Näytönastekatsauksen alkuperäinen kirjoittaja Matti Niemelä 29.4.2014, Käypä hoito -suositus: Sepelvaltimotautikohtaus: epästabiili angina pectoris ja sydäninfarkti ilman ST-nousuja
TACTICS-tutkimuksessa «Cannon CP, Weintraub WS, Demopoulos LA ym. Compari...»1 verrattiin varhaista invasiivista ja konservatiivista hoitoa epästabiilia angina pectorista sairastavilla potilailla. Ensisijaisena päätetapahtumana oli kuolema, sydäninfarkti tai uusintasairaalahoito sepelvaltimotautikohtauksen vuoksi 6 kuukauden seurannan aikana. Tutkimukseen otettiin 2 220 potilasta, joista 1 114 satunnaistettiin invasiiviseen ja 1 106 konservatiiviseen ryhmään.
Invasiiviseen hoitoryhmään kuuluvat kokivat päätetapahtuman harvemmin kuin konservatiiviseen hoitoryhmään kuuluvat potilaat (15,0 vs. 19,4 %). Sen sijaan varhainen invasiivinen hoito ei konservatiiviseen hoitoon verrattuna vaikuttanut merkittävästi päätetapahtuman ilmaantumiseen potilailla, joilla satunnaistamisvaiheessa todettiin normaali plasman TnT:n pitoisuus (≤ 0,01 ng/ml), (15,1 vs. 16,6 %) tai joilla ei todettu ST-tason muutoksia (15,6 vs. 15,3 %).
FRISC II -tutkimuksessa «Invasive compared with non-invasive treatment in u...»2 verrattiin varhaista invasiivista hoitostrategiaa konservatiiviseen hoitostrategiaan epästabiilia angina pectorista sairastavilla potilailla. Ensisijaisena päätetapahtumana oli kuolema tai uusi sydäninfarkti 6 kuukauden seurannan aikana. Tutkimukseen otettiin 2 457 potilasta, joista 1 222 satunnaistettiin varhaiseen invasiiviseen ja 1 235 konservatiiviseen ryhmään.
Varhaiseen invasiivisen hoidon ryhmässä oli merkittävästi vähemmän päätetapahtumia kuin konservatiiviseen hoidon ryhmässä (9,4 vs. 12,1 %). Sitä vastoin varhainen invasiivinen hoito ei vaikuttanut vaaraan kokea päätetapahtuma potilailla, joilla satunnaistamisvaiheessa TnT:n pitoisuus ei ollut koholla (< 0,1 ng/ml), (8,4 vs. 10,3 %) tai joilla ei ollut havaittavissa ST-laskuja (8,4 vs. 8,9 %).