Takaisin

Laboratoriokokeet (CDT ja GT) alkoholiriippuvaisten potilaiden hoidon seurannassa

Näytönastekatsaukset
Onni Niemelä
1.9.2015

Näytön aste: A

CDT ja GT yhdessä soveltuvat alkoholiriippuvuuden hoidon tuloksellisuuden seurantaan.

Helander ym. «Helander A, Carlsson AV, Borg S. Longitudinal comp...»1 vertasivat CDT:a ja GT:a kuusi kuukautta kestäneessä hoitotutkimuksessa. Kaikki alkoholiriippuvaiset potilaat olivat miehiä. Ainoastaan yksi heistä pysyi täysin raittiina koko seuranta-ajan. Kuudella potilaalla kymmenestä CDT oli herkin retkahduksen osoittaja. Kolmella potilaalla parhaiten toimi GT. Tutkijat suosittelivat molempien osoittimien käyttöä samanaikaisesti mahdollisten retkahdusten osoittamiseen.

Anton ym. «Anton RF, Moak DH, Latham P. Carbohydrate-deficien...»2 tutkivat CDT:n ja GT:n toimivuutta 35 alkoholiriippuvaisella miehellä 12 viikon ajan. Ainoastaan CDT erosi merkitsevästi retkahtaneiden ja raittiina pysyneiden välillä. Mitchellin ym. «Mitchell C, Simpson D, Chick J. Carbohydrate defic...»3 tutkimuksessa CDT totesi oikein seitsemän yhdestätoista retkahtaneesta, mutta GT ei todennut yhtäkään. Schmidt ym. «Schmidt LG, Schmidt K, Dufeu P ym. Superiority of ...»4 seurasivat 101 alkoholiriippuvaisen miehen toipumista katkaisuhoidon jälkeen avohoidossa kuuden kuukauden ajan. Mahdolliset retkahdukset selvitettiin kyselyillä, jotka tehtiin sekä potilaalle että hänen läheisilleen. CDT:n positiivinen ennustearvo retkahduksen suhteen oli 76,2 % ja GT:n 32,9 %. CDT:n spesifisyys oli 96,5 % ja GT:n 77,4 %. CDT osoittautui erityisen hyödylliseksi kuntoutumisen varhaisvaiheen aikana tapahtuneiden retkahdusten toteamisessa, jolloin GT-arvot eivät vielä olleet ehtineet normalisoitua.

Kuuden prospektiivisen seurantatutkimuksen perusteella «Salaspuro M. Carbohydrate-deficient transferrin as...»5 (239 alkoholiriippuvaista miestä) CDT on parempi retkahduksen osoitin kuin GT. Toisaalta osoittimet täydentävät toisiaan. Hoitotuloksen seurannassa laboratorioarvoja tulee seurata 2–4 viikon välein ja tuloksia tulee verrata yksilölliseen perustasoon. Myöhemmissä sekä miehiä että naisia käsittäneissä tutkimuksissa on päädytty samansuuntaisiin suosituksiin miesten osalta «Anton RF, Lieber C, Tabakoff B ym. Carbohydrate-de...»6. Naisilla CDT toimii huonommin, ja parempi tulos heillä saadaan CDT:n ja GT:n yhdistelmäkäytöllä «Anton RF, Lieber C, Tabakoff B ym. Carbohydrate-de...»6.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Helander A, Carlsson AV, Borg S. Longitudinal comparison of carbohydrate-deficient transferrin and gamma-glutamyl transferase: complementary markers of excessive alcohol consumption. Alcohol Alcohol 1996;31:101-7 «PMID: 8672168»PubMed
  2. Anton RF, Moak DH, Latham P. Carbohydrate-deficient transferrin as an indicator of drinking status during a treatment outcome study. Alcohol Clin Exp Res 1996;20:841-6 «PMID: 8865958»PubMed
  3. Mitchell C, Simpson D, Chick J. Carbohydrate deficient transferrin in detecting relapse in alcohol dependence. Drug Alcohol Depend 1997;48:97-103 «PMID: 9363408»PubMed
  4. Schmidt LG, Schmidt K, Dufeu P ym. Superiority of carbohydrate-deficient transferrin to gamma-glutamyltransferase in detecting relapse in alcoholism. Am J Psychiatry 1997;154:75-80 «PMID: 8988962»PubMed
  5. Salaspuro M. Carbohydrate-deficient transferrin as compared to other markers of alcoholism: a systematic review. Alcohol 1999;19:261-71 «PMID: 10580517»PubMed
  6. Anton RF, Lieber C, Tabakoff B ym. Carbohydrate-deficient transferrin and gamma-glutamyltransferase for the detection and monitoring of alcohol use: results from a multisite study. Alcohol Clin Exp Res 2002;26:1215-22 «PMID: 12198396»PubMed