Yhdysvalloissa tehdyssä kaksi vuotta kattaneessa retrospektiivisessä sairaalapohjaisessa kohorttitutkimuksessa «DeLorenzo RJ, Garnett LK, Towne AR ym. Comparison ...»1 selvitettiin 10–29 minuuttia kestäneiden sairaalahoitoa vaatineiden epileptisten kohtausten ennustetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä prospektiivisesti kerättyjen yli 30 minuuttia kestäneiden status epilepticus -tapausten ennusteeseen systemaattisen sairauskertomus- ja ambulanssiasiakirjojen läpikäymisen avulla. Status epilepticus -tapauksia oli 226 (ikä 2 kk – 96 vuotta, 53 % miehiä) ja 10–29 minuutin kestoisia kohtauksia saaneita potilaita 81 (ikä 3 kk – 90 vuotta, 58 % miehiä).
Kuolleisuus 30 vuorokauden kuluttua oli 43/226 (19 %) ryhmässä, jossa kohtaus oli kestänyt yli 30 minuuttia, ja 2/81 (2 %) potilailla, joilla kohtaus oli kestänyt 10–29 minuuttia, riskiero 17 % (95 % luottamusväli 10–23 %).
Yhdysvalloissa tehtyyn vuodet 1982–86 kattavaan retrospektiiviseen sairaalapohjaiseen kohorttitutkimukseen «Towne AR, Pellock JM, Ko D ym. Determinants of mor...»2 otettiin mukaan 253 sairaalaan tullutta status epilepticus potilasta (kohtauksen kesto yli 30 minuuttia), (ikä 16–96 vuotta, miehiä 57 %). Potilaita oli seurattu sairaalasta kotiuttamiseen tai kuolemaan saakka.
Aikuisilla kuolleisuus 30 vuorokauden kuluttua status epilepticukseen oli 56/175 (32 %), jos status epilepticus oli kestänyt yli tunnin, ja 2/78 (3 %), jos status epilepticus oli kestänyt alle tunnin, riskiero 29 % (95 % luottamusväli 22–37 %).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Yleinen kommentti:
Riskierot on laskettu annettujen lukujen perusteella.