Meta-analyysin «Bucher HC, Griffith LE, Guyatt GH. Effect of HMGco...»1 mukaan AVH:t vähenivät sepelvaltimotautipotilailla tehdyissä statiinitutkimuksissa «Sacks FM, Pfeffer MA, Moye LA ym. The effect of pr...»2, «Randomised trial of cholesterol lowering in 4444 p...»3, «Long-Term Intervention with Pravastatin in Ischaem...»4 lumeryhmiin verrattuina noin 27 %. Tämä tulos varmistui HPS-tutkimuksessa «Heart Protection Study Collaborative Group. MRC/BH...»5, jossa oli mukana suuren vaaran potilaita, myös ilman aiempaa sepelvaltimotautia. AVH:t vähenivät 25 % (95 % luottamusväli 15–34 %). Iskeemisiksi luokitellut vähenivät 30 %.
14 satunnaistettua tutkimusta ja yli 90 000 potilasta käsittäneessä meta-analyysissa «Baigent C, Keech A, Kearney PM ym. Efficacy and sa...»6 ensimmäisen AVH:n ilmaantuvuus oli lumelääkeryhmissä 3,7 % ja statiiniryhmissä 3,0 %, mikä merkitsi suhteellisen riskin vähenemistä 17 % laskettuna 1 mmol/l alhaisempaa LDL-kolesterolin pitoisuutta kohden (riskisuhde 0,83; 95 % luottamusväli 0,78–0,88, P < 0,0001). Varmennetut iskeemiset AVH:t vähenivät 22 % (P < 0,0001) ja tyypiltään tuntemattomiksi jääneet AVH:t 12 % (P = 0,03); verenvuodon aiheuttamien AHV:n suhteen ryhmien välillä ei ollut eroa (riskisuhde 1,05; 95 % luottamusväli 0,78–1,41, P = 0,7).
Saman tutkijaryhmän laajemmassa, 170 000 potilasta käsittäneessä meta-analyysissä «Cholesterol Treatment Trialists’ (CTT) Coll...»7, statiinihoito verrattuna lumeeseen käsitti 21 tutkimusta. Iskeemisiä AVH:tä oli vuosittain lumeryhmissä 0,5 %:lla, statiiniryhmissä 0,4 %:lla, riskisuhde 1 mmol/l:n eroa kohden LDL-kolesteroliarvossa 0,80 (95 % luottamusväli 0,73–0,88). Verenvuodon aiheuttamissa tai tuntemattomasta syystä johtuneissa AVH:ssä ei ollut eroa (kumpiakin molemmissa ryhmissä 0,1 % vuosittain).
Verrattaessa eri statiiniannoksia käyttäneitä tutkimuksia (5 tutkimusta) iskeemisiä AVH:tä oli pienempää annosta käyttäneissä ryhmissä vuosittain 0,6 %:lla, suurempaa annosta käyttäneillä 0,5 %, riskisuhde per 1 mmol/l:n LDL-ero 0,69 (95 % luottamusväli 0,50–0,95). Verenvuodon aiheuttamien ja tuntemattomasta syystä johtuneiden AVH:n ilmaantuvuus oli sama kuin edellä lumekontrolloiduissa tutkimuksissa, eikä eroa statiiniryhmien välillä ollut.
Saman tutkijaryhmän laajuudeltaan edellistä vastaavassa meta-analyysissa «Cholesterol Treatment Trialists' (CTT) Collaborato...»8 verrattiin statiinihoidon hyötyä sairastumisen 5 eri riskitasolla (tärkeän valtimotautitapahtuma riski 5 vuodessa alle 5 %, 5–10 %, 10–20 %, 20–30 % ja vähintään 30 %).
Statiinihoito vähensi kaiken tyyppisiä AVH:tä kaikkiaan 15 %, eri riskikategorioissa 16–24 %, eikä heterogeenisyys ollut tilastollisesti merkitsevä. Absoluuttinen riski ja samalla absoluuttinen hyöty pieneni luonnollisesti riskin pienentyessä.
Erityisesti AVH:n ehkäisyyn keskittynyt meta-analyysi «Amarenco P, Labreuche J. Lipid management in the p...»9 käsitti 24 statiinia ja lumetta verrannutta satunnaistettua tutkimusta, joissa oli yhteensä yli 165 000 potilasta. Kaikki AVH:t vähenivät statiiniryhmissä 18 % (95 % luottamusväli 13–23 %, P < 0,0001) ja kuolemaan johtaneet AVH:t 13 % (95 % luottamusväli -3–27 %, P = 0,10). Aivoverenvuodon aiheuttamissa halvauksissa ei ollut eroa (riskisuhde 1,03, P = 0,88).
Kutakin 1 mmol/l matalampaa LDL-kolesterolipitoisuutta kohden AVH-riski väheni 21 %.
Suomalaisessa 89 karotisendarterektomiapotilaan 15 vuoden seurannassa «Nuotio K, Soinne L, Hänninen H ym. Life-threatenin...»10 kuolleisuutta ennakoivat merkittävästi diabetes, tupakointi ja statiinien käyttämättömyys. Johtava kuolinsyy oli sydäninfarkti, ja sydäninfarktin (fataali ja ei-fataali) riskiä ennakoivat diabetes, molemminpuolinen kaulavaltimotauti ja statiinien käyttämättömyys.
Statiinien käytön vaikutus oli annoksesta riippuva siten, että niillä, jotka eivät lainkaan käyttäneet statiineja, oli 5-kertainen kuolleisuus verrattuna säännöllisiin käyttäjiin (riskisuhde 5,0; 95 % luottamusväli 1,9–13,3; P = 0,001). Epäsäännöllisesti statiineja käyttäneet asettuivat näiden välimaastoon.
Kommentti: Vaikka tutkimus on pienehkö, takautuva ja satunnaistamaton, se tukee muuta tutkimusnäyttöä statiinien hyödystä aivoverisuonitautia sairastavilla potilailla. Mahdollinen virhelähde on se, että eri syistä huonomman ennusteen potilaat saattavat valikoitua statiinia käyttämättömiksi. Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että muiden lääkkeiden käytössä vastaavia eroja ei ollut.
Käsitellyt tutkimukset käsittelivät AVH:n vähenemistä statiinihoidossa. Statiinit vähentävät sepelvaltimotautitapahtumia enemmän kuin AVH-tapahtumia, joten kokonaishyöty on edellä esitettyä suurempi.
Lisätietoa statiinihoidon vaikutuksista aivoverenvuodon riskiin, ks. lisätietoartikkeli Statiinihoito ja aivoverenvuodon riski «Statiinihoito ja aivoverenvuodon riski»1.