Takaisin

Asteittainen tupakoinnin vähentäminen tupakasta vieroittamisessa tupakoijilla, jotka eivät halua lopettaa

Näytönastekatsaukset
Terhi Kurko; tarkastanut Outi Salminen 20.2.2023
19.6.2018

Näytön aste: B

Kehotus vähentää tupakointia ja ohjaus vähentämisen toteuttamiseen ilmeisesti saattavat auttaa tupakoinnin lopettamisessa myös niitä tupakoijia, jotka eivät ole halukkaita lopettamaan tupakointia.

Hughes ja Carpenter (2006) selvittivät katsausartikkelissa «Hughes JR, Carpenter MJ. Does smoking reduction in...»1, ennustaako tupakoinnin vähentäminen myöhempää tupakoinnin lopettamista. He arvioivat yhteensä 18 tutkimusta, joissa tutkittiin tupakoinnin vähentämistä ja sen jälkeistä tupakoinnin lopettamista tupakoijilla, jotka eivät alkutilanteessa olleet kiinnostuneita lopettamaan. Tutkimukset jakautuivat asetelmiltaan 3 luokkaan.

1. luokkaan kuului 6 seurantatutkimusta, joissa verrattiin tupakoijia, jotka onnistuivat vähentämään vähintään 50 % spontaanisti 1. ja 2. vaiheen välillä verrattuna heihin, jotka eivät vähentäneet. Päätetapahtumana tutkittiin tupakoinnin lopettamista 3. vaiheessa. Näistä 4 tutkimuksessa saatiin merkitsevä tulos vähentämisen puolesta (OR vaihteli 1,4–2,2, p < 0,05). Näiden tutkimusten heikkoutena oli se, että spontaani vähentäminen saattoi olla valikoitunutta.

2. luokkaan kuului 8 satunnaistettua hoitotutkimusta, joissa kaikkia kehotettiin vähentämään ja sitten heidät satunnaistettiin joko aktiiviseen ja tuettuun vähentämisen ryhmään (interventioryhmä) tai kontrolliryhmään, joihin ei puututtu alkukehotuksen jälkeen. Näiden ryhmien tupakoinnin lopettamista seurattiin myöhemmin (seuranta-aika 6–26 kuukautta). Näistä 7:ssä oli enemmän tupakoinnin lopettaneita aktiiviryhmässä kuin kontrolliryhmässä, joskin vain 2:ssa ero oli tilastollisesti merkitsevä (OR vaihteli 1,2–4,3).

3. luokkaan kuului 4 satunnaistettua hoitokoetta, joissa tupakoijat, jotka eivät olleet kiinnostuneita lopettamaan, arvottiin joko vähentämis- (koe)- tai ei-vähentämis- (kontrolli) ryhmiin. 2:ssa todettiin merkitsevästi suurempi lopettamisprosentti 6 kuukauden seurannassa (18 % vs. 4 % ja 15 % vs. 5 %). 2 muussa tutkimuksessa, joissa verrattiin vähentämistä ja perinteistä neuvontaa, ei saatu merkitseviä eroja, mutta vähentämisryhmissä oli korkeammat lopettamisosuudet (9 % vs. 1 % ja 8 % vs. 7 %). Yksikään arvioiduista tutkimuksista ei raportoinut, että vähentäminen olisi yhteydessä vähäisempään lopettamiseen myöhemmin.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Suomalaisesta aikuisväestöstä on julkaistu kohorttitutkimus «Broms U, Korhonen T, Kaprio J. Smoking reduction p...»2, jossa seurattiin yli 10 000 tupakoijaa siten, että tupakointimäärässä tapahtuneita muutoksia tarkasteltiin 6 vuoden ajanjaksolla ja sen jälkeistä tupakoinnin lopettamista 9 vuoden seurannassa. Kohorttitutkimus kesti siis yhteensä 15 vuotta. Vetosuhde (OR) lopettamiselle kasvoi lineaarisesti vähentyneen tupakointimäärän funktiona (trenditestin p < 0,001). Monimuuttujamallissa, joka oli vakioitu iän, sukupuolen ja alkutilanteen tupakointimäärän suhteen, tupakoijilla, jotka olivat vähentäneet päivittäistä savukkeiden määrää vähintään 25 %, oli merkitsevästi suurempi todennäköisyys lopettaa verrattuna niihin, joiden tupakointi oli jatkunut samalla tasolla (OR vaihteli sen mukaan, montako prosenttia oli vähentänyt: 25–49 % OR = 1,5; (95 % luottamusväli 1,1–2,1); 50–74 % OR = 1,6 (95 % luottamusväli 1,0–2,5); ≥ 75 % OR = 2,6 (95 % luottamusväli 1,4–4,9).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Yhdysvaltalaiseen, satunnaistettuun tutkimukseen «Klemperer EM, Hughes JR, Solomon LJ ym. Motivation...»3 osallistui aikuisia tupakoijia (n = 560), jotka tupakoivat vähintään 10 savuketta päivässä, mutta eivät olleet valmiita lopettamaan 30 päivän kuluessa. Tupakoijia jaettiin 3 ryhmään, joissa kaikissa intervention kesto oli 4 viikkoa: lyhyt motivaatiota tukeva neuvonta (n = 185), vähentäminen (n = 186) ja tavanomainen puhelinneuvonta (n = 189). Tupakasta vieroituslääkkeiden käyttöä ei sallittu. Vähintään 7 vuorokautta yhtäjaksoisesti kestävää savuttomuutta mitattiin 6 ja 12 kuukauden kuluttua tutkimuksen alusta. 6 kuukautta tutkimuksen alkamisen jälkeen motivaatiota tukevaa neuvontaa saaneessa ryhmässä 11 %, savukkeita vähentävästä ryhmästä 8 % ja tavanomaista puhelinneuvontaa saaneesta ryhmästä 5 % oli savuttomia.

Vetosuhde (OR) savuttomuudelle oli 2,17 (95 % luottamusväli 0,99–4,77) motivaatiota tukevaa neuvontaa saaneessa ryhmässä; 1,57; (95 % luottamusväli 0,69–3,59) vähentämisneuvontaa saaneessa ryhmässä tavanomaista puhelinneuvontaan saaneeseen ryhmään nähden, eikä ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. 12 kuukautta tutkimuksen alkamisen jälkeen savuttomuudelle OR 2,80 (95 % luottamusväli 1,14–6,88) motivaatiota tukevaa neuvontaa saaneessa ryhmässä ja OR 2,45 (95 % luottamusväli 0,98–6,09) vähentämisryhmässä tavanomaiseen neuvontaan nähden. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Satunnaistettuun, 4 eri tupakoinnin vähentämiskeinoa yhdistelmänä verranneeseen tutkimukseen «Cook JW, Collins LM, Fiore MC ym. Comparative effe...»4 osallistui sellaisia, vähintään 5 savuketta päivässä polttavia aikuisia tupakoijia (n = 517), jotka eivät lähtötilanteessa halunneet lopettaa tupakointia. Tutkimuksessa verrattiin seuraavia vähentämisen tukikeinoja: nikotiinilaastari, nikotiinipurukumi, motivoiva haastattelu ja vähentämistä tukeva ohjaus. Näistä muodostettiin satunnaisesti joko keinon sisältänyt tai ei sisältänyt interventio; näitä eri variaatioita oli yhteensä 16. Päävastemuuttuja oli prosentuaalinen vähentymä poltettujen savukkeiden lukumäärässä lähtötilanteesta viikolla 26.

Tarkastelluista interventioista nikotiinipurukumin ja vähentämisohjauksen yhdistelmän (vähentymä poltettujen savukkeiden lukumäärässä 50 %, ilman toista osatekijää alle 50 %) sekä vähentämisohjauksen ja motivoivan haastattelun yhdistelmän havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevästi (p-arvo < 0,01) yhteydessä vähentämiseen. Intervention vaikuttavuus kasvoi, jos käytettiin 3 tai useampaa tukikeinoa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tupakoinnin vähentämistä tarkastelleeseen Cochrane-katsaukseen sisällytetyissä «Lindson-Hawley N, Hartmann-Boyce J, Fanshawe TR ym...»5 tutkimuksissa, joissa ei käytetty lääkehoitoa lopettamisen tukena, yhdistetyn analyysin mukaan vähentämällä lopettaminen ja välitön lopettaminen eivät eronneet toisistaan lopettamisen onnistumisessa (RR = 0,97; 95 % luottamusväli 0,78–1,21). Tässä analyysissä savukkeita vähentäneessä ryhmässä yhteensä 137 tupakoivaa 1 301 osallistujasta (10,5 %) onnistui lopettamisessa, kun välittömästi lopettaneessa ryhmässä 121 tupakoijaa 1 126 (10,7 %) osallistujasta onnistui. Vähentämisen avulla tai välittömästi lopettaneiden ryhmien välillä ei havaittu eroa siinä, olivatko vieroutujat saaneet käyttäytymisen muutosta tukevaa neuvontaa (RR = 0,87; 95 % luottamusväli 0,64–1,17) tai itsehoitomateriaalia (RR = 0,98; 95 % luottamusväli 0,78–1,23). Lopettamisessa onnistui käyttäytymisen muutosta tukevaa ohjausta tai neuvontaa saaneista 13,3 % (64 lopetti / 480 ryhmään kuuluneesta) vähentämisen avulla ja välittömästi lopettaneista 12,3 % (57 / 464). Itsehoitomateriaalia käyttäneistä vähentämisen avulla onnistui lopettamaan 9,2 % (138 / 1 499) ja välittömästi lopettaneista 9,5 % (125 / 1 317).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kirjallisuutta

  1. Hughes JR, Carpenter MJ. Does smoking reduction increase future cessation and decrease disease risk? A qualitative review. Nicotine Tob Res 2006;8:739-49 «PMID: 17132521»PubMed
  2. Broms U, Korhonen T, Kaprio J. Smoking reduction predicts cessation: longitudinal evidence from the Finnish adult twin cohort. Nicotine Tob Res 2008;10:423-7 «PMID: 18324560»PubMed
  3. Klemperer EM, Hughes JR, Solomon LJ ym. Motivational, reduction and usual care interventions for smokers who are not ready to quit: a randomized controlled trial. Addiction 2017;112:146-155 «PMID: 27566993»PubMed
  4. Cook JW, Collins LM, Fiore MC ym. Comparative effectiveness of motivation phase intervention components for use with smokers unwilling to quit: a factorial screening experiment. Addiction 2016;111:117-28 «PMID: 26582140»PubMed
  5. Lindson-Hawley N, Hartmann-Boyce J, Fanshawe TR ym. Interventions to reduce harm from continued tobacco use. Cochrane Database Syst Rev 2016;10:CD005231 «PMID: 27734465»PubMed