Väittämä perustuu SBU:n (Statens beredning för medicinsk utvärdering) työryhmän laatimaan systemaattiseen katsaukseen, joka käsittää 164 alkoholiongelman psykososiaalista hoitoa käsittelevää satunnaistettua ja kontrolloitua tutkimusta «Andreasson S, Öjehagen A. Psychosocial treatment o...»1. Tutkimusten keskinäinen vertailu tuotti vaikeuksia, koska eri tutkimuksissa vaihtelivat tutkimusasetelmat, alkoholiongelmien vaikeusaste, hoidon tulosmittarit ja tutkimusten seuranta-ajat. Johtopäätökseen, että hoito on tehokkaampaa kuin hoidotta jättäminen, päädyttiin 16 tutkimuksen ja niistä tehdyn kolmen meta-analyysin perusteella.
Hoito vs ei hoitoa
Meta-analyysi perustui kolmeen tutkimukseen (yhteensä n = 207) «Brown R. Conventional education and controlled-dri...»2, «Heather N, Campion PD, Neville RG ym. Evaluation o...»3, «Kivlahan DR, Marlatt GA, Fromme K ym. Secondary pr...»4. Näissä tutkimuksissa alkoholismin vaikeusaste oli keskimäärin 1.0.
(Asteikko oli seuraava:
Hoitomuoto oli kognitiivinen käyttäytymisterapia. Kahdessa tutkimuksessa kontrolliryhmä ei saanut mitään hoitoa, ja yhdessä tutkimuksessa potilaat vain tutkittiin. Seuranta-aika oli 4–6 kuukautta. Tulosmittareita olivat alkoholin kulutus sekä hallitsemattomasti juotujen päivien lukumäärä. Hoidon vaikuttavuus (ES = effect size) oli 0,27.
(Asteikko oli seuraava:
Hoito vs hoitojono
Meta-analyysi perustui 6 tutkimukseen (yhteensä n = 283) «Alden LE. Behavioral self-management controlled-dr...»5, «Barber JG, Crisp BR. The 'pressures to change' app...»6, «Cadogan DA. Marital group therapy in the treatment...»7, «Harris KB, Miller WR. Behavioral self-control trai...»8, «Miller WR, Benefield RG, Tonigan JS. Enhancing mot...»9, «Kelly AB, Halford WK, Young RM. Maritally distress...»10. Näissä tutkimuksissa alkoholismin vaikeusaste oli keskimäärin 1,3. Hoitomuotoja olivat yksilöhoito, kognitiivinen käyttäytymisterapia ja perheterapia. Kontrollit olivat hoitojonossa. Seuranta-aika oli kuudesta viikosta kuuteen kuukauteen. Tulosmittareita olivat alkoholin kulutus, täysraittius, parantuneet juomatavat ja partnerin juominen. Hoidon vaikuttavuus oli kohtalainen (ES = 0,66).
Intensiivinen hoito vs yksittäinen hoitokäynti
Meta-analyysi perustuu 7 tutkimukseen (yhteensä n = 472) «Bennie C. A comparison of home detoxification and ...»11, «Chapman PL, Huygens I. An evaluation of three trea...»12, «Chick J, Ritson B, Connaughton J ym. Advice versus...»13, «Edwards G, Orford J, Egert S ym. Alcoholism: a con...»14, «Sannibale C. Differential effect of a set of brief...»15, «Sellman JD, Sullivan PF, Dore GM ym. A randomized ...»16, «Zweben A, Pearlman S, Li S. A comparison of brief ...»17. Näissä tutkimuksissa alkoholismin vaikeusaste oli keskimäärin 1,7. Hoitomuotoja olivat kotona toteutettu vieroitushoito, lääkitys + terapia + AA, intensiivinen laitoshoito, joka jatkui avohoitona, ns. laajahoito, ryhmähoito tai yksilöhoito sekä systeeminen perheterapia. Kontrolliryhmien hoito rajoittui vain yhteen hoitokäyntiin. Hoidon vaikuttavuus oli vähäinen mutta merkittävä (ES = 0,22).
Kaikkien kolmen meta-analyysin yhteinen ES oli 0,37.
Viimeisin kaikki ikäryhmät käsittävä meta-analyysi «Vasilaki EI, Hosier SG, Cox WM. The efficacy of mo...»18 sisälsi 15 hoitotutkimusta. Mukaan otettiin vain tutkimuksia, joissa oli mitattu alkoholin kulutuksen muutosta. Viidessä tutkimuksessa tutkittavat hakeutuivat hoitoon alkoholiongelmansa takia. Muissa tutkimuksissa tutkittavat oli rekrytoitu perusterveydenhuollon ja ensiavun potilaiden joukosta. Tutkittavia oli yhteensä 2 767, joista 996 oli alkoholiriippuvaista. Niissä 13 tutkimuksessa, joissa tutkittavien ikä oli ilmoitettu, iän keskiarvo oli 31,8 vuotta (SD 10,3). Motivoivan haastattelun kesto vaihteli 15 minuutista neljään tuntiin. Yhdeksässä tutkimuksessa verrattiin motivoivaan haastattelua hoitamatta jättämiseen. Hoidon vaikuttavuus vaihteli huomattavasti tutkimusten välillä, mutta yhteenlasketun ES:n (0,18, 95 % luottamusväli 0,07–0,29) mukaan motivoiva haastattelu vähensi juomista enemmän kuin hoitamatta jättäminen. Post hoc -analyysissä otettiin mukaan ne viisi tutkimusta, joissa seuranta-aika oli korkeintaan kolme kuukautta. Näiden tutkimusten ES oli selvästi korkeampi kuin kaikkien tutkimusten (0,60, 95 % 0,36–0,83). Yhdeksässä tutkimuksessa vertailtiin motivoivaa haastattelua johonkin muuhun hoitoon. Vertailussa motivoiva haastattelu osoittautui vaikuttavammaksi kuin muut hoidot (ES 0,43, 95 % 0,17–0,70).
Psykososiaalisen hoidon teho sairastaessa samanaikaisesti masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä:
Meta-analyysi «Baker AL, Thornton LK, Hiles S ym. Psychological i...»19 perustui yhteensä 8 tutkimukseen (n = 831), jotka olivat valikoituneet 1 540 hakutuloksesta, joissa tarkasteltiin psykososiaalisen hoidon vaikutusta potilaisiin, joilla oli alkoholiongelman lisäksi psykiatrista liitännäissairautta. Alkoholiongelma ja psykiatrinen oireilu arvioitiin käyttäen strukturoituja validoituja kyselyitä. Aineiston mukaan selkein positiivinen muutos saavutettiin motivoivalla haastattelulla ja KB:llä, ja hieman vähemmän Mini-interventiolla. Kaikissa tutkimuksissa haasteena oli lyhyehkö seuranta-aika.