolloin suuri osa diabeetikoista on ilman lääkitystä normoglykeemisiä .
  • Lihavuusleikkaus ilmeisesti vähentää diabeteksen ilmaantumista ja diabeteksen lääkehoidon tarvetta kymmenen vuoden ajan .
  • Ennen leikkausta diabetesta sairastaneiden diabetesseurantaa tulee jatkaa leikkauksen jälkeen, koska diabetes ei parane kaikilta potilailta ja diabeteslääkityksen tarve voi uusiutua.
  • Meta-analyysien mukaan diabetes on parantunut tai helpottunut noin 90 %:lla mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen ja noin 47 %:lla rajoittavien leikkausten jälkeen.
    • SOS-tutkimuksessa kahden vuoden kuluttua leikkauksesta 72 % ja kymmenen vuoden kuluttua 36 % diabeetikoista oli ilman lääkehoitoa ja normoglykeemisiä .

Munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)

  • Lihavuusleikkaus saattaa parantaa taudin aiheuttamaa hedelmättömyyttä ja vähentää lihavuuteen liittyviä raskauskomplikaatioita .
  • Raskautta ei suositella yhden vuoden kuluessa leikkauksesta, vaikkakaan varhaisemmissa raskauksissa ei olla todettu lisääntyneitä komplikaatioita .

Uniapnea

  • Lihavuusleikkaus lievittänee obstruktiivisen uniapnean löydöksiä ja oireita, mutta uniapnean hoito on usein tarpeen leikkauksen jälkeenkin , .

Elämänlaatu

  • Lihavuusleikkaus parantanee sairaalloisen lihavien elämänlaatua kymmenen vuoden ajan leikkauksen jälkeen .

Kokonaiskuolleisuus

  • Lihavuusleikkaus vähentää mahdollisesti potilaiden kokonaiskuolleisuutta .

Ravitsemustila

  • Leikkauksenjälkeinen ravitsemushoito etenee vaiheittain nestemäisestä ja pehmeästä ravinnosta normaalirakenteiseen terveelliseen ruokavalioon.
  • Leikkauksen jälkeen voi esiintyä ns. dumping-oireita, kuten hikoilua, heikotusta, sydämentykytystä, vatsavaivoja, pahoinvointia ja ripulia. Niitä aiheuttavat erityisesti runsassokeriset juomat ja ruoat.
  • Ravitsemusneuvonnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota ruokavalion ravintoainesisällön riittävyyteen, koska syötävät ruokamäärät ovat ja niiden tulee olla pieniä. "Tyhjien kaloreiden" saantia tulee välttää.
  • Lihavuuden leikkaushoito saattaa altistaa joidenkin ravintoaineiden puutoksille, ja niiden ehkäisy edellyttää ruokavalion täydentämistä lisäravinteilla leikkauksen jälkeen; ks. sähköinen tausta-aineisto .
  • Lihas- ja luukadon estoon on kiinnitettävä huomiota niin leikatuilla kuin konservatiivisestikin hoidettavilla potilailla. Proteiinin saannin tulee olla riittävä (60–120 g/vrk). Ks. kohta Lihaskato .
  • Monivitamiinivalmistetta (1 tabletti/vrk), B12-vitamiinia sisältävää B-vitamiinivalmistetta sekä kalsium- (1 g/vrk) ja D-vitamiinilisää (20 µg/vrk eli 800 IU/vrk) suositellaan kaikille leikatuille pysyvästi.
    • Osa potilaista tarvitsee lihakseen pistettävän B12-vitamiinilisän.
    • Lievä B1-vitamiinin puutos voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja ummetusta, ankara puutos puolestaan hermostollisia ja lihasten hallinnan häiriöitä.
  • Raudanpuuteanemia on yleisin ongelma erityisesti naisilla. Se korjataan suun kautta otettavalla rautalääkkeellä, jonka tarve voi olla pysyvä.
  • Lihavuusleikkauksella hoidettujen ravitsemustilaa tulee seurata säännöllisesti ja hoitaa havaitut puutostilat niistä aiheutuvien vakavien komplikaatioiden ehkäisemiseksi; ks. sähköinen tausta-aineisto .
  • Lihavuusleikkauspotilaan pitkäaikaisseuranta perusterveydenhuollossa; ks. sähköinen tausta-aineisto .
  • Ruokavalio lihavuusleikkauksen jälkeen; ks. sähköinen tausta-aineisto .

Leikkauskomplikaatiot

  • Meta-analyysien mukaan leikkauskuolleisuus on ollut 0.3–0.5 % ja komplikaatioiden esiintyvyys 13 % .
  • Lihavuusleikkauksen mahdollisia haittavaikutuksia ovat suoliston kiinniketukokset, sisäisten tyrien aiheuttamat suoliston kiertymät (tukokset yhteensä 2–8 %), saumojen ahtaumat (noin 3 %) ja jäännösmahalaukun haavat (noin 4 %) .
  • Lihavuusleikkauksen jälkeen leikattaneen uudelleen nykyisin käytössä olevilla menetelmillä 2–7 % potilaista .
  • Leikkauskuolleisuus oli suuressa ruotsalaisessa SOS-tutkimuksessa 0.25 %, ja yleisimmät leikkauskomplikaatiot olivat keuhko-ongelmat (6.1 %), syvät tulehdukset (2.1 %), haavakomplikaatiot (1.8 %), laskimotukos tai keuhkoembolia (0.8 %) ja vuoto-ongelmat (0.5 %) .
  • Oireilu leikkauksen jälkeen; ks. sähköinen tausta-aineisto .
    • Lihavuusleikkauksen jälkeisistä oireista kannattaa konsultoida herkästi leikannutta yksikköä.
    • Ensimmäisen kuukauden aikana ilmenevistä merkittävistä akuuteista vatsaoireista tulisi olla yhteydessä leikanneeseen yksikköön.
    • Tiheä oksentelu ei kuulu leikkauksen normaaliin jälkitilaan, ja tällainen potilas tulisi ohjata tutkimuksiin vatsaelinkirurgiseen (yleensä leikanneeseen) yksikköön
      • päivystystapauksena, mikäli hän on merkittävästi kuivunut ja
      • hänelle tulisi aloittaa B1-vitamiinin korvaus.
    • Päivittäinen kipu ei kuulu leikkauksen normaaliin jälkitilaan.
      • Lievemmin ja vaihtelevasti kipeä potilas kannattaa ohjata polikliinisiin selvittelyihin vatsaelinkirurgiseen (yleensä leikanneeseen) yksikköön.
      • Hyvin kivulias potilas tulee lähettää päivystystapauksessa sairaalaan.

Seuranta leikkauksen jälkeen

  • Erikoissairaanhoidossa tai leikkaavassa yksikössä potilaille järjestetään yleensä seurantakäynti 2–3, (6,) 12 ja 24 kuukauden kuluttua leikkauksen jälkeen.
  • Laboratoriotutkimukset vaihtelevat keskuksittain ja seuranta-ajankohdittain, mutta useimmiten määritetään ainakin
    • perusverenkuva,
    • kreatiniini,
    • plasman kalium ja natrium,
    • 25(OH)D-vitamiini,
    • B12-vitamiini,
    • diabeetikoilta veren glukoosi, HbA1c,
    • dyslipidemiapotilailta lipidit.
    • Tarvittaessa voidaan tutkia plasman magnesium, (pre)albumiini, B1- ja B12-vitamiini, 25(OH)D3-vitamiini sekä seerumin tai erytrosyyttien folaatti.
  • Kun sairaalaseuranta on päättynyt, lihavuusleikkauspotilas tarvitsee vuosittaisen seurannan perusterveydenhuollossa; ks. sähköinen tausta-aineisto .
  • Lihavuusleikkauksen jälkeen pitkän ajan seurannassa saattaa ilmaantua vitamiini- ja hivenainepuutoksia sekä osteoporoosia.
  • Leikkauksenjälkeiseen painonhallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Kustannusvaikuttavuus

  • Suomalaisessa systemoidussa katsauksessa lihavuusleikkaus arvioitiin kustannusvaikuttavaksi keskimääräisillä suomalaisilla potilailla.
    • Arvio tehtiin kustannus-utiliteettianalyysinä käyttäen kymmenen vuoden aikahorisonttia.
      • Hoidon vaikuttavuutta mitattiin laatupainotteisina lisäelinvuosina.
      • Kustannukset arvioitiin terveydenhuollon näkökulmasta, eli muita lihavuudesta yhteiskunnalle aiheutuneita kustannuksia tai sen hoidon tuottamia kustannussäästöjä ei otettu huomioon.
    • Luodussa mallissa mahalaukun ohitusleikkauksella hoidettujen arvioidut kustannukset olivat kymmenen vuoden aikana 10 000 euroa pienemmät kuin tavanomaista (avoterveydenhuollon) seurantaa saaneilla (oletukset: BMI keskimäärin 47 kg/m2, diabetes 55 %:lla potilaista).
  • Brittiläisessä arviointiraportissa lihavuusleikkaukset todettiin konservatiivista hoitoa kalliimmiksi mutta kustannusvaikuttaviksi toimnepiteiksi.
    • Esimerkiksi sairaalloisen lihavilla mahalaukun ohitus- tai pantaleikkaus oli konservatiivista hoitoa kalliimpi, mutta vaikuttavampi 20 vuoden aikavälillä, jolloin yhden laatupainotetun lisäelinvuoden hinta oli 2 000–4 000 puntaa.
    • Tulosten soveltamisessa Suomeen tulee olla pidättyväinen terveydenhuoltojärjestelmien erojen vuoksi.
    • Ks. sähköinen tausta-aineisto .
  • Kustannusvaikuttavuusanalyysien tulkinnassa tulee ottaa huomioon, että leikkaushoitoa ei ole kyetty vertaamaan tehokkaasti toteutettuihin konservatiivisiin interventioihin vaan vertailuryhmille annettu lihavuuden hoito on ollut vähäistä.

Lihavuuden leikkaushoidon toteuttaminen

  • Lihavuuskirurgisiin yksiköihin o n perustettava moniammatillinen lihavuuden hoidon työryhmä, jossa on ainakin kirurgian, sisätautien ja ravitsemusterapian asiantuntemusta.
    • Psykologia tai psykiatria konsultoidaan tarvittaessa.
    • Liikuntaohjaus kuuluu hyvään lihavuuden hoitoon, vaikkei fysioterapeuttia tai liikuntavalmentajaa olisikaan käytettävissä.
  • Ennen leikkausta sisätautilääkäri/endokrinologi ja kirurgi arvioivat potilaan leikkaushoidon aiheet moniammatillisen työryhmän asiantuntijoita konsultoiden.
  • Potilaalle tulee antaa ennen leikkausta asiantuntevaa ohjausta ENE-ruokavalion toteuttamisesta ennen leikkausta sekä ruokavaliomuutoksista leikkauksen jälkeen . Lisäksi tulee järjestää seurantakäynnit leikkauksen jälkeen.
    • Leikkauksen jälkeen, erityisesti ensimmäisten 6–12 kuukauden aikana, ravitsemusterapeutti ohjaa potilaita ruokavalion toteutuksessa yksilöllisesti tai pienryhmissä.
  • Lihavuuden leikkaushoito on syytä keskittää yliopistosairaaloihin tai muihin suuriin sairaaloihin, joissa on alan asiantuntemusta.
    • Sairaaloiden tulee seurata lihavuuden leikkaushoidon tuloksia ja komplikaatioita.
  • Perusterveydenhuollon tulee varautua potilaiden painon sekä ravitsemus- ja terveydentilan pitkäaikaisseurantaan.
    • Potilaskeskeisessä elintapaohjauksessa käsitellään mm. ravitsemushoidon toteutumista, syömisen hallintaa ja liikuntaa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä

Lihavuus (aikuiset) -suosituksen historiatiedot

Puheenjohtaja:

Kirsi Pietiläinen, LT, ETM, dosentti, erikoistuva lääkäri; HUS, medisiininen tulosyksikkö, lihavuustutkimusyksikkö

Kokoava kirjoittaja:

Suoma Saarni, LT, HuK, terveydenhuollon erikoislääkäri, erikoistutkija; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Helsingin kaupunki, terveyskeskus

Jäsenet:

Mikael Fogelholm, ETT, dosentti, johtaja; Suomen Akatemia, terveyden tutkimus

Paula Hakala, FT, dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti, johtava tutkija; Kelan tutkimusosasto, Turku

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, LKT, yleislääketieteen erikoislääkäri, professori, ylilääkäri; Oulun yliopiston terveystieteiden laitos ja OYS:n yleislääketieteen yksikkö

Vesa Koivukangas, LT, dosentti, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri, erikoislääkäri; OYS

Merja Laine, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, diabeteksen hoidon erityispätevyys, terveyskeskuslääkäri; Vantaan terveyskeskus ja Mehiläisen diabetesklinikka, Töölö ja Kielotie

Jukka Marttila, PsL, terveyspsykologian erikoispsykologi, psykologi; Suomen Diabetesliitto ry, Tampere

Tuula Pekkarinen, LT, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, osastonlääkäri; HYKS, Peijaksen sairaala, Vantaa

Aila Rissanen, LKT, sisätautien erikoislääkäri, professori; HUS:n psykiatrian klinikka, lihavuustutkimusyksikkö

Katriina Kukkonen-Harjula, LKT, dosentti, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, yliopistonlehtori; Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos (Käypä hoito -toimittaja)

Sidonnaisuudet

Mikael Fogelholm: Ei sidonnaisuuksia.

Paula Hakala: Ei sidonnaisuuksia.

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi: Toiminut kutsuttuna luennoitsijana lääkealan yritysten järjestämissä yksittäisissä koulutustilaisuuksissa, joista on maksettu luentopalkkio (Novo-Nordisk, GSK, Astra-Zeneca). Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Novartis, Novo-Nordisk, Leiras).

Vesa Koivukangas: Osallistunut ulkomaiseen kongressiin, johon saanut lääkealan yritykseltä matka-apurahan (Johnson&Johnson).

Katriina Kukkonen-Harjula: Ks. www.kaypahoito.fi / Yhteystiedot / Toimitus / Lisätiedot

Merja Laine: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Novartis, Novo-Nordisk). Toiminut terveydenhuollon ja lääkealan yritysten asiantuntijana ja/tai suorittanut lääketieteellistä konsultaatiota, ja saanut siitä palkkion (BMS, Leiras, Lilly, Novartis). Toiminut lääkealan yritysten koulutustilaisuuksien kouluttajana ja luennoitsijana (Abbott, GSK, Lilly, Orion, MSD, Novartis, Novo-Nordisk, Sanofi-aventis, Pfizer, AstraZeneca). Tehnyt lääketutkimusta korvausta vastaan (Boehringer-Ingelheim, Novartis, Novo-Nordisk).

Jukka Marttila: Ei sidonnaisuuksia.

Tuula Pekkarinen: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Ipsen, Novo Nordisk, Sanofi-Aventis, Amgen). Toiminut konsulttina lääkealan yrityksessä (Amgen).

Kirsi Pietiläinen: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Abbott, Lilly, Novo Nordisk, Sanofi-Aventis). Kutsuttuna luennoitsijana useiden lääkealan yritysten toimeksiannosta. Osallistunut tutkijana kliinisiin lääketutkimuksiin.

Aila Rissanen: Tutkimusyhteistyöhön rahoitusta/luennoitsijana/advisory boardin jäsenenä (Novo Nordisk, Novartis, Boeringer Ingenhjelm, Janssen-Cilag, Eli Lilly, Astra Zeneca, Sanofi-Aventis, Merck, Abbott).

Suoma Saarni: Ei sidonnaisuuksia.

Kirjallisuusviite

Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet:

Harvey EL, Glenny AM, Kirk SF ym. A systematic review of interventions to improve health professionals' management of obesity. Int J Obes Relat Metab Disord 1999;23:1213-22 Hardeman W, Griffin S, Johnston M ym. Interventions to prevent weight gain: a systematic review of psychological models and behaviour change methods. Int J Obes Relat Metab Disord 2000;24:131-43 Fogelholm M. Lihavuuden arviointi. Kirjassa: Fogelholm M, Mustajoki P, Rissanen A, Uusitupa M, toim. Lihavuus -ongelma ja hoito. 2. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 1998, s. 29-38 Revicki DA, Israel RG. Relationship between body mass indices and measures of body adiposity. Am J Public Health 1986;76:992-4 Garrow JS, Webster J. Quetelet's index (W/H2) as a measure of fatness. Int J Obes 1985;9:147-53 Obesity: preventing and managing the global epidemic. Report of a WHO consultation. World Health Organ Tech Rep Ser 2000;894:i-xii, 1-253 Clinical Guidelines on the Identification, Evaluation, and Treatment of Overweight and Obesity in Adults--The Evidence Report. National Institutes of Health. Obes Res 1998;6 Suppl 2:51S-209S Bigaard J, Frederiksen K, Tjønneland A ym. Waist circumference and body composition in relation to all-cause mortality in middle-aged men and women. Int J Obes (Lond) 2005;29:778-84 Peltonen M, Harald K, Männistö S ym. Kansallinen Finriski 2007 -terveystutkimus Tutkimuksen toteutus ja tulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 34/2008. Yliopistopaino. Helsinki 2008. www.ktl.fi/julkaisut. Männistö S. Suullinen tiedonanto 2011. Peltonen M, Korpi-Hyovalti E, Oksa H ym. Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä. SLL 2006;3:163-70 Männistö S, Lahti-Koski M, Tapanainen H, Laatikainen T, Vartiainen E. Lihavuus ja sen taustat Suomessa - liikakilot kasvana haasteena. SLL 2004;59:777-81 Vartiainen E, Laatikainen T, Peltonen M ym. Thirty-five-year trends in cardiovascular risk factors in Finland. Int J Epidemiol 2010;39:504-18 Lahti-Koski M, Harald K, Männistö S ym. Fifteen-year changes in body mass index and waist circumference in Finnish adults. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 2007;14:398-404 Kautiainen S. Overweight and obesity in adolescence - secular trends and association with perceived weight, sosiodemographic factors and screen time. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1347. 2008. www.acta.uta.fi. Hakanen M. Childhood Overweight - Predictors, Consequences and Prevention. Annales Univeristatis Turkuensis SARJA - SER. D OSA - TOM. 872 Lahti-Koski M, Taskinen O, Similä M ym. Mapping geographical variation in obesity in Finland. Eur J Public Health 2008;18:637-43 Salopuro T, Saaristo T, Korpi-Hyövälti E ym. Lihavuuden ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyydessä on selviä alueellisia eroja Suomessa. D2D-hankkeen tuloksia. SLL 2010;65:2381-91 Vartiainen E, Peltonen M, Laatikainen T ym. FINRISKI-tutkimus: Sekä miesten että naisten sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriski pieneni viime vuosina. SLL 2008;15:1375-81 Bender R, Jöckel KH, Trautner C ym. Effect of age on excess mortality in obesity. JAMA 1999;281:1498-504 Beuther DA, Sutherland ER. Overweight, obesity, and incident asthma: a meta-analysis of prospective epidemiologic studies. Am J Respir Crit Care Med 2007;175:661-6 Loef M, Walach H. Midlife obesity and dementia: meta-analysis and adjusted forecast of dementia prevalence in the United States and China. Obesity (Silver Spring) 2013;21:E51-5 Kivipelto M, Ngandu T, Fratiglioni L ym. Obesity and vascular risk factors at midlife and the risk of dementia and Alzheimer disease. Arch Neurol 2005;62:1556-60 Whitmer RA, Gustafson DR, Barrett-Connor E ym. Central obesity and increased risk of dementia more than three decades later. Neurology 2008;71:1057-64 Onyike CU, Crum RM, Lee HB ym. Is obesity associated with major depression? Results from the Third National Health and Nutrition Examination Survey. Am J Epidemiol 2003;158:1139-47 Vazquez G, Duval S, Jacobs DR Jr ym. Comparison of body mass index, waist circumference, and waist/hip ratio in predicting incident diabetes: a meta-analysis. Epidemiol Rev 2007;29:115-28 Chu SY, Callaghan WM, Kim SY ym. Maternal obesity and risk of gestational diabetes mellitus. Diabetes Care 2007;30:2070-6 Guh DP, Zhang W, Bansback N ym. The incidence of co-morbidities related to obesity and overweight: a systematic review and meta-analysis. BMC Public Health 2009;9:88 van der Steeg JW, Steures P, Eijkemans MJ ym. Obesity affects spontaneous pregnancy chances in subfertile, ovulatory women. Hum Reprod 2008;23:324-8 Metwally M, Ong KJ, Ledger WL ym. Does high body mass index increase the risk of miscarriage after spontaneous and assisted conception? A meta-analysis of the evidence. Fertil Steril 2008;90:714-26 Stothard KJ, Tennant PW, Bell R ym. Maternal overweight and obesity and the risk of congenital anomalies: a systematic review and meta-analysis. JAMA 2009;301:636-50 Puig JG, Martínez MA. Hyperuricemia, gout and the metabolic syndrome. Curr Opin Rheumatol 2008;20:187-91 Scheen AJ, Luyckx FH. Obesity and liver disease. Best Pract Res Clin Endocrinol Metab 2002;16:703-16 Ioannou GN, Weiss NS, Boyko EJ ym. Is central obesity associated with cirrhosis-related death or hospitalization? A population-based, cohort study. Clin Gastroenterol Hepatol 2005;3:67-74 Wang Y, Chen X, Song Y ym. Association between obesity and kidney disease: a systematic review and meta-analysis. Kidney Int 2008;73:19-33 Lievense AM, Bierma-Zeinstra SM, Verhagen AP ym. Influence of obesity on the development of osteoarthritis of the hip: a systematic review. Rheumatology (Oxford) 2002;41:1155-62 Oliveria SA, Felson DT, Cirillo PA ym. Body weight, body mass index, and incident symptomatic osteoarthritis of the hand, hip, and knee. Epidemiology 1999;10:161-6 Everhart JE. Contributions of obesity and weight loss to gallstone disease. Ann Intern Med 1993;119:1029-35 Martínez J, Johnson CD, Sánchez-Payá J ym. Obesity is a definitive risk factor of severity and mortality in acute pancreatitis: an updated meta-analysis. Pancreatology 2006;6:206-9 MacInnis RJ, English DR. Body size and composition and prostate cancer risk: systematic review and meta-regression analysis. Cancer Causes Control 2006;17:989-1003 Berrington de Gonzalez A, Sweetland S, Spencer E. A meta-analysis of obesity and the risk of pancreatic cancer. Br J Cancer 2003;89:519-23 Wolk A, Gridley G, Svensson M ym. A prospective study of obesity and cancer risk (Sweden). Cancer Causes Control 2001;12:13-21 Larsson SC, Wolk A. Overweight and obesity and incidence of leukemia: a meta-analysis of cohort studies. Int J Cancer 2008;122:1418-21 Olsen CM, Green AC, Whiteman DC ym. Obesity and the risk of epithelial ovarian cancer: a systematic review and meta-analysis. Eur J Cancer 2007;43:690-709 Bergström A, Hsieh CC, Lindblad P ym. Obesity and renal cell cancer--a quantitative review. Br J Cancer 2001;85:984-90 Harvie M, Hooper L, Howell AH. Central obesity and breast cancer risk: a systematic review. Obes Rev 2003;4:157-73 Kubo A, Corley DA. Body mass index and adenocarcinomas of the esophagus or gastric cardia: a systematic review and meta-analysis. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2006;15:872-8 Larsson SC, Wolk A. Obesity and the risk of gallbladder cancer: a meta-analysis. Br J Cancer 2007;96:1457-61 Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla) (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2010. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Fogelholm M, Kronholm E, Kukkonen-Harjula K ym. Sleep-related disturbances and physical inactivity are independently associated with obesity in adults. Int J Obes (Lond) 2007;31:1713-21 Romero-Corral A, Montori VM, Somers VK ym. Association of bodyweight with total mortality and with cardiovascular events in coronary artery disease: a systematic review of cohort studies. Lancet 2006;368:666-78 Wanahita N, Messerli FH, Bangalore S ym. Atrial fibrillation and obesity--results of a meta-analysis. Am Heart J 2008;155:310-5 Nightingale AL, Lawrenson RA, Simpson EL ym. The effects of age, body mass index, smoking and general health on the risk of venous thromboembolism in users of combined oral contraceptives. Eur J Contracept Reprod Health Care 2000;5:265-74 Troiano RP, Frongillo EA Jr, Sobal J ym. The relationship between body weight and mortality: a quantitative analysis of combined information from existing studies. Int J Obes Relat Metab Disord 1996;20:63-75 McGee DL, Diverse Populations Collaboration. Body mass index and mortality: a meta-analysis based on person-level data from twenty-six observational studies. Ann Epidemiol 2005;15:87-97 Stevens J, Cai J, Pamuk ER ym. The effect of age on the association between body-mass index and mortality. N Engl J Med 1998;338:1-7 Han TS, van Leer EM, Seidell JC ym. Waist circumference action levels in the identification of cardiovascular risk factors: prevalence study in a random sample. BMJ 1995;311:1401-5 Lemieux S, Prud'homme D, Bouchard C ym. A single threshold value of waist girth identifies normal-weight and overweight subjects with excess visceral adipose tissue. Am J Clin Nutr 1996;64:685-93 Tankó LB, Bagger YZ, Qin G ym. Enlarged waist combined with elevated triglycerides is a strong predictor of accelerated atherogenesis and related cardiovascular mortality in postmenopausal women. Circulation 2005;111:1883-90 Lee CD, Blair SN, Jackson AS. Cardiorespiratory fitness, body composition, and all-cause and cardiovascular disease mortality in men. Am J Clin Nutr 1999;69:373-80 Mikkelsen KL, Heitmann BL, Keiding N ym. Independent effects of stable and changing body weight on total mortality. Epidemiology 1999;10:671-8 Williamson DF, Pamuk E, Thun M ym. Prospective study of intentional weight loss and mortality in never-smoking overweight US white women aged 40-64 years. Am J Epidemiol 1995;141:1128-41 Williamson DF, Thompson TJ, Thun M ym. Intentional weight loss and mortality among overweight individuals with diabetes. Diabetes Care 2000;23:1499-504 McLaren L. Socioeconomic status and obesity. Epidemiol Rev 2007;29:29-48 Lahti-Koski M, Vartiainen E, Männistö S ym. Age, education and occupation as determinants of trends in body mass index in Finland from 1982 to 1997. Int J Obes Relat Metab Disord 2000;24:1669-76 Sobal J, Stunkard AJ. Socioeconomic status and obesity: a review of the literature. Psychol Bull 1989;105:260-75 Gortmaker SL, Must A, Perrin JM ym. Social and economic consequences of overweight in