Takaisin

Tukihenkilöt tupakasta vieroituksessa

Näytönastekatsaukset
Hanna Ollila
5.3.2024

Näytön aste: C

Tukihenkilön osallistaminen vieroitusohjaukseen ei näytä lisäävän tupakoinnin lopettamisessa onnistumista.

Systemaattinen Cochrane-katsaus «Faseru B, Richter KP, Scheuermann TS, ym. Enhancin...»1 kävi läpi vuoden 2018 huhtikuuhun mennessä julkaistut tutkimukset Cochrane Tobacco Addiction Group Specialised Register -tietokannasta, joka kattaa Cochrane Central Register of Controlled Trials (CENTRAL), MEDLINE (via OVID), Embase (via OVID), PsycINFO (via OVID) ja clinicaltrials.gov tietokantojen hakutulokset. Katsaukseen hyväksyttiin satunnaistetut, kontrolloidut kokeet (RCT), joissa tutkittiin, lisääntyykö tupakoinnin lopettaminen, kun tupakasta vieroitusohjelmaan osallistuvalla on tukipartneri. Tutkimuksiin osallistujat olivat tupakoivia aikuisia ilman erityisiä kriteereitä nikotiiniriippuvuuden tasosta tai lopettamismotivaatiosta. Partnerit olivat tupakoivia tai tupakoimattomia puolisoita, ystäviä, työtovereita tai muita henkilöitä, joiden nimenomainen tehtävä oli tukea tupakointia lopettavaa henkilöä henkilökohtaisesti. Katsauksessa ei siis käsitelty ammattihenkilön antamaa tukea, ryhmästä saatavaa tukea eikä sosiaalista tukea yleisemmin. Päävasteena käytettiin tupakoinnin lopettamista vähintään 6 kuukauden seurannassa, ensisijaisesti biokemiallisesti varmennettuna, mikäli tämä oli saatavilla. Toissijaisena vasteena tarkasteltiin interventiolla saavutettua partnerin tuen tasoa.

Katsauksen kriteerit täytti yhteensä 14 tutkimusta (n = 3 370). Suurin osa interventioista sisälsi ohjausta tupakoivalle tai myös tukihenkilölle, mutta 2 tutkimuksessa ohjausta annettiin vain tukihenkilölle. Vertailuryhmillä oli vastaavan tasoinen interventio, mutta ilman tukihenkilöä. Ohjauksen muoto ja intensiivisyys vaihtelivat sisältäen opasmateriaalia, terveysneuvontaa, nikotiinipurukumia, televisio-ohjelmia, viikoittaisia ryhmätapaamisia, yhteydenpitoa ohjaajan kanssa tai psykoterapiaa.

Tukihenkilön lisääminen tupakasta vieroitus -ohjelmaan ei lisännyt tupakoinnin lopettamisessa onnistumista (meta-analyysin RR 0,97; 95 % luottamusväli 0,83–1,14, 12 tutkimusta, n = 2 818) 6–9 kuukauden seuranta-aikana eikä pidemmässä (≥ 12 kuukautta) seurannassa (1,04; 95 % luottamusväli 0,88–1,22, 7 tutkimusta, n = 2 573).

Niistä 11 tutkimuksesta, jotka mittasivat tukihenkilön tukea myös seurannassa, vain 2 tutkimuksessa osoitettiin saadun tuen merkitsevä lisääntyminen. Tulokset eivät eronneet tarkasteltaessa tutkimuksia 3 tukihenkilöryhmittelyssä: sukulaiset, ystävät ja työtoverit; puolisot; ja vieroitusohjelmaan osallistuvat vertaiset. GRADE-järjestelmän mukainen laatu arvioitiin katsauksessa matalaksi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen
  • Kommentti: Katsauksessa on keskitytty siihen, kannattaako vieroitusohjaukseen osallistaa erityistä tukihenkilöä, ei yleisesti sosiaaliseen tukeen tupakoinnin lopettamisessa. Tutkimuksiin osallistuneiden määrä oli pieni. Koeasetelmissa oli haastavaa eritellä sosiaalisen tuen lähteitä ja niiden vaikutusta. Suuri osa tutkimuksista ei onnistunut lisäämään tukihenkilön tukea. Myös yksilölliset tekijät vaikuttavat: toiset kokevat sosiaalisen tuen tarpeellisemmaksi ja hyötyvät siitä enemmän kuin toiset.

Kirjallisuutta

  1. Faseru B, Richter KP, Scheuermann TS, ym. Enhancing partner support to improve smoking cessation. Cochrane Database Syst Rev 2018;8(8):CD002928 «PMID: 30101972»PubMed