Meta-analyysissa «Kasiske BL, Ma JZ, Kalil RS ym. Effects of antihyp...»1selvitettiin verenpainelääkkeiden vaikutuksia lipidimetaboliaan. Meta-analyysiin otettiin yhteensä 474 kontrolloitua ja ei-kontrolloitua tutkimusta, joihin oli osallistunut yhteensä yli 65 000 potilasta.
Diureetit lisäsivät seerumin kokonaiskolesterolin pitoisuutta keskimäärin 0,13 mmol/l (95 % Iuottamusväli 0,09–0,18 mmol/l). Tämä epäedullinen vaikutus korostui suurilla diureettiannoksilla. Beetasalpaajat (lukuun ottamatta ISA-salpaajia) lisäsivät seerumin triglyseridipitoisuuksia keskimäärin 0,35 mmol/l (95 % Iuottamusväli 0,09–0,18 mmol/l). ISA-vaikutteiset beetasalpaajat alensivat kokonaiskolesterolia keskimäärin 0,35 mmol/l (95 % Iuottamusväli 0,31–0,39 mmol/l) ja alfasalpaajat keskimäärin 0,23 mmol/l (95 % Iuottamusväli 0,18–0,28 mmol/l). ACE:n estäjät alensivat seerumin triglyseridipitoisuutta 0,07 mmol/l (95 % Iuottamusväli 0,02–0,12 mmol/l). Kalsiumkanavan salpaajat eivät vaikuttaneet seerumin lipidiarvoihin.
Lumekontrolloidun satunnaistetun kaksoissokkotutkimuksen «Neaton JD, Grimm RH Jr, Prineas RJ ym. Treatment o...»2, «Grimm RH Jr, Flack JM, Grandits GA ym. Long-term e...»3tarkoituksena oli verrata 5 verenpainelääkkeen vaikutuksia henkilöillä (62 % miehiä), joille lääkehoidon lisäksi annettiin ohjeet vähentää suolan käyttöä, välttää runsasta alkoholinkäyttöä ja tarvittaessa laihduttaa. Tutkimukseen osallistui 902 iältään 45–69-vuotiaista lievästi hypertensiivistä henkilöä, joiden diastolinen verenpainetaso oli lääkitsemättömillä 90–99 mmHg ja aiemmin lääkityillä (61 %) ilman lääkitystä 85–99 mmHg. Tutkittavat satunnaistettiin lume- (n = 234), diureetti- (klooritalidoni 15 mg/vrk; n = 136), beetasalpaaja- (asebutololi 400 mg/vrk; n = 132), alfasalpaaja- (doksatsosiini 2 mg/vrk; n = 134), kalsiumkanavan salpaaja - (amlodipiini 5 mg/vrk; n = 131) tai ACE:n estäjä - (enalapriili 5 mg/vrk; n = 131) pohjaiseen verenpaineen lääkehoitoon. Seerumin lipidit tutkittiin alussa ja 12, 24, 36 ja 48 kuukauden kuluttua satunnaistamisesta.
Seerumin kokonaiskolesterolin pitoisuus aleni 4 vuoden aikana keskimäärin 0,30 mmol/l asebutololi-, 0,17 mmol/l amlodipiini-, 0,12 mmol/l klooritalidoni-, 0,36 mmol/l doksatsosiini- ja 0,13 mmol/l lumeryhmässä. HDL-kolesterolin pitoisuus suureni asebutololiryhmässä 0,006 mmol/l ja muissa ryhmissä 0,04–0,07 mmol/l. Seerumin triglyseridipitoisuus aleni 0,07 mmol/l asebutololi-, 0,21 mmol/l amlodipiini-, 0,17 mmol/l klortalidoni-, 0,28 mmol/l doksatsosiini- ja 0,16 mmol/l lumeryhmässä.
Lumekontrolloidun satunnaistetun kaksoissokkotutkimuksen «Lakshman MR, Reda DJ, Materson BJ ym. Diuretics an...»4, «Materson BJ, Reda DJ, Cushman WC ym. Single-drug t...»5tarkoituksena oli verrata 6 verenpainelääkkeen monoterapian vaikutuksia. Tutkimukseen hyväksyttiin 1 292 yli 21-vuotiasta (keski-ikä 59 vuotta) miestä, joiden lume-wash-out-jakson aikainen diastolinen verenpainetaso oli 95–109 mmHg ja verenpaineen vaihtelu jakson mittauskertojen välillä 6 mmHg tai pienempi. Tutkittavat satunnaistettiin lume-, hydroklooritiatsidi- (12,5–50 mg), atenololi- (25–100 mg), klonidiini- (0,2–0,6 mg), kaptopriili- (25–100 mg), pratsosiini- (4–20 mg) tai diltiatseemi- (120–360 mg) hoitoon. Lääkeannoksia nostettiin asteittain 4–8 viikon pituisen titrausvaiheen aikana tavoitteena diastolinen verenpaineen taso alle 90 mmHg. Diastolisen verenpaineen hoitotavoitteen saavuttaneita seurattiin vähintään 1 vuoden ajan. Seerumin lipidit tutkittiin alussa, 8 viikon ja 1 vuoden kontrollissa.
Seerumin kokonaiskolesteroli suureni 8 viikossa tiatsididiureettihoitoon satunnaistetuilla 0,09 mmol/l. 1 vuoden kontrollissa seerumin triglyseridien, kokonaiskolesterolin, LDL- ja HDL-kolesterolin muutokset olivat lääkehoitoryhmissä pieniä ja samansuuruisia.
Meta-analyysissä «Law MR, Wald NJ, Morris JK ym. Value of low dose c...»6selvitettiin eri verenpainelääkeryhmien, lääkeannosten ja yhdistelmien vaikutusta verenpaineen laskuun ja niiden aiheuttamia haittavaikutuksia. Aineistona oli 354 satunnaistettua lumekontrolloitua kaksoissokkotutkimusta. Lähteinä olivat tietokannat Medline, Cochrane Collaboration ja Web of Science.
Tutkimuksien hyväksymiskriteerit olivat kaksoissokkoutettu tutkimusasetelma ja päävastemuuttujana verenpaineen muutos verrattuna kiinteään annokseen tiatsidia, beetasalpaajaa, ACE:n estäjää, ATR-salpaajaa tai kalsiumkanavan salpaajaa. Meta-analyysistä suljettiin pois tutkimukset, joissa ei ollut lumeryhmää, alle 2 viikon seuranta-aika, annoksen muutos siten, että ryhmän sisällä potilaat saattoivat saada eri annoksen lääkettä, osaa lumeryhmän potilaista hoidettiin lääkkeellä, tutkittiin vain lääkeyhdistelmien tehoa, ei-satunnaistettua järjestystä hoito- ja lumejaksoilla ("crossover" eli vaihtovuoroiset tutkimukset), suurin osa osallistujista oli mustaihoisia tai tutkimukseen oli valittu potilaita, joilla oli sydämen vajaatoiminta, akuutti sydäninfarkti tai muu sydän- ja verisuonitauti.
Tutkimukset sisälsivät 791 hoitoryhmää ja 354 lumeryhmää (noin 40 000 potilasta sai lääkehoitoa ja 16 000 sai lumetta). 50 tutkimuksessa verrattiin lääkkeitä eri ryhmistä erikseen ja yhdessä.
Kaikki 5 lääkeryhmää ja lääkkeet ryhmien sisällä tuottivat yhtä tehokkaan verenpaineen laskun.
Tiatsidien metaboliset haittavaikutukset olivat annosriippuvaisia. Seerumin kolesteroli suureni 1 % puolella tavanomaisesta annoksesta, 3 % tavanomaisella annoksella ja 5 % 2-kertaisella annoksella. Beetasalpaajilla havaittiin 3 %:n suuruinen seerumin kolesterolin pieneneminen,