Eurooppalainen, prospektiivinen, satunnaistettu, lumekontrolloitu monikeskuskaksoissokkotutkimus «Jardin A, Bensadoun H, Delauche-Cavallier MC ym. A...»1, johon satunnaistettiin 518 potilasta käyttämään joko alfutsosiinia (7,5–10 mg/vrk) tai lumetta kuuden kuukauden ajan.
Alfutsosiiniryhmässä Boyarskyn oirekyselyn pisteet vähenivät (4,0 vs 3,0, p = 0,0004) ja keskimääräinen virtsasuihkun voima parani (0,9 vs 0,6 ml/s, p < 0,05) merkittävästi enemmän kuin lumeryhmässä. Sen sijaan huippuvirtaamaan ei tullut merkittävää eroa. Alfutsosiiniryhmässä tuli virtsaumpi merkittävästi harvemmin kuin lumetta saavilla (0,4 vs. 2,6 %, p = 0,04). Alfutsosiinia saaneista myös harvempi keskeytti hoidon sen tehottomuuden vuoksi kuin lumeryhmässä: 6,8 % vs 14,6 % (p = 0,004). Haittavaikutuksina esiintyi huimausta (7,2 vs 5,2 %), päänsärkyä (6,4 vs 4,9 %) ja posturaalista hypotensiota (1,9 vs 1,2 %) hieman enemmän kuin lumeryhmässä. Haittavaikutukset johtivat hoidon lopettamiseen alfutsosiiniryhmässä 10,8 %:ssa ja lumeryhmässä 9,0 %:ssa. Tutkimus osoittaa, että alfutsosiinilla saadaan ”pitkäkestoinen” hoitovaste ja että toisaalta lumevaikutus on hyvin suuri hoidettaessa prostatahyperplasiapotilaita lääkkeellä.
ALFUS-tutkimuksessa «Roehrborn CG. Efficacy and safety of once-daily al...»4 10 mg x 1 -annostuksella alfutsosiini vähensi I-PSS oirekyselyn pisteitä (-3,6 vs. 1,6, p= 0,001) ja paransi huippuvirtaamaa (1,7 ml/s vs. 0,9 ml/s, p = 0,0004) enemmän kuin lume. Vastaavasti ALFORTI -tutkimuksessa sekä oirepisteet vähenivät ja huippuvirtaama paranivat merkittävästi enemmän kuin lumeryhmässä «van Kerrebroeck P, Jardin A, Laval KU ym. Efficacy...»5.
Eurooppalainen, prospektiivinen, satunnaistettu, lumekontrolloitu monikeskuskaksoissokkotutkimus, johon satunnaistettiin 205 potilasta käyttämään joko alfutsosiinia (2,5 mg x 3/vrk) tai lumetta 12 viikon ajan «Hansen JA, Gooley TA, Martin PJ ym. Bone marrow tr...»2. 27 potilasta (13 %) keskeytti tutkimuksen.
Alfutsosiiniryhmässä Madsen–Iversenin oirekyselyn pisteet vähenivät (3 tai 38 % vs. 2 tai 25 %, p < 0,01) ja huippuvirtaama parani (3,4 ml/s tai 45 % vs 1,2 ml/s tai 14 %, p < 0,00005) merkittävästi enemmän kuin lumeryhmässä.
Eurooppalainen, prospektiivinen, satunnaistettu, lumekontrolloitu monikeskuskaksoissokkotutkimus «Buzelin JM, Roth S, Geffriaud-Ricouard C ym. Effic...»3, johon satunnaistettiin 390 potilasta suhteessa 1:1 käyttämään joko uutta hitaasti ja tasaisesti lääkeainetta luovuttavaa ns. SR-alfutsosiinivalmistetta (5 mg x 2/vrk) tai lumetta 12 viikon ajan. 47 %:lla potilaista oli myös kardiovaskulaarinen sairaus, tavallisimmin koronaari- tai verenpainetauti.
Alfutsosiiniryhmässä sekä I-PSS -oirekyselyn (-51 vs -18 %, p = 0,007) että Boyarskyn (-30 vs -16 %, p < 0,001) oirekyselyn pisteet vähenivät ja huippuvirtaama parani (+2,4 ml/s eli +29 % vs +1,1 ml/s eli +14 %, p = 0,006), mutta haittavaikutuksissa ei ollut ryhmien välillä eroa. Vaikka lääkeannosta ei titrattu, ei ensiannosvaikutusta ilmennyt. Tutkimus osoitti, että SR-alfutsosiini on tehokas lääke hoidettaessa hyvänlaatuisesta eturauhassuurentumasta johtuvia alavirtsatieoireita ja että se on turvallinen sekä normo- että hypertensiivisillä potilailla.
Meta-analyysi «Chapple CR, Wyndaele JJ, Nordling J ym. Tamsulosin...»6 kahdesta prospektiivisesta, satunnaistetusta, lumekontrolloidusta eurooppalaisesta monikeskuskaksoissokkotutkimuksesta, joissa satunnaistettiin 382 potilasta saamaan tamsulosiinia (0,4 mg/vrk) ja 193 lumetta kolmen kuukauden ajan.
Tamsulosiiniryhmässä Boyarskyn oirekyselyn pisteet vähenivät (3,3 eli 35,1 % vs 2,4 eli 25,5 %; p = 0,002) ja virtsasuihkun huippuvirtaaman voima parani (1,6 eli 16 % vs 0,6 ml/s eli 6 %; p = 0,002) merkittävästi enemmän kuin lumeryhmässä. Merkittävästi useammalla tamsulosiinia (66 %) kuin lumetta (49 %) saaneista potilaista oirepisteet olivat vähentyneet ≥ 25 % (p < 0,001). Haittavaikutuksissa ei ollut eroa ryhmien välillä, minkä katsotaan johtuvan tamsulosiinin selektiivisestä vaikutuksesta eturauhasen alfa1A-adrenoreseptoreihin. Tamsulosiini annoksella 0,4 mg/vrk oli turvallinen ja hyvin siedetty, ja se paransi merkittävästi virtsasuihkun voimaa ja lievensi alavirtsatieoireita potilailla, joilla oli eturauhasen suurentuma hyvänlaatuinen liikakasvu.
Potilaat saivat joko alfusosiiinia 10 mg/vrk tai lumetta kaksoissokkoutetusti 2 vuoden ajan «Roehrborn CG. Alfuzosin 10 mg once daily prevents ...»7. Alfusosiini esti tehokkaasti oireiden pahentumista ja yleisesti kliinistä progressiota, mutta se ei ei vähentänyt virtsaummen riskiä verrattuna lumeryhmään. Haittavaikutuksissa ei ollut eroa ryhmien välillä.
Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa «McNeill SA, Hargreave TB, Members of the Alfaur St...»8 selvitettiin alfutsosiinin tehoa potilailla, joille oli kehittynyt akuutti virtsaumpi ensimmäisen kerran. 360 potilasta satunnaistettiin suhteessa 2:1 alfutsosiinihoidolle (10 mg/vrk) tai lumelääkitykselle. Ennen kestokatetrin poistoa potilaat saivat vähintään kaksi annosta lääkettä.
Alfutsoiiniryhmässä virtsaaminen käynnistyi 61,9 ja lumeryhmässä 47,9 %:lla (p = 0,012). Pidemmän päälle alfutsosiini ei kuitenkaan pysty estämään lumetta tehokkaammin uusiutuvia virtsaretentioita ja leikkaushoitoa «McNeill SA, Hargreave TB, Roehrborn CG ym. Alfuzos...»9, mutta sen avulla saadaan lisäaikaa operatiivisen hoidon järjestämistä varten
Cochrane -katsaus «Zeif HJ, Subramonian K. Alpha blockers prior to re...»10 tulee johtopäätökseen, että alfasalpaajan käyttö lisää todennäköisyyttä, että virtsaamien käynnistyy katetrin poiston jälkeen.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: