Viswanathan ym. «Viswanathan M, Reddy S, Berkman N ym. Screening to...»7 arvioivat systemaattisessa katsauksessaan 23 alkuperäistutkimuksen tuloksia sentraalisen lannerangan ja reisiluun kaulan BMD-mittauksen kyvystä ennustaa murtumia. Tutkimuspopulaatio koostui 50–95-vuotiaista miehistä ja naisista. Katsauksessa arvioitiin luuntiheysmittauksen kykyä ennustaa kaikkia osteoporoottisia murtumia, nikamamurtumia ja lonkkamurtumia.
Systemaattiseen katsaukseen otetuissa julkaisuissa AUC-arvot olivat hieman korkeampia lonkkamurtumien ennustamisessa (AUC-vaihteluväli 0,69–0,81) kuin muiden murtumatyyppien ennustamisessa. (AUC-vaihteluväli, kaikki murtumat 0,66–0,69, selkärangan murtumat 0,70–0,73).
Katsauksessa mukana olleiden tutkimusten välillä todettiin paljon heterogeenisyyttä ja julkaisuharha todettiin pieneksi.
8 134 yli 65-vuotiaan valkoihoisen naisen SOF-tutkimuksessa «Black DM, Cummings SR, Genant HK ym. Axial and app...»1 (Study of Osteoporotic Fractures) todettiin melko lyhyessä, keskimäärin 0,7 vuoden seurannassa yhteensä 208 murtumaa 191 tutkittavalla, kun selkärangan murtumia ei huomioitu. Sentraalinen DXA ennusti kaikkien murtumien riskiä. Reisiluun proksimaaliosan luuntiheyden lasku 1 SD:n nosti murtumariskin 1,4-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,2–1,63) ja selkärangan luuntiheyden laskun 1,35-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,15–1,58).
Saman tutkimusryhmän (SOF-tutkimus) aineistossa pidemmässä, keskimäärin 1,8 vuoden seurannassa «Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Bone density ...»2 reisiluun kaulan luuntiheyden yhden SD:n lasku lisäsi murtumariskiä 2,6-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,9–3,6). Lonkkamurtumia ryhmässä ilmeni 65. Reisiluun kaulan BMD:n alimman kvartiilin lonkkamurtumariski oli 8,5-kertainen BMD:n korkeimpaan kvartiiliin verrattuna.
Suomalaisessa väestöpohjaisessa OSTPRE-kohorttitutkimuksessa «Kröger H, Huopio J, Honkanen R ym. Prediction of f...»3 mitattiin 3 222 perimenopausaalisen (iän keskiarvo 53,4 vuotta, vaihteluväli 47–59 vuotta) naisen sentraalinen luuntiheys DXA:lla ja selvitettiin luuntiheyden vaikutusta murtumien riskiin. Keskimäärin 2,4 vuoden seurannassa ilmaantui 183 murtumaa 168 tutkittavalle.
Luuntiheyden lasku 1 SD:n verran lannerangassa nosti kaikkien murtumien riskiä 1,5-kertaiseksi ja reisiluun kaulassa 1,41-kertaiseksi. Osteoporoottisten murtumien (ranne, olkaluu, lanneranka) riskin nousu oli vastaavasti 1,67- ja 1,61-kertainen lannerangan ja reisiluun kaulan osalta. Mittauspaikasta ja murtumatyypistä riippuen alentuneen luuntiheyden vaikutus murtumariskiin oli 1,42–2,38-kertainen.
Hollantilaisessa väestöpohjaisessa Rotterdam-tutkimuksessa «Schuit SC, van der Klift M, Weel AE ym. Fracture i...»4, johon otettiin 55-vuotiaita tai vanhempia miehiä tai naisia, 7 806 osallistujasta 5 794:lle tehtiin reisiluun kaulan tiheysmittaus (2 437 miestä, 3 357 naista) ja arvioitiin luuntiheyden merkitystä murtuman riskitekijänä pitkällä aikavälillä (seuranta-aika 6,8 vuotta, SD 2,3 vuotta).
Reisiluun kaulan luuntiheyden lasku 1 SD:n verran lisäsi kaikkien murtumien riskiä naisilla 1,5-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,4–1,6) ja miehillä 1,4-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,2–1,6), kun selkärangan murtumat jätettiin huomiotta. Lonkkamurtuman riski kasvoi vastaavasti naisilla 2,1-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,7–2,5) ja miehillä 2,3-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,6–3,3).
SOF-tutkimuksen pitkäaikaistulokset «Stone KL, Seeley DG, Lui LY ym. BMD at multiple si...»5 olivat hyvin samansuuntaisia. 6 892 yli 65-vuotiaalta valkoihoiselta naiselta mitattiin lannerangan ja reisiluun yläosan luuntiheys DXA:lla, ja keskimäärin 8,5 vuoden seurannassa ilmaantui 2 372 tutkittavalle 3 278 murtumaa. Selkärangan murtumien seuranta-aika oli keskimäärin 3,7 vuotta, jonka aikana ilmaantui 389 nikamamurtumaa.
Luuntiheyden alentuminen 1 SD:n verran lannerangasta lisäsi riskiä kaikille murtumille 1,33-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,27–1,4). Nikamamurtumariskiä ennusti parhaiten lannerangan luuntiheys (2,06), ja lonkkamurtumariskiä ennusti parhaiten reisiluun yläosan (2,22) ja kaulan (2,37) luuntiheys.
Marshall ym. «Marshall D, Johnell O, Wedel H. Meta-analysis of h...»6 analysoivat meta-analyysissään 11 prospektiivisen murtumatutkimuksen 90 000 henkilövuoden seurantatietoja.
Reisiluun yläosan ja lannerangan luuntiheyden 1 SD:n alentuma nosti kaikkien murtumien riskiä 1,6-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,4–1,8) ja 1,5-kertaiseksi (95 % luottamusväli 1,4–1,7). Myös tässä meta-analyysissä nikamamurtumariskiä ennusti parhaiten lannerangan BMD (2,3; 95 % luottamusväli 1,9–2,8), ja lonkkamurtumariskiä ennusti parhaiten reisiluun yläosan BMD (2,6; 95 % luottamusväli 2,0–3,5).