adolescence and young adulthood. N Engl J Med 1993;329:1008-12 Salonen MK, Kajantie E, Osmond C ym. Role of socioeconomic indicators on development of obesity from a life course perspective. J Environ Public Health 2009;2009:625168 Sarlio-Lähteenkorva S, Stunkard A, Rissanen A. Psychosocial factors and quality of life in obesity. Int J Obes Relat Metab Disord 1995;19 Suppl 6:S1-5 Herva A, Laitinen J, Miettunen J ym. Obesity and depression: results from the longitudinal Northern Finland 1966 Birth Cohort Study. Int J Obes (Lond) 2006;30:520-7 Haukkala Ari. Depressive Symptoms and Hostility in Relation to Socioeconomic Status, Smoking Cessation, and Obesity. Publications of the National Public Health Insititute A14/2002. Väitöskirja. Vogelzangs N, Kritchevsky SB, Beekman AT ym. Depressive symptoms and change in abdominal obesity in older persons. Arch Gen Psychiatry 2008;65:1386-93 Vogelzangs N, Kritchevsky SB, Beekman AT ym. Obesity and onset of significant depressive symptoms: results from a prospective community-based cohort study of older men and women. J Clin Psychiatry 2010;71:391-9 Sullivan M, Karlsson J, Sjöström L ym. Swedish obese subjects (SOS)--an intervention study of obesity. Baseline evaluation of health and psychosocial functioning in the first 1743 subjects examined. Int J Obes Relat Metab Disord 1993;17:503-12 Doll HA, Petersen SE, Stewart-Brown SL. Obesity and physical and emotional well-being: associations between body mass index, chronic illness, and the physical and mental components of the SF-36 questionnaire. Obes Res 2000;8:160-70 Barofsky I, Fontaine KR, Cheskin LJ. Pain in the obese: impact on health-related quality-of-life. Ann Behav Med 1997;19:408-10 Stunkard AJ, Sobal J. Psychosocial consequences of obesity. Kirjassa: Brownell KD, Fairburn CG toim. Eating Disorders and Obesity. New York: Guilford Press, 1995 Kaukua J . Terveyteen liittyvä elämänlaatu ja lihavuus. Duodecim 2006;122:1215-24 Kaukua J, Pekkarinen T, Sane T ym. Health-related quality of life in WHO class II-III obese men losing weight with very-low-energy diet and behaviour modification: a randomised clinical trial. Int J Obes Relat Metab Disord 2002;26:487-95 Williamson DA, Rejeski J, Lang W ym. Impact of a weight management program on health-related quality of life in overweight adults with type 2 diabetes. Arch Intern Med 2009;169:163-71 Dixon JB. The effect of obesity on health outcomes. Mol Cell Endocrinol 2010;316:104-8 Mustajoki P, Lappalainen R. Painonhallinta - ohjaajan opas. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2001 Mustajoki P. Elämäntapojen muuttaminen terveellisemmiksi - miten autan potilasta? Duodecim 1998;114:531-8 Mustajoki P. Miten potilas motivoituu hoitonsa aktiiviseksi osapuoleksi. SLL 2003;58;4235-7 Lindgren P, Lindström J, Tuomilehto J ym. Lifestyle intervention to prevent diabetes in men and women with impaired glucose tolerance is cost-effective. Int J Technol Assess Health Care 2007;23:177-83 Absetz P, Valve R, Oldenburg B ym. Type 2 diabetes prevention in the "real world": one-year results of the GOAL Implementation Trial. Diabetes Care 2007;30:2465-70 Saaristo T, Moilanen L, Korpi-Hyövälti E ym. Lifestyle intervention for prevention of type 2 diabetes in primary health care: one-year follow-up of the Finnish National Diabetes Prevention Program (FIN-D2D). Diabetes Care 2010;33:2146-51 Saaristo T, Moilanen L, Jokelainen J ym. Diabetesriskiä voidaan vähentää perusterveydenhuollon keinoin. SLL 2010:65:2369-79. Tupakointi, nikotiiniriippuvuus ja vieroitushoidot (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2006. www.kaypahoito.fi Liikunta (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2010. www.kaypahoito.fi Michie S, Abraham C, Whittington C ym. Effective techniques in healthy eating and physical activity interventions: a meta-regression. Health Psychol 2009;28:690-701 Turku R. Muutosta tukemassa. Valmentava elämäntapaohjaus. Edita Publishing Oy, Edita Prima Oy, Helsinki 2007 Craig P, Dieppe P, Macintyre S ym. Developing and evaluating complex interventions: new guidance. Medical Research Council. http://www.mrc.ac.uk/complexinterventionsguidance Heinonen L. Ratkaisuja ravitsemusneuvontaan - ongelmista onnistumisiin syömisen hallinnassa. Suomen Diabetesliitto ry. Kirjapaino Hermes Oy, Tampere 2004 Shaw K, O'Rourke P, Del Mar C ym. Psychological interventions for overweight or obesity. Cochrane Database Syst Rev 2005;2:CD003818 Esposito K, Maiorino MI, Ceriello A ym. Prevention and control of type 2 diabetes by Mediterranean diet: a systematic review. Diabetes Res Clin Pract 2010;89:97-102 Kastorini CM, Milionis HJ, Goudevenos JA ym. Mediterranean diet and coronary heart disease: is obesity a link? - A systematic review. Nutr Metab Cardiovasc Dis 2010;20:536-51 Fung TT, van Dam RM, Hankinson SE ym. Low-carbohydrate diets and all-cause and cause-specific mortality: two cohort studies. Ann Intern Med 2010;153:289-98 Kay SJ, Fiatarone Singh MA. The influence of physical activity on abdominal fat: a systematic review of the literature. Obes Rev 2006;7:183-200 Ross R, Dagnone D, Jones PJ ym. Reduction in obesity and related comorbid conditions after diet-induced weight loss or exercise-induced weight loss in men. A randomized, controlled trial. Ann Intern Med 2000;133:92-103 Saris WH, Blair SN, van Baak MA ym. How much physical activity is enough to prevent unhealthy weight gain? Outcome of the IASO 1st Stock Conference and consensus statement. Obes Rev 2003;4:101-14 Fogelholm M, Vuori I toim. Terveysliikunta – fyysinen aktiivisuus terveyden edistämiseksi. Kustannus Oy Duodecim. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy 2005 Andersen RE, Wadden TA, Bartlett SJ ym. Effects of lifestyle activity vs structured aerobic exercise in obese women: a randomized trial. JAMA 1999;281:335-40 Jakicic JM, Winters C, Lang W ym. Effects of intermittent exercise and use of home exercise equipment on adherence, weight loss, and fitness in overweight women: a randomized trial. JAMA 1999;282:1554-60 Dunn AL, Marcus BH, Kampert JB ym. Comparison of lifestyle and structured interventions to increase physical activity and cardiorespiratory fitness: a randomized trial. JAMA 1999;281:327-34 Tudor-Locke C, Bassett DR Jr. How many steps/day are enough? Preliminary pedometer indices for public health. Sports Med 2004;34:1-8 Fogelholm M, Kukkonen-Harjula K. Does physical activity prevent weight gain--a systematic review. Obes Rev 2000;1:95-111 McTigue KM, Hess R, Ziouras J. Obesity in older adults: a systematic review of the evidence for diagnosis and treatment. Obesity (Silver Spring) 2006;14:1485-97 Glenny AM, O'Meara S, Melville A ym. The treatment and prevention of obesity: a systematic review of the literature. Int J Obes Relat Metab Disord 1997;21:715-37 Wadden TA. Treatment of obesity by moderate and severe caloric restriction. Results of clinical research trials. Ann Intern Med 1993;119:688-93 Perri MG, Fuller PR. Success and failure in the treatment of obesity: where do we go from here? Med Exerc Nutr Health 1995;4:255-72 Jeffery RW, Drewnowski A, Epstein LH ym. Long-term maintenance of weight loss: current status. Health Psychol 2000;19:5-16 Wadden TA, Foster GD. Behavioral treatment of obesity. Med Clin North Am 2000;84:441-61, vii Paul-Ebhohimhen V, Avenell A. A systematic review of the effectiveness of group versus individual treatments for adult obesity. Obes Facts 2009;2:17-24 Lindström J, Ilanne-Parikka P, Peltonen M ym. Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: follow-up of the Finnish Diabetes Prevention Study. Lancet 2006;368:1673-9 Li G, Zhang P, Wang J ym. The long-term effect of lifestyle interventions to prevent diabetes in the China Da Qing Diabetes Prevention Study: a 20-year follow-up study. Lancet 2008;371:1783-9 Pascale RW, Wing RR, Butler BA ym. Effects of a behavioral weight loss program stressing calorie restriction versus calorie plus fat restriction in obese individuals with NIDDM or a family history of diabetes. Diabetes Care 1995;18:1241-8 Galani C, Schneider H. Prevention and treatment of obesity with lifestyle interventions: review and meta-analysis. Int J Public Health 2007;52:348-59 Douketis JD, Macie C, Thabane L ym. Systematic review of long-term weight loss studies in obese adults: clinical significance and applicability to clinical practice. Int J Obes (Lond) 2005;29:1153-67 Lavie CJ, Milani RV, Ventura HO. Obesity and cardiovascular disease: risk factor, paradox, and impact of weight loss. J Am Coll Cardiol 2009;53:1925-32 Poobalan A, Aucott L, Smith WC ym. Effects of weight loss in overweight/obese individuals and long-term lipid outcomes--a systematic review. Obes Rev 2004;5:43-50 Noakes M, Clifton PM. Weight loss and plasma lipids. Curr Opin Lipidol 2000;11:65-70 Dattilo AM, Kris-Etherton PM. Effects of weight reduction on blood lipids and lipoproteins: a meta-analysis. Am J Clin Nutr 1992;56:320-8 Eneli IU, Skybo T, Camargo CA Jr. Weight loss and asthma: a systematic review. Thorax 2008;63:671-6 Clark JM. Weight loss as a treatment for nonalcoholic fatty liver disease. J Clin Gastroenterol 2006;40 Suppl 1:S39-43 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuositukset ikääntyneille. Helsinki 2010. Dey DK, Rothenberg E, Sundh V ym. Body mass index, weight change and mortality in the elderly. A 15 y longitudinal population study of 70 y olds. Eur J Clin Nutr 2001;55:482-92 Very low-calorie diets. National Task Force on the Prevention and Treatment of Obesity, National Institutes of Health. JAMA 1993;270:967-74 Mustajoki P, Pekkarinen T. Very low energy diets in the treatment of obesity. Obes Rev 2001;2:61-72 Wadden TA, Stunkard AJ, Liebschutz J. Three-year follow-up of the treatment of obesity by very low calorie diet, behavior therapy, and their combination. J Consult Clin Psychol 1988;56:925-8 Amatruda JM, Richeson JF, Welle SL ym. The safety and efficacy of a controlled low-energy ('very-low-calorie') diet in the treatment of non-insulin-dependent diabetes and obesity. Arch Intern Med 1988;148:873-7 Syngal S, Coakley EH, Willett WC ym. Long-term weight patterns and risk for cholecystectomy in women. Ann Intern Med 1999;130:471-7 Festi D, Colecchia A, Orsini M ym. Gallbladder motility and gallstone formation in obese patients following very low calorie diets. Use it (fat) to lose it (well). Int J Obes Relat Metab Disord 1998;22:592-600 Hamm P, Shekelle RB, Stamler J. Large fluctuations in body weight during young adulthood and twenty-five-year risk of coronary death in men. Am J Epidemiol 1989;129:312-8 Blair SN, Shaten J, Brownell K ym. Body weight change, all-cause mortality, and cause-specific mortality in the Multiple Risk Factor Intervention Trial. Ann Intern Med 1993;119:749-57 Diaz VA, Mainous AG 3rd, Everett CJ. The association between weight fluctuation and mortality: results from a population-based cohort study. J Community Health 2005;30:153-65 Lissner L, Andres R, Muller DC ym. Body weight variability in men: metabolic rate, health and longevity. Int J Obes 1990;14:373-83 Gregg EW, Gerzoff RB, Thompson TJ ym. Intentional weight loss and death in overweight and obese U.S. adults 35 years of age and older. Ann Intern Med 2003;138:383-9 Field AE, Manson JE, Taylor CB ym. Association of weight change, weight control practices, and weight cycling among women in the Nurses' Health Study II. Int J Obes Relat Metab Disord 2004;28:1134-42 Brownell KD, Rodin J. Medical, metabolic, and psychological effects of weight cycling. Arch Intern Med 1994;154:1325-30 Lahti-Koski M, Männistö S, Pietinen P ym. Prevalence of weight cycling and its relation to health indicators in Finland. Obes Res 2005;13:333-41 Aloia JF, Vaswani A, Ma R ym. To what extent is bone mass determined by fat-free or fat mass? Am J Clin Nutr 1995;61:1110-4 Holbrook TL, Barrett-Connor E. The association of lifetime weight and weight control patterns with bone mineral density in an adult community. Bone Miner 1993;20:141-9 Slemenda CW. Body composition and skeletal density--mechanical loading or something more? J Clin Endocrinol Metab 1995;80:1761-3 Webster JD, Hesp R, Garrow JS. The composition of excess weight in obese women estimated by body density, total body water and total body potassium. Hum Nutr Clin Nutr 1984;38:299-306 Zhi J, Melia AT, Guerciolini R ym. Retrospective population-based analysis of the dose-response (fecal fat excretion) relationship of orlistat in normal and obese volunteers. Clin Pharmacol Ther 1994;56:82-5 Rössner S, Sjöström L, Noack R ym. Weight loss, weight maintenance, and improved cardiovascular risk factors after 2 years treatment with orlistat for obesity. European Orlistat Obesity Study Group. Obes Res 2000;8:49-61 Sjöström L, Rissanen A, Andersen T ym. Randomised placebo-controlled trial of orlistat for weight loss and prevention of weight regain in obese patients. European Multicentre Orlistat Study Group. Lancet 1998;352:167-72 Davidson MH, Hauptman J, DiGirolamo M ym. Weight control and risk factor reduction in obese subjects treated for 2 years with orlistat: a randomized controlled trial. JAMA 1999;281:235-42 Hollander PA, Elbein SC, Hirsch IB ym. Role of orlistat in the treatment of obese patients with type 2 diabetes. A 1-year randomized double-blind study. Diabetes Care 1998;21:1288-94 Torgerson JS, Hauptman J, Boldrin MN ym. XENical in the prevention of diabetes in obese subjects (XENDOS) study: a randomized study of orlistat as an adjunct to lifestyle changes for the prevention of type 2 diabetes in obese patients. Diabetes Care 2004;27:155-61 Richelsen B, Tonstad S, Rössner S ym. Effect of orlistat on weight regain and cardiovascular risk factors following a very-low-energy diet in abdominally obese patients: a 3-year randomized, placebo-controlled study. Diabetes Care 2007;30:27-32 Padwal RS, Rucker D, Li SK, Curioni C, Lau D. Long-term pharmacotherapy for obesity and overweight. Cochrane Database Syst Rev 2009;(1):CD004094 James WP, Caterson ID, Coutinho W ym. Effect of sibutramine on cardiovascular outcomes in overweight and obese subjects. N Engl J Med 2010;363:905-17 NIH conference. Gastrointestinal surgery for severe obesity. Consensus Development Conference Panel. Ann Intern Med 1991;115:956-61 Fried M, Hainer V, Basdevant A ym. Interdisciplinary European guidelines for surgery for severe (morbid) obesity. Obes Surg 2007;17:260-70 Buchwald H, Estok R, Fahrbach K ym. Trends in mortality in bariatric surgery: a systematic review and meta-analysis. Surgery 2007;142:621-32; discussion 632-5 Ikonen TS, Anttila H, Gylling H ym. Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 16/2009. Helsinki 2009. ISBN 978-952-245-084-5 le Roux CW, Welbourn R, Werling M ym. Gut hormones as mediators of appetite and weight loss after Roux-en-Y gastric bypass. Ann Surg 2007;246:780-5 Beckman LM, Beckman TR, Earthman CP. Changes in gastrointestinal hormones and leptin after Roux-en-Y gastric bypass procedure: a review. J Am Diet Assoc 2010;110:571-84 Himpens J, Dapri G, Cadière GB. A prospective randomized study between laparoscopic gastric banding and laparoscopic isolated sleeve gastrectomy: results after 1 and 3 years. Obes Surg 2006;16:1450-6 Himpens J, Dobbeleir J, Peeters G. Long-term results of laparoscopic sleeve gastrectomy for obesity. Ann Surg 2010;252:319-24 Mustajoki P, Koivukangas V, Gylling H ym. Lihavuuden asema terveydenhuollossa - kaikki vaihtoehdot käyttöön. Duodecim 2009;125:2249-55 Maggard MA, Shugarman LR, Suttorp M ym. Meta-analysis: surgical treatment of obesity. Ann Intern Med 2005;142:547-59 Buchwald H, Avidor Y, Braunwald E ym. Bariatric surgery: a systematic review and meta-analysis. JAMA 2004;292:1724-37 Sjöström L, Lindroos AK, Peltonen M ym. Lifestyle, diabetes, and cardiovascular risk factors 10 years after bariatric surgery. N Engl J Med 2004;351:2683-93 Karmon A, Sheiner E. Timing of gestation after bariatric surgery: should women delay pregnancy for at least 1 postoperative year? Am J Perinatol 2008;25:331-3 Ikonen TS, Anttila H, Gylling H ym. Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito.Luku 5: Haittavaikutukset, ss. 87-111. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 16/2009. Helsinki 2009. ISBN 978-952-245-084-5 Picot J, Jones J, Colquitt JL ym. The clinical effectiveness and cost-effectiveness of bariatric (weight loss) surgery for obesity: a systematic review and economic evaluation. Health Technol Assess 2009;13:1-190, 215-357, iii-iv Adams TD, Gress RE, Smith SC ym. Long-term mortality after gastric bypass surgery. N Engl J Med 2007;357:753-61 Adams TD, Pendleton RC, Strong MB ym. Health outcomes of gastric bypass patients compared to nonsurgical, nonintervened severely obese. Obesity (Silver Spring) 2010;18:121-30 Alhassan S, Kim S, Bersamin A ym. Dietary adherence and weight loss success among overweight women: results from the A TO Z weight loss study. Int J Obes (Lond) 2008;32:985-91 Andersen RE, Wadden TA, Herzog RJ. Changes in bone mineral content in obese dieting women. Metabolism 1997;46:857-61 Anderson JW, Konz EC, Frederich RC ym. Long-term weight-loss maintenance: a meta-analysis of US studies. Am J Clin Nutr 2001;74:579-84 Arem H, Irwin M. A review of web-based weight loss interventions in adults. Obesity Rev 2010 Aug 13. [Epub ahead of print] Arias E, Martínez PR, Ka Ming Li V ym. Mid-term follow-up after sleeve gastrectomy as a final approach for morbid obesity. Obes Surg 2009;19:544-8 Ashley JM, Herzog H, Clodfelter S ym. Nutrient adequacy during weight loss interventions: a randomized study in women comparing the dietary intake in a meal replacement group with a traditional food group. Nutr J 2007;6:12 Astrup A, Grunwald GK, Melanson EL ym. The role of low-fat diets in body weight control: a meta-analysis of ad libitum dietary intervention studies. Int J Obes Relat Metab Disord 2000;24:1545-52 Astrup A, Meinert Larsen T, Harper A. Atkins and other low-carbohydrate diets: hoax or an effective tool for weight loss? Lancet 2004;364:897-9 Atlantis E, Baker M. Obesity effects on depression: systematic review of epidemiological studies. Int J Obes (Lond) 2008;32:881-91 Avenell A, Broom J, Brown TJ ym. Systematic review of the long-term effects and economic consequences of treatments for obesity and implications for health improvement. Health Technol Assess 2004;8:iii-iv, 1-182 Avenell A, Brown TJ, McGee MA ym. What interventions should we add to weight reducing diets in adults with obesity? A systematic review of randomized controlled trials of adding drug therapy, exercise, behaviour therapy or combinations of these interventions. J Hum Nutr Diet 2004;17:293-316 Avenell A, Richmond PR, Lean ME ym. Bone loss associated with a high fibre weight reduction diet in postmenopausal women. Eur J Clin Nutr 1994;48:561-6 Ballor DL, Keesey RE. A meta-analysis of the factors affecting exercise-induced changes in body mass, fat mass and fat-free mass in males and females. Int J Obes 1991;15:717-26 Bennett WL, Gilson MM, Jamshidi R ym. Impact of bariatric surgery on hypertensive disorders in pregnancy: retrospective analysis of insurance claims data. BMJ 2010;340:c1662 Bowen DJ, Fesinmeyer MD, Yasui Y ym. Randomized trial of exercise in sedentary middle aged women: effects on quality of life. Int J Behav Nutr Phys Act 2006;3:34 Bowen J, Noakes M, Clifton PM. A high dairy protein, high-calcium diet minimizes bone turnover in overweight adults during weight loss. J Nutr 2004;134:568-73 Bowen J, Noakes M, Clifton PM. Effect of calcium and dairy foods in high protein, energy-restricted diets on weight loss and metabolic parameters in overweight adults. Int J Obes (Lond) 2005;29:957-65 Brehm BJ, D'Alessio DA. Benefits of high-protein weight loss diets: enough evidence for practice? Curr Opin Endocrinol Diabetes Obes 2008;15:416-21 Brehm BJ, D'Alessio DA. Weight loss and metabolic benefits with diets of varying fat and carbohydrate content: separating the wheat from the chaff. Nat Clin Pract Endocrinol Metab 2008;4:140-6 Brinkworth GD, Noakes M, Buckley JD ym. Long-term effects of a very-low-carbohydrate weight loss diet compared with an isocaloric low-fat diet after 12 mo. Am J Clin Nutr 2009;90:23-32 Buchwald H, Estok R, Fahrbach K ym. Weight and type 2 diabetes after bariatric surgery: systematic review and meta-analysis. Am J Med 2009;122:248-256.e5 Buckland G, Bach A, Serra-Majem L. Obesity and the Mediterranean diet: a systematic review of observational and intervention studies. Obes Rev 2008;9:582-93 Burke LE, Warziski M, Styn MA ym. A randomized clinical trial of a standard versus vegetarian diet for weight loss: the impact of treatment preference. Int J Obes (Lond) 2008;32:166-76 Busetto L, Mirabelli D, Petroni ML ym. Comparative long-term mortality after laparoscopic adjustable gastric banding versus nonsurgical controls. Surg Obes Relat Dis 2007;3:496-502; discussion 502 Chao D, Espeland MA, Farmer D ym. Effect of voluntary weight loss on bone mineral density in older overweight women. J Am Geriatr Soc 2000;48:753-9 Chaston TB, Dixon JB, O'Brien PE. Changes in fat-free mass during significant weight loss: a systematic review. Int J Obes (Lond) 2007;31:743-50 Christensen R, Bartels EM, Astrup A ym. Effect of weight reduction in obese patients diagnosed with knee osteoarthritis: a systematic review and meta-analysis. Ann Rheum Dis 2007;66:433-9 Christou NV, Sampalis JS, Liberman M ym. Surgery decreases long-term mortality, morbidity, and health care use in morbidly obese patients. Ann Surg 2004;240:416-23; discussion 423-4 Church TS, Martin CK, Thompson AM ym. Changes in weight, waist circumference and compensatory responses with different doses of exercise among sedentary, overweight postmenopausal women. PLoS One 2009;4:e4515 Clifton PM, Keogh JB, Noakes M. Long-term effects of a high-protein weight-loss diet. Am J Clin Nutr 2008;87:23-9 Colquitt JL, Picot J, Loveman E ym. Surgery for obesity. Cochrane Database Syst Rev 2009;2:CD003641 Compston JE, Laskey MA, Croucher PI ym. Effect of diet-induced weight loss on total body bone mass. Clin Sci (Lond) 1992;82:429-32 Curioni CC, Lourenço PM. Long-term weight loss after diet and exercise: a systematic review. Int J Obes (Lond) 2005;29:1168-74 Dansinger ML, Gleason JA, Griffith JL ym. Comparison of the Atkins, Ornish, Weight Watchers, and Zone diets for weight loss and heart disease risk reduction: a randomized trial. JAMA 2005;293:43-53 Dansinger ML, Tatsioni A, Wong JB ym. Meta-analysis: the effect of dietary counseling for weight loss. Ann Intern Med 2007;147:41-50 Das SK, Gilhooly CH, Golden JK ym. Long-term effects of 2 energy-restricted diets differing in glycemic load on dietary adherence, body composition, and metabolism in CALERIE: a 1-y randomized controlled trial. Am J Clin Nutr 2007;85:1023-30 Das SK, Saltzman E, Gilhooly CH ym. Low or moderate dietary energy restriction for long-term weight loss: what works best? Obesity (Silver Spring) 2009;17:2019-24 Davidson LE, Hudson R, Kilpatrick K ym. Effects of exercise modality on insulin resistance and functional limitation in older adults: a randomized controlled trial. Arch Intern Med 2009;169:122-31 Davis NJ, Tomuta N, Schechter C ym. Comparative study of the effects of a 1-year dietary intervention of a low-carbohydrate diet versus a low-fat diet on weight and glycemic control in type 2 diabetes. Diabetes Care 2009;32:1147-52 Diabetes Prevention Program Research Group, Crandall J, Schade D ym. The influence of age on the effects of lifestyle modification and metformin in prevention of diabetes. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2006;61:1075-81 Digenio AG, Mancuso JP, Gerber RA ym. Comparison of methods for delivering a lifestyle modification program for obese patients: a randomized trial. Ann Intern Med 2009;150:255-62 Due A, Larsen TM, Mu H ym. Comparison of 3 ad libitum diets for weight-loss maintenance, risk of cardiovascular disease, and diabetes: a 6-mo randomized, controlled trial. Am J Clin Nutr 2008;88:1232-41 Ebbeling CB, Leidig MM, Feldman HA ym. Effects of a low-glycemic load vs low-fat diet in obese young adults: a randomized trial. JAMA 2007;297:2092-102 Eisenstein J, Roberts SB, Dallal G ym. High-protein weight-loss diets: are they safe and do they work? A review of the experimental and epidemiologic data. Nutr Rev 2002;60:189-200 Ello-Martin JA, Ledikwe JH, Rolls BJ. The influence of food portion size and energy density on energy intake: implications for weight management. Am J Clin Nutr 2005;82:236S-241S Ello-Martin JA, Roe LS, Ledikwe JH ym. Dietary energy density in the treatment of obesity: a year-long trial comparing 2 weight-loss diets. Am J Clin Nutr 2007;85:1465-77 Esposito K, Marfella R, Ciotola M ym. Effect of a mediterranean-style diet on endothelial dysfunction and markers of vascular inflammation in the metabolic syndrome: a randomized trial. JAMA 2004;292:1440-6 Esposito K, Pontillo A, Di Palo C ym. Effect of weight loss and lifestyle changes on vascular inflammatory markers in obese women: a randomized trial. JAMA 2003;289:1799-804 Field AE, Byers T, Hunter DJ ym. Weight cycling, weight gain, and risk of hypertension in women. Am J Epidemiol 1999;150:573-9 Field AE, Manson JE, Laird N ym. Weight cycling and the risk of developing type 2 diabetes among adult women in the United States. Obes Res 2004;12:267-74 Finucane TE. Carotid disease and syncope. Arch Intern Med 2009;169:2166 Flum DR, Dellinger EP. Impact of gastric bypass operation on survival: a population-based analysis. J Am Coll Surg 2004;199:543-51 Fogelholm GM, Sievänen HT, Kukkonen-Harjula TK ym. Bone mineral density during reduction, maintenance and regain of body weight in premenopausal, obese women. Osteoporos Int 2001;12:199-206 Fogelholm M, Kukkonen-Harjula K, Nenonen A ym. Effects of walking training on weight maintenance after a very-low-energy diet in premenopausal obese women: a randomized controlled trial. Arch Intern Med 2000;160:2177-84 Fogelholm M. Physical activity, fitness and fatness: relations to mortality, morbidity and disease risk factors. A systematic review. Obes Rev 2010;11:202-21 Foster GD, Wyatt HR, Hill JO ym. A randomized trial of a low-carbohydrate diet for obesity. N Engl J Med 2003;348:2082-90 Foster GD, Wyatt HR, Hill JO ym. Weight and metabolic outcomes after 2 years on a low-carbohydrate versus low-fat diet: a randomized trial. Ann Intern Med 2010;153:147-57 Franz MJ, VanWormer JJ, Crain AL ym. Weight-loss outcomes: a systematic review and meta-analysis of weight-loss clinical trials with a minimum 1-year follow-up. J Am Diet Assoc 2007;107:1755-67 Freedman MR, King J, Kennedy E. Popular diets: a scientific review. Obes Res 2001;9 Suppl 1:1S-40S Frisch S, Zittermann A, Berthold HK ym. A randomized controlled trial on the efficacy of carbohydrate-reduced or fat-reduced diets in patients attending a telemedically guided weight loss program. Cardiovasc Diabetol 2009;8:36 Fuks D, Verhaeghe P, Brehant O ym. Results of laparoscopic sleeve gastrectomy: a prospective study in 135 patients with morbid obesity. Surgery 2009;145:106-13 Gardner CD, Kiazand A, Alhassan S ym. Comparison of the Atkins, Zone, Ornish, and LEARN diets for change in weight and related risk factors among overweight premenopausal women: the A TO Z Weight Loss Study: a randomized trial. JAMA 2007;297:969-77 Dioguardi FS. Is food intake also a function of water needs? Eur J Clin Nutr 1995;49:937 Gibson S. Sugar-sweetened soft drinks and obesity: a systematic review of the evidence from observational studies and interventions. Nutr Res Rev 2008;21:134-47 Glasgow RE, La Chance PA, Toobert DJ ym. Long-term effects and costs of brief behavioural dietary intervention for patients with diabetes delivered from the medical office. Patient Educ Couns 1997;32:175-84 Gotfredsen A, Westergren Hendel H, Andersen T. Influence of orlistat on bone turnover and body composition. Int J Obes Relat Metab Disord 2001;25:1154-60 Graci S, Izzo G, Savino S ym. Weight cycling and cardiovascular risk factors in obesity. Int J Obes Relat Metab Disord 2004;28:65-71 Greenburg DL, Lettieri CJ, Eliasson AH. Effects of surgical weight loss on measures of obstructive sleep apnea: a meta-analysis. Am J Med 2009;122:535-42 Gunther CW, Legowski PA, Lyle RM ym. Dairy products do not lead to alterations in body weight or fat mass in young women in a 1-y intervention. Am J Clin Nutr 2005;81:751-6 Haapala I, Barengo NC, Biggs S ym. Weight loss by mobile phone: a 1-year effectiveness study. Public Health Nutr 2009;12:2382-91 Hakala P, Karvetti RL, Rönnemaa T. Group vs. individual weight reduction programmes in the treatment of severe obesity--a five year follow-up study. Int J Obes Relat Metab Disord 1993;17:97-102 Hakala P, Karvetti RL. Weight reduction on lactovegetarian and mixed diets. Changes in weight, nutrient intake, skinfold thicknesses and blood pressure. Eur J Clin Nutr 1989;43:421-30 Hakala P, Marniemi J. The adequacy of a low-energy diet. Seventh European Nutrition Conference 24.-28.5.1995, Vienna, Austria. Abstract 1995;07:23 Hakala P, Marniemi J. Vitamin and mineral status in serum during weight reduction. 7th International Congress on Obesity, August 20-25, 1994, Toronto, Canada. (Abstract P110). Int J Obes 1994;1811 (suppl 2):29 Hakala P. Weight reduction programmes at a rehabilitation centre and a health centre based on group counselling and individual support: short- and long-term follow-up study. Int J Obes Relat Metab Disord 1994;18:483-9 Hendel HW, Gotfredsen A, Andersen T ym. Body composition during weight loss in obese patients estimated by dual energy X-ray absorptiometry and by total body potassium. Int J Obes Relat Metab Disord 1996;20:1111-9 Hession M, Rolland C, Kulkarni U ym. Systematic review of randomized controlled trials of low-carbohydrate vs. low-fat/low-calorie diets in the management of obesity and its comorbidities. Obes Rev 2009;10:36-50 Heymsfield SB, van Mierlo CA, van der Knaap HC ym. Weight management using a meal replacement strategy: meta and pooling analysis from six studies. Int J Obes Relat Metab Disord 2003;27:537-49 Hopman WM, Berger C, Joseph L ym. The association between body mass index and health-related quality of life: data from CaMos, a stratified population study. Qual Life Res 2007;16:1595-603 Horvath K, Jeitler K, Siering U ym. Long-term effects of weight-reducing interventions in hypertensive patients: systematic review and meta-analysis. Arch Intern Med 2008;168:571-80 Howarth NC, Saltzman E, Roberts SB. Dietary fiber and weight regulation. Nutr Rev 2001;59:129-39 Jakicic JM, Marcus BH, Lang W ym. Effect of exercise on 24-month weight loss maintenance in overweight women. Arch Intern Med 2008;168:1550-9; discussion 1559-60 Jeffery RW, Gillum R, Gerber WM ym. Weight and sodium reduction for the prevention of hypertension: a comparison of group treatment and individual counseling. Am J Public Health 1983;73:691-3 Jeffery RW, Hellerstedt WL, French SA ym. A randomized trial of counseling for fat restriction versus calorie restriction in the treatment of obesity. Int J Obes Relat Metab Disord 1995;19:132-7 Jeffery RW, Sherwood NE, Brelje K ym. Mail and phone interventions for weight loss in a managed-care setting: Weigh-To-Be one-year outcomes. Int J Obes Relat Metab Disord 2003;27:1584-92 Jensen LB, Kollerup G, Quaade F ym. Bone minerals changes in obese women during a moderate weight loss with and without calcium supplementation. J Bone Miner Res 2001;16:141-7 Jensen LB, Quaade F, Sørensen OH. Bone loss accompanying voluntary weight loss in obese humans. J Bone Miner Res 1994;9:459-63 Johansson K, Neovius M, Lagerros YT ym. Effect of a very low energy diet on moderate and severe obstructive sleep apnoea in obese men: a randomised controlled trial. BMJ 2009;339:b4609 Johnson L, Wilks DC, Lindroos AK ym. Reflections from a systematic review of dietary energy density and weight gain: is the inclusion of drinks valid? Obes Rev 2009;10:681-92 Jonasson J, Linné Y, Neovius M ym. An Internet-based weight loss programme -- a feasibility study with preliminary results from 4209 completers. Scand J Public Health 2009;37:75-82 Kallings LV, Sierra Johnson J, Fisher RM ym. Beneficial effects of individualized physical activity on prescription on body composition and cardiometabolic risk factors: results from a randomized controlled trial. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 2009;16:80-4 Karlsson J, Taft C, Rydén A ym. Ten-year trends in health-related quality of life after surgical and conventional treatment for severe obesity: the SOS intervention study. Int J Obes (Lond) 2007;31:1248-61 Keogh JB, Luscombe-Marsh ND, Noakes M ym. Long-term weight maintenance and cardiovascular risk factors are not different following weight loss on carbohydrate-restricted diets high in either monounsaturated fat or protein in obese hyperinsulinaemic men and women. Br J Nutr 2007;97:405-10 Kerr J, Patrick K, Norman G ym. Randomized control trial of a behavioral intervention for overweight women: impact on depressive symptoms. Depress Anxiety 2008;25:555-8 Knowler WC, Barrett-Connor E, Fowler SE ym. Reduction in the incidence of type 2 diabetes with lifestyle intervention or metformin. N Engl J Med 2002;346:393-403 Diabetes Prevention Program Research Group, Knowler WC, Fowler SE ym. 10-year follow-up of diabetes incidence and weight loss in the Diabetes Prevention Program Outcomes Study. Lancet 2009;374:1677-86 Kolotkin RL, Binks M, Crosby RD ym. Obesity and sexual quality of life. Obesity (Silver Spring) 2006;14:472-9 Kolotkin RL, Crosby RD, Gress RE ym. Two-year changes in health-related quality of life in gastric bypass patients compared with severely obese controls. Surg Obes Relat Dis 2009;5:250-6 Kruger J, Bowles HR, Jones DA ym. Health-related quality of life, BMI and physical activity among US adults (>/=18 years): National Physical Activity and Weight Loss Survey, 2002. Int J Obes (Lond) 2007;31:321-7 Larsen TM, Dalskov SM, van Baak M ym. Diets with high or low protein content and glycemic index for weight-loss maintenance. N Engl J Med 2010;363:2102-13 Lejeune MP, Kovacs EM, Westerterp-Plantenga MS. Additional protein intake limits weight regain after weight loss in humans. Br J Nutr 2005;93:281-9 Lindroos AK, Hallgren P, Björkman AC ym. Viktnedgång ger överviktiga förbättrad kardiovaskulär riskprofil. Lakartidningen 1989;86:4438-43 Long CG, Simpson CM, Allott EA. Psychological and dietetic counselling combined in the treatment of obesity: a comparative study in a hospital outpatient clinic. Hum Nutr Appl Nutr 1983;37:94-102 Longitudinal Assessment of Bariatric Surgery (LABS) Consortium, Flum DR, Belle SH ym. Perioperative safety in the longitudinal assessment of bariatric surgery. N Engl J Med 2009;361:445-54 MacDonald KG Jr, Long SD, Swanson MS ym. The gastric bypass operation reduces the progression and mortality of non-insulin-dependent diabetes mellitus. J Gastrointest Surg 1997;1:213-20; discussion 220 Maciejewski ML, Patrick DL, Williamson DF. A structured review of randomized controlled trials of weight loss showed little improvement in health-related quality of life. J Clin Epidemiol 2005;58:568-78 Maggard MA, Yermilov I, Li Z ym. Pregnancy and fertility following bariatric surgery: a systematic review. JAMA 2008;300:2286-96 Maki KC, Rains TM, Kaden VN ym. Effects of a reduced-glycemic-load diet on body weight, body composition, and cardiovascular disease risk markers in overweight and obese adults. Am J Clin Nutr 2007;85:724-34 McManus K, Antinoro L, Sacks F. A randomized controlled trial of a moderate-fat, low-energy diet compared with a low fat, low-energy diet for weight loss in overweight adults. Int J Obes Relat Metab Disord 2001;25:1503-11 McTigue KM, Harris R, Hemphill B ym. Screening and interventions for obesity in adults: summary of the evidence for the U.S. Preventive Services Task Force. Ann Intern Med 2003;139:933-49 Messier SP, Loeser RF, Miller GD ym. Exercise and dietary weight loss in overweight and obese older adults with knee osteoarthritis: the Arthritis, Diet, and Activity Promotion Trial. Arthritis Rheum 2004;50:1501-10 Metz JA, Stern JS, Kris-Etherton P ym. A randomized trial of improved weight loss with a prepared meal plan in overweight and obese patients: impact on cardiovascular risk reduction. Arch Intern Med 2000;160:2150-8 Miller WC, Koceja DM, Hamilton EJ. A meta-analysis of the past 25 years of weight loss research using diet, exercise or diet plus exercise intervention. Int J Obes Relat Metab Disord 1997;21:941-7 Mulrow CD, Chiquette E, Angel L ym. Dieting to reduce body weight for controlling hypertension in adults. Cochrane Database Syst Rev 2000;4:CD000484 Nackers LM, Ross KM, Perri MG. The association between rate of initial weight loss and long-term success in obesity treatment: does slow and steady win the race? Int J Behav Med 2010;17:161-7 National Health and Medical Research Council. Clinical practice guidelines for the management of overweight and obesity in adults. Commonwealth of Australia, 2003. http://www.health.gov.au/internet/wcms/Publishing.nsf/Content/obesityguidelines-index.htm National Task Force on the Prevention and Treatment of Obesity.. Dieting and the development of eating disorders in overweight and obese adults. Arch Intern Med 2000;160:2581-9 Nordmann AJ, Nordmann A, Briel M ym. Effects of low-carbohydrate vs low-fat diets on weight loss and cardiovascular risk factors: a meta-analysis of randomized controlled trials. Arch Intern Med 2006;166:285-93 Norris SL, Zhang X, Avenell A ym. Efficacy of pharmacotherapy for weight loss in adults with type 2 diabetes mellitus: a meta-analysis. Arch Intern Med 2004;164:1395-404 Norris SL, Zhang X, Avenell A ym. Long-term effectiveness of lifestyle and behavioral weight loss interventions in adults with type 2 diabetes: a meta-analysis. Am J Med 2004;117:762-74 O'Brien PE, Dixon JB, Laurie C ym. Treatment of mild to moderate obesity with laparoscopic adjustable gastric banding or an intensive medical program: a randomized trial. Ann Intern Med 2006;144:625-33 Ohkawara K, Tanaka S, Miyachi M ym. A dose-response relation between aerobic exercise and visceral fat reduction: systematic review of clinical trials. Int J Obes (Lond) 2007;31:1786-97 Okorodudu DO, Jumean MF, Montori VM ym. Diagnostic performance of body mass index to identify obesity as defined by body adiposity: a systematic review and meta-analysis. Int J Obes (Lond) 2010;34:791-9 Palomba S, Giallauria F, Falbo A ym. Structured exercise training programme versus hypocaloric hyperproteic diet in obese polycystic ovary syndrome patients with anovulatory infertility: a 24-week pilot study. Hum Reprod 2008;23:642-50 Peeters A, O'Brien PE, Laurie C ym. Substantial intentional weight loss and mortality in the severely obese. Ann Surg 2007;246:1028-33 Pekkarinen T, Takala I, Mustajoki P. Two year maintenance of weight loss after a VLCD and behavioural therapy for obesity: correlation to the scores of questionnaires measuring eating behaviour. Int J Obes Relat Metab Disord 1996;20:332-7 Perry CD, Hutter MM, Smith DB ym. Survival and changes in comorbidities after bariatric surgery. Ann Surg 2008;247:21-7 Petersmarck KA, Teitelbaum HS, Bond JT ym. The effect of weight cycling on blood lipids and blood pressure in the Multiple Risk Factor Intervention Trial Special Intervention Group. Int J Obes Relat Metab Disord 1999;23:1246-55 Pirozzo S, Summerbell C, Cameron C ym. Advice on low-fat diets for obesity. Cochrane Database Syst Rev 2002;2:CD003640 Pontiroli AE, Folli F, Paganelli M ym. Laparoscopic gastric banding prevents type 2 diabetes and arterial hypertension and induces their remission in morbid obesity: a 4-year case-controlled study. Diabetes Care 2005;28:2703-9 Poppitt SD, Keogh GF, Prentice AM ym. Long-term effects of ad libitum low-fat, high-carbohydrate diets on body weight and serum lipids in overweight subjects with metabolic syndrome. Am J Clin Nutr 2002;75:11-20 Pories WJ, Swanson MS, MacDonald KG ym. Who would have thought it? An operation proves to be the most effective therapy for adult-onset diabetes mellitus. Ann Surg 1995;222:339-50; discussion 350-2 Potteiger JA, Kirk EP, Jacobsen DJ ym. Changes in resting metabolic rate and substrate oxidation after 16 months of exercise training in overweight adults. Int J Sport Nutr Exerc Metab 2008;18:79-95 Pournaras DJ, Osborne A, Hawkins SC ym. Remission of type 2 diabetes after gastric bypass and banding: mechanisms and 2 year outcomes. Ann Surg 2010;252:966-71 Pritchard JE, Nowson CA, Wark JD. Bone loss accompanying diet-induced or exercise-induced weight loss: a randomised controlled study. Int J Obes Relat Metab Disord 1996;20:513-20 Puddey IB, Parker M, Beilin LJ ym. Effects of alcohol and caloric restrictions on blood pressure and serum lipids in overweight men. Hypertension 1992;20:533-41 Raben A, Vasilaras TH, Møller AC ym. Sucrose compared with artificial sweeteners: different effects on ad libitum food intake and body weight after 10 wk of supplementation in overweight subjects. Am J Clin Nutr 2002;76:721-9 Raben A. Should obese patients be counselled to follow a low-glycaemic index diet? No. Obes Rev 2002;3:245-56 Ramsdale SJ, Bassey EJ. Changes in bone mineral density associated with dietary-induced loss of body mass in young women. Clin Sci (Lond) 1994;87:343-8 Rao A, Tey BH, Ramalingam G ym. Obstructive sleep apnoea (OSA) patterns in bariatric surgical practice and response of OSA to weight loss after laparoscopic adjustable gastric banding (LAGB). Ann Acad Med Singapore 2009;38:587-7 Rejeski WJ, Focht BC, Messier SP ym. Obese, older adults with knee osteoarthritis: weight loss, exercise, and quality of life. Health Psychol 2002;21:419-26 Ricci TA, Heymsfield SB, Pierson RN Jr ym. Moderate energy restriction increases bone resorption in obese postmenopausal women. Am J Clin Nutr 2001;73:347-52 Rolls BJ, Roe LS, Beach AM ym. Provision of foods differing in energy density affects long-term weight loss. Obes Res 2005;13:1052-60 Ross R, Janssen I, Dawson J ym. Exercise-induced reduction in obesity and insulin resistance in women: a randomized controlled trial. Obes Res 2004;12:789-98 Ryan AS, Nicklas BJ, Dennis KE. Aerobic exercise