Tulosta

Kostea silmänpohjan ikärappeuma

Käyvän hoidon tiivistelmät
2.1.2017
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistyksen ja sairaanhoitopiirien silmätautien klinikoiden asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Kostea silmänpohjan ikärappeuma (AMD)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Age-related macular degeneration (AMD)»2

Yleisyys, riskitekijät ja oireet

  • Silmänpohjan ikärappeuma (AMD) on yleisin näkövammaisuuden aiheuttaja kehittyneissä maissa, Suomi mukaan luettuna. Kaikista AMD-potilaista noin 10–20 % sairastaa taudin kosteaa muotoa.
  • AMD:n tunnettuja riskitekijöitä ovat korkea ikä, tupakointi, perinnöllinen alttius ja sydän- ja verisuonitaudit.
  • Kostean AMD:n keskeisiä oireita ovat nopea, päivien tai viikkojen aikana tapahtuva näöntarkkuuden (sekä kauko- että lähinäkö) heikkeneminen ja kuvien vääristyminen.

Diagnostiikka

  • Kostean silmänpohjan ikärappeuma tulee aina diagnosoida sen diagnostiikkaan ja hoitoon perehtyneen lääkärin toimesta tai johdolla.
    • Muut silmäsairaudet, AMD:n riskitekijät ja yleissairaudet tulee selvittää.
  • Kostean AMD:n diagnostiikan tulee mahdollisuuksien mukaan aina perustua vähintään taulukossa «Suositus kostean silmänpohjan ikärappeuman diagnostiikaksi.»1 kuvattuun hyvän diagnostiikan tason tutkimuksiin.
    • Hoitoa aloittavassa yksikössä tulee olla mahdollisuus fluoreseiiniangiografiatutkimuksen (FAG) järjestämiseen, jos potilaan tilanne sitä edellyttää.
    • Molemmat silmät on tutkittava.
  • Kliinisesti selvissä tapauksissa diagnoosi voidaan tehdä ja hoito aloittaa taulukossa «Suositus kostean silmänpohjan ikärappeuman diagnostiikaksi.»1 kuvatun tyydyttävän diagnostiikan tason tutkimusten perusteella.
    • Tällöinkin tulee olla mahdollisuus potilaan lähettämiseen FAG-tutkimukseen, jos potilaan tilanne myöhemmin sitä edellyttää.
  • Kliinisesti epäselvissä tapauksissa suositellaan, että kostea AMD diagnosoidaan taulukossa «Suositus kostean silmänpohjan ikärappeuman diagnostiikaksi.»1 esitetyn erinomaisen diagnostiikan tason mukaisesti.
  • Jos kostean AMD:n diagnoosi jää hyvän diagnostiikan tason tutkimusten jälkeen epävarmaksi, voidaan tehdä hoitokokeilu verisuonten endoteelin kasvutekijöiden (VEGF) estäjillä.
Taulukko 1. Suositus kostean silmänpohjan ikärappeuman diagnostiikaksi.
Taso Näöntarkkuus 1) Biomikroskopia OCT Pohjakuva 2) FAG ICGA
1) Paras korjattu näöntarkkuus
2) Silmänpohjakuvaus tehdään auttamaan diagnostiikkaa ja dokumentaatiota. Se käsittää värivalokuvan, punavapaan kuvan ja tarvittaessa autofluoresenssin. Autofluoresenssikuva voi olla kamera- tai OCT-pohjainen.
OCT = valokerroskuvaus
FAG = fluoreseiiniangiografia
ICGA = indosyaniinivihreäangiografia
Erinomainen x x x x x Tarvittaessa
Hyvä x x x x Tarvittaessa
Tyydyttävä x x x

Hoito lasiaiseen annosteltavalla verisuonikasvutekijöiden estäjällä

  • Kaikkien kosteaa silmänpohjan ikärappeumaa sairastavien potilaiden osalta tulee harkita hoitoa lasiaiseen annosteltavalla verisuonikasvutekijöiden estäjällä.
  • Näön ennusteen kannalta on suositeltavaa aloittaa VEGF:n estäjähoito viipymättä oireiden alkamisen jälkeen.
  • Jos potilaalla on ollut akuutti sydän- tai verisuonitapahtuma (alle 3 kk), VEGF:n estäjähoito voidaan toteuttaa, kun hyötyjen ja haittojen suhde on hänen osaltaan arvioitu.
  • Hoidon aloituksen yhteydessä tulee huomioida hyödyt ja riskit: potilaan jäljellä oleva näöntarkkuus molemmissa silmissä, yleissairaudet, elinajan odotus ja hoidon vaikutus toimintakykyyn ja elämänlaatuun.
  • VEGF:n estäjähoito voidaan aloittaa noin kuukauden välein annosteltavilla pistoksilla, jotka toistetaan 3 kertaa (”latausannoksella”) tai alusta alkaen tarpeen mukaisesti (pro re nata, PRN) annostellen.
  • VEGF:n estäjähoidon tavoitteena on taudin etenemisen pysäyttäminen. Taudin etenemistä seurataan näöntarkkuuden mittaamisella, biomikroskopialla ja valokerroskuvaustutkimuksella (OCT).
  • Jos yhdellä VEGF:n estäjävalmisteella ei saada riittävää tehoa, voidaan kokeilla toista lääkeainetta.
  • Lasiaiseen annosteltavan VEGF:n estäjäinjektion voi suunnitelmallisesti ja tarkoituksenmukaisissa oloissa antaa siihen hyvän ohjauksen saanut silmätautien erikoislääkäri, silmätauteihin erikoistuva lääkäri tai silmäsairauksien hoitotyöhön perehtynyt sairaanhoitaja.
  • VEGF:n estäjähoito tulee lopettaa, jos se on todettu hyödyttömäksi, siitä ei ole odotettavissa potilaan toimintakykyä tai elämänlaatua parantavia tuloksia. Hoito tulee myös lopettaa, jos hoidon jatkamiseen liittyvien haittojen ja riskien arvioidaan ylittävän odotettavissa olevat hyödyt.

Seuranta

  • Seuranta tulee valtaosassa tapauksia toteuttaa näöntarkkuuden, biomikroskopian tai silmänpohjakuvan ja valokerroskuvauksen määrittämisellä aluksi 4–6 viikon välein injektiohoidon jälkeen. Hoitovasteen varmistuttua pistoshoidon aikana seurantaväliä voidaan asteittain pidentää enintään 3 kuukauteen.
  • Omaseurantaan siirtyminen on mahdollista, kun sairaus on riittävän pitkään pysynyt inaktiivisena.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistyksen ja sairaanhoitopiirien silmätautien klinikoiden asettama työryhmä

Suosituspaneeli:

Kai Kaarniranta (pj.)

Vesa Aaltonen

Nina Hautala

Ilkka Immonen

Sulevi Kaipiainen

Nina Laitamäki

Marko Ollila

Jari Rantanen

Petri Tommila

Raimo Tuuminen

Hannele Uusitalo-Järvinen

Satu Välimäki

Kirjoittajat:

Jorma Komulainen

Raija Sipilä

Tanja Laukkala

Substanssiasiantuntijat:

Kai Kaarniranta

Anja Tuulonen

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Kostea silmänpohjan ikärappeuma (AMD)
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko