Laitoshoitoon tulleet alkoholiongelmaiset asiakkaat (n = 247) sijoitettiin satunnaistetusti terapeuteille (n = 8) «Valle SK. Interpersonal functioning of alcoholism ...»1. Terapeutit tutkittiin neljän ominaisuuden suhteen (empaattisuus, aitous, asiakkaan kunnioittaminen, konkreettisuus) sekä jaettiin tämän perusteella kolmeen interpersoonallisen taidokkuuden ryhmään (alhainen, keskitaso, korkea). Riippuvana muuttujana oli retkahtaneiden asiakkaiden prosentuaalinen osuus. Seuranta-ajan pituus oli 24 kuukautta, puolen vuoden välein. Retkahtaneiden asiakkaiden osuus oli koko seurannan ajan johdonmukaisesti sitä suurempi, mitä heikommaksi terapeuttiryhmän interpersoonallinen taidokkuus arvioitiin (p < 0.05).
Suomalaisessa tutkimuksessa «Saarnio P. Factors associated with dropping out fr...»2 pääasiassa alkoholiongelmaisten (sekakäyttäjiä 16 %) avohoitoasiakkaiden (n = 66) ja hoitavan henkilön (n = 4) arviot ensimmäisen tapaamisen vuorovaikutuksen onnistuneisuudesta olivat yhteydessä hoidon keskeyttämiseen. Jos sekä potilaan että hoitavan henkilön vuorovaikutusarviot olivat jakaumien alemmassa puoliskossa, keskeyttämisprosentti oli 50; jos molemmat arviot olivat jakaumien ylemmässä puoliskossa, keskeyttämisprosentti oli 20 (p = 0.05). Asiakkaiden ja terapeuttien arvioiden välinen korrelaatio oli 0.36 (p = 0.003). Terapeutit (n = 4) tutkittiin interpersoonallisen taidokkuuden (empaattisuus, aitous, asiakkaan kunnioittaminen, konkreettisuus) osalta. Terapeuttikohtaiset keskeyttämisosuudet (10–62 %) olivat yhteydessä interpersoonallisen taidokkuuden kanssa: mitä taidokkaampi terapeutti, sitä vähemmän asiakkaat keskeyttivät.
Aikuisia koskevien psykoterapiatutkimusten (n = 79) meta-analyysi «Martin DJ, Garske JP, Davis MK. Relation of the th...»3 osoitti hoitosuhteella olevan kohtuullinen yhteys tuloksellisuuteen (keskimääräinen r = 0.22). Kyseessä oli itsenäinen, muista tekijöistä riippumaton yhteys.
Sekä huume- että alkoholiongelman hoitoihin liittyvä katsaus «Meier PS, Barrowclough C, Donmall MC. The role of ...»4 (18 tutkimusta) selvitti hoitosuhteen yhteyttä hoitotuloksiin. Eri tutkimuksissa oli käytetty erilaisia hoitomuotoja, mutta ryhmä- ja perhehoidot oli jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Katsauksen mukaan hoidon alkuvaiheen hyvä hoitosuhde ennustaa kohtuullisesti (yleensä r = 15–30) sekä hoidossa pysymistä (retention) että hoitoon osallistumista (engagement). Yhteys todettiin 16 tutkimuksessa. Kahdessa tutkimuksessa, joissa yhteyttä ei havaittu, tutkittavien määrä oli pieni. Hoitosuhteen yhteyttä päihteiden käyttöön ja niiden aiheuttamiin haittoihin oli tutkittu seitsemässä tutkimuksissa. Näyttää siltä, että alkuvaiheen hyvä hoitosuhde (2 ja 3 tapaamiskerta) ennustaa nopeampaa toipumista.
Vain yhdessä katsauksen tutkimuksessa «Connors GJ, Carroll KM, DiClemente CC ym. The ther...»5 oli pelkästään alkoholiriippuvaisia. Alkoholiongelmaisten avohoitoasiakkaiden (n = 698) ja hoitavien henkilöiden (n = 40) arviot hoitosuhteesta (WAI, Working alliance inventory) olivat 12 kuukauden seurannassa yhteydessä sekä selvien päivien osuuteen että juomisen intensiteettiin. Selvien päivien osuuden osalta r = 0.13, p < 0.01 (potilaat) ja r = 0.16, p < 0.001 (hoitavat henkilöt). Juomisen intensiteetin osalta r = -0.10. p < 0.01 (asiakkaat) ja r = -0.10, p < 0.01 (hoitavat henkilöt). Kummankin ryhmän arviot olivat yhteydessä myös hoitoon osallistumisen kanssa: r = 0.10, p < 0.01 (potilaat) ja r = 0.10, p < 0.01 (hoitavat henkilöt).
Project Matchin «Donovan DM, Kadden RM, DiClemente CC ym. Client sa...»6 (n = 1 726) tulokset osoittivat, että asiakkaan hoitotyytyväisyydellä oli johdonmukainen yhteys alkoholinkäyttöön sekä hoidon aikana että sen lopussa: mitä tyytyväisempi asiakas, sitä vähemmän hän käytti alkoholia kumpanakin ajankohtana.