Katsausartikkelissa «Salisbury JJ, Mitchell JE. Bone mineral density an...»1 käytiin läpi 13 tutkimusta ja neljä tapausselostusta, jotka käsittelivät alentunutta luuntiheyttä ja murtumia laihuushäiriöpotilailla (tutkimusten valintakriteereistä tai hakumenetelmistä ei ollut mainittu).
Tärkeimmät luuntiheyttä alentavat tekijät olivat heikentynyt ruoka-aineiden otto, matala paino, pitkään kestävä kuukautisten poissaolo varhaisella iällä, alentunut kalkin käyttö, alentunut fyysinen aktiviteetti ja hyperkortisolismi.
Luukatoa tutkittiin «Grinspoon S, Miller K, Coyle C ym. Severity of ost...»2 vertailemalla laihuushäiriöpotilaita (n = 30) naisiin, joilla oli hypotalaminen amenorrea (n = 19) ja kontrollipotilaisiin (n = 30), joilla oli normaali kuukautiskierto. Kaikkien ryhmien keskimääräinen ikä oli 24 vuotta.
Selkärangan, koko lonkan ja koko vartalon luuntiheydet (kaksoisenergia-röntgenabsorptiometrialla mitattuna) olivat alentuneet molemmissa amenorrearyhmissä verrattuna kontrollipotilaisiin, mutta olivat tilastollisesti matalampia laihuushäiriönaisilla verrattuna hypotalamus-amenorreapotilaisiin. Alhainen luuntiheys liittyi merkitsevästi matalaan painoon, mutta ei kuukautisten poisjäämisen kestoon.
Merkitsevimmät luuntiheyttä huonontavat tekijät olivat 170:lla 10–17-vuotiaalla laihuushäiriönuorella seuraavat «Castro J, Lázaro L, Pons F ym. Predictors of bone ...»3: yli 12 kuukautta kestänyt häiriö, BMI alle 15 kg/m2 ja kalsiumin saanti alle 600 mg/vrk.