maintains regional bone mineral density during weight loss in postmenopausal women. J Appl Physiol 1998;84:1305-10 Ryttig KR, Flaten H, Rössner S. Long-term effects of a very low calorie diet (Nutrilett) in obesity treatment. A prospective, randomized, comparison between VLCD and a hypocaloric diet+behavior modification and their combination. Int J Obes Relat Metab Disord 1997;21:574-9 Ryttig KR, Tellnes G, Haegh L ym. A dietary fibre supplement and weight maintenance after weight reduction: a randomized, double-blind, placebo-controlled long-term trial. Int J Obes 1989;13:165-71 Sabbagh C, Verhaeghe P, Dhahri A ym. Two-year results on morbidity, weight loss and quality of life of sleeve gastrectomy as first procedure, sleeve gastrectomy after failure of gastric banding and gastric banding. Obes Surg 2010;20:679-84 Sach TH, Barton GR, Doherty M ym. The relationship between body mass index and health-related quality of life: comparing the EQ-5D, EuroQol VAS and SF-6D. Int J Obes (Lond) 2007;31:189-96 Sacks FM, Bray GA, Carey VJ ym. Comparison of weight-loss diets with different compositions of fat, protein, and carbohydrates. N Engl J Med 2009;360:859-73 Salamone LM, Cauley JA, Black DM ym. Effect of a lifestyle intervention on bone mineral density in premenopausal women: a randomized trial. Am J Clin Nutr 1999;70:97-103 Samaha FF, Iqbal N, Seshadri P ym. A low-carbohydrate as compared with a low-fat diet in severe obesity. N Engl J Med 2003;348:2074-81 Saris WH, Astrup A, Prentice AM ym. Randomized controlled trial of changes in dietary carbohydrate/fat ratio and simple vs complex carbohydrates on body weight and blood lipids: the CARMEN study. The Carbohydrate Ratio Management in European National diets. Int J Obes Relat Metab Disord 2000;24:1310-8 Schlundt DG, Hill JO, Pope-Cordle J ym. Randomized evaluation of a low fat ad libitum carbohydrate diet for weight reduction. Int J Obes Relat Metab Disord 1993;17:623-9 Shah M, McGovern P, French S ym. Comparison of a low-fat, ad libitum complex-carbohydrate diet with a low-energy diet in moderately obese women. Am J Clin Nutr 1994;59:980-4 Shai I, Schwarzfuchs D, Henkin Y ym. Weight loss with a low-carbohydrate, Mediterranean, or low-fat diet. N Engl J Med 2008;359:229-41 Shapses SA, Von Thun NL, Heymsfield SB ym. Bone turnover and density in obese premenopausal women during moderate weight loss and calcium supplementation. J Bone Miner Res 2001;16:1329-36 Shaw K, Gennat H, O'Rourke P ym. Exercise for overweight or obesity. Cochrane Database Syst Rev 2006;4:CD003817 Sherwood NE, Jeffery RW, Pronk NP ym. Mail and phone interventions for weight loss in a managed-care setting: weigh-to-be 2-year outcomes. Int J Obes (Lond) 2006;30:1565-73 Sjöström L, Narbro K, Sjöström CD ym. Effects of bariatric surgery on mortality in Swedish obese subjects. N Engl J Med 2007;357:741-52 Skov AR, Haulrik N, Toubro S ym. Effect of protein intake on bone mineralization during weight loss: a 6-month trial. Obes Res 2002;10:432-8 Stefanick ML, Mackey S, Sheehan M ym. Effects of diet and exercise in men and postmenopausal women with low levels of HDL cholesterol and high levels of LDL cholesterol. N Engl J Med 1998;339:12-20 Stenius-Aarniala B, Poussa T, Kvarnström J ym. Immediate and long term effects of weight reduction in obese people with asthma: randomised controlled study. BMJ 2000;320:827-32 Stern L, Iqbal N, Seshadri P ym. The effects of low-carbohydrate versus conventional weight loss diets in severely obese adults: one-year follow-up of a randomized trial. Ann Intern Med 2004;140:778-85 Suter M, Calmes JM, Paroz A ym. Results of Roux-en-Y gastric bypass in morbidly obese vs superobese patients: similar body weight loss, correction of comorbidities, and improvement of quality of life. Arch Surg 2009;144:312-8; discussion 318 Svendsen OL, Hassager C, Christiansen C. Six months' follow-up on exercise added to a short-term diet in overweight postmenopausal women--effects on body composition, resting metabolic rate, cardiovascular risk factors and bone. Int J Obes Relat Metab Disord 1994;18:692-8 Svetkey LP, Stevens VJ, Brantley PJ ym. Comparison of strategies for sustaining weight loss: the weight loss maintenance randomized controlled trial. JAMA 2008;299:1139-48 Tate DF, Jeffery RW, Sherwood NE ym. Long-term weight losses associated with prescription of higher physical activity goals. Are higher levels of physical activity protective against weight regain? Am J Clin Nutr 2007;85:954-9 Thomas DE, Elliott EJ, Baur L. Low glycaemic index or low glycaemic load diets for overweight and obesity. Cochrane Database Syst Rev 2007;3:CD005105 Thompson WG, Rostad Holdman N, Janzow DJ ym. Effect of energy-reduced diets high in dairy products and fiber on weight loss in obese adults. Obes Res 2005;13:1344-53 Thomson RL, Buckley JD, Noakes M ym. The effect of a hypocaloric diet with and without exercise training on body composition, cardiometabolic risk profile, and reproductive function in overweight and obese women with polycystic ovary syndrome. J Clin Endocrinol Metab 2008;93:3373-80 Torgerson JS, Hauptman J, Boldrin MN ym. XENical in the prevention of diabetes in obese subjects (XENDOS) study: a randomized study of orlistat as an adjunct to lifestyle changes for the prevention of type 2 diabetes in obese patients. Diabetes Care 2004;27:155-61 Torgerson JS, Lissner L, Lindroos AK ym. VLCD plus dietary and behavioural support versus support alone in the treatment of severe obesity. A randomised two-year clinical trial. Int J Obes Relat Metab Disord 1997;21:987-94 Toubro S, Astrup A. Randomised comparison of diets for maintaining obese subjects' weight after major weight loss: ad lib, low fat, high carbohydrate diet v fixed energy intake. BMJ 1997;314:29-34 Tsai AG, Wadden TA. Systematic review: an evaluation of major commercial weight loss programs in the United States. Ann Intern Med 2005;142:56-66 Tuomilehto HP, Seppä JM, Partinen MM ym. Lifestyle intervention with weight reduction: first-line treatment in mild obstructive sleep apnea. Am J Respir Crit Care Med 2009;179:320-7 Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344:1343-50 Uglioni B, Wölnerhanssen B, Peters T ym. Midterm results of primary vs. secondary laparoscopic sleeve gastrectomy (LSG) as an isolated operation. Obes Surg 2009;19:401-6 Uusi-Rasi K, Sievanen H, Kannus P ym. Influence of weight reduction on muscle performance and bone mass, structure and metabolism in obese premenopausal women. J Musculoskelet Neuronal Interact 2009;9:72-80 van Baak MA, Astrup A. Consumption of sugars and body weight. Obes Rev 2009;10 Suppl 1:9-23 van Dam RM, Seidell JC. Carbohydrate intake and obesity. Eur J Clin Nutr 2007;61 Suppl 1:S75-99 Van Loan MD, Johnson HL, Barbieri TF. Effect of weight loss on bone mineral content and bone mineral density in obese women. Am J Clin Nutr 1998;67:734-8 van Wier MF, Ariëns GA, Dekkers JC ym. Phone and e-mail counselling are effective for weight management in an overweight working population: a randomized controlled trial. BMC Public Health 2009;9:6 Vestergaard P, Børglum J, Heickendorff L ym. Artifact in bone mineral measurements during a very low calorie diet: short-term effects of growth hormone. J Clin Densitom 2000;3:63-71 Wadden TA, Foster GD, Letizia KA. One-year behavioral treatment of obesity: comparison of moderate and severe caloric restriction and the effects of weight maintenance therapy. J Consult Clin Psychol 1994;62:165-71 Wadden TA, Foster GD, Sarwer DB ym. Dieting and the development of eating disorders in obese women: results of a randomized controlled trial. Am J Clin Nutr 2004;80:560-8 Wadden TA, Stunkard AJ. Controlled trial of very low calorie diet, behavior therapy, and their combination in the treatment of obesity. J Consult Clin Psychol 1986;54:482-8 Welsh EM, Sherwood NE, VanWormer JJ ym. Is frequent self-weighing associated with poorer body satisfaction? Findings from a phone-based weight loss trial. J Nutr Educ Behav 2009;41:425-8 Westerterp-Plantenga MS, Nieuwenhuizen A, Tomé D ym. Dietary protein, weight loss, and weight maintenance. Annu Rev Nutr 2009;29:21-41 Whelton PK, Appel LJ, Espeland MA ym. Sodium reduction and weight loss in the treatment of hypertension in older persons: a randomized controlled trial of nonpharmacologic interventions in the elderly (TONE). TONE Collaborative Research Group. JAMA 1998;279:839-46 Wing RR, Blair E, Marcus M ym. Year-long weight loss treatment for obese patients with type II diabetes: does including an intermittent very-low-calorie diet improve outcome? Am J Med 1994;97:354-62 Wing RR, Blair EH, Bononi P ym. Caloric restriction per se is a significant factor in improvements in glycemic control and insulin sensitivity during weight loss in obese NIDDM patients. Diabetes Care 1994;17:30-6 Wing RR, Marcus MD, Salata R ym. Effects of a very-low-calorie diet on long-term glycemic control in obese type 2 diabetic subjects. Arch Intern Med 1991;151:1334-40 Wing RR, Tate DF, Gorin AA ym. A self-regulation program for maintenance of weight loss. N Engl J Med 2006;355:1563-71 Wing RR. Physical activity in the treatment of the adulthood overweight and obesity: current evidence and research issues. Med Sci Sports Exerc 1999;31:S547-52 Witham MD, Avenell A. Interventions to achieve long-term weight loss in obese older people: a systematic review and meta-analysis. Age Ageing 2010;39:176-84 Womble LG, Wadden TA, McGuckin BG ym. A randomized controlled trial of a commercial internet weight loss program. Obes Res 2004;12:1011-8 Yancy WS Jr, Olsen MK, Guyton JR ym. A low-carbohydrate, ketogenic diet versus a low-fat diet to treat obesity and hyperlipidemia: a randomized, controlled trial. Ann Intern Med 2004;140:769-77 Yu-Poth S, Zhao G, Etherton T ym. Effects of the National Cholesterol Education Program's Step I and Step II dietary intervention programs on cardiovascular disease risk factors: a meta-analysis. Am J Clin Nutr 1999;69:632-46 Zemel MB, Richards J, Mathis S ym. Dairy augmentation of total and central fat loss in obese subjects. Int J Obes (Lond) 2005;29:391-7 Zemel MB, Thompson W, Milstead A ym. Calcium and dairy acceleration of weight and fat loss during energy restriction in obese adults. Obes Res 2004;12:582-90 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Sairaalloinen lihavuus. Kirjassa: Ravitsemushoito. Suositus sairaaloihin, terveyskeskuksiin, palvelu- ja hoitokoteihin sekä kuntoutuskeskuksiin. Edita Prima Oy. Helsinki 2010. S. 162-7
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko