Alankomaalaisessa retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessa «Cremer OL, Moons KG, Bouman EA ym. Long-term propo...»1 analysoitiin 67 vuosina 1996–99 neurokirurgisella teho-osastolla yli 48 tunnin ajan hoidetun 16–55-vuotiaan akuutin aivovammapotilaan tiedot. Oireita (rytmihäiriöitä, alentunutta sydänlihaksen supistuvuutta, rabdomyolyysiä, asidoosia, hyperkalemiaa, lipemiaa), joiden epäiltiin liittyvän propofoli-infuusioon (propofoli-infuusiosyndrooma), sai 7/67 (10 %) potilasta. Keskimääräinen propofoliannos oli suurempi näillä propofoli-infuusiosyndroomapotilailla kuin muilla: 6,5 mg/kg/tunti (keskihajonta 0,8 mg/kg/tunti) vs 4,8 mg/kg/ tunti (keskihajonta 1,6 mg/kg/ tunti) (p = 0,002).
Sairaalakuolleisuus oli propofoli-infuusiosyndroomapotilailla 7/7 (100 %) ja muilla 11/60 (18 %): riskiero 80 % (95 % luottamusväli 72–91 %).
Kommentti: Tutkimuksen riskiero on laskettu annettujen lukujen perusteella, luottamusväli on vain viitteellinen. Retrospektiivinen tutkimus julkaistiin lyhyessä kompaktissa muodossa (research letter). Niukkojen tietojen perusteella ei ole mahdollista arvioida propofolihoidon mahdollista syy-yhteyttä raportoituihin oireisiin.
Italialaisten asiantuntijoiden laatimassa katsauksessa «Vasile B, Rasulo F, Candiani A ym. The pathophysio...»2 esiteltiin 35 vuosina 1996–2002 julkaistua tapausta, joissa aikuisilla (n = 14) tai pediatrisilla (n = 21) tehohoitopotilailla on kuvattu niin sanottuun propofoli-infuusio-oireyhtymään sopivia oireita (rabdomyolyysi, akuutti munuaisvajaatoiminta, metabolinen asidoosi, lipemia, laktaattiasidoosi tai sydämen toiminnan pettäminen). Kuvatut aikuispotilaat olivat tehohoidossa aivovamman (n = 9), status epilepticuksen (n = 2) tai astman (n = 3) takia.
Alankomaalaisten asiantuntijoiden katsauksessa «Otterspoor LC, Kalkman CJ, Cremer OL. Update on th...»3 esiteltiin 22 vuosina 2000–2008 julkaistua tapausta, joissa propofoli-infuusio-oireyhtymä on liittynyt aivovammaan. Näistä potilaista 17 kuoli.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Yleinen kommentti:
Vuonna 2009 julkaistussa katsausartikkelissa «Fudickar A, Bein B. Propofol infusion syndrome: up...»4 käytiin läpi propofolisyndroomaan liittyviä tekijöitä. Satunnaistettuja tutkimuksia ei aiheeseen liittyen ole saatavilla.
Raportin «Cremer OL, Moons KG, Bouman EA ym. Long-term propo...»1seurauksena lääkeviranomaiset päättivät tarkentaa propofolin käyttöohjeita ja informoida terveydenhuollon ammattihenkilöstöä varotoimista «Lääkelaitos. Tiedotteet terveydenhuollon ammattila...»5, «Propofol NO/H/PSUR/0009/001. Final Core Safety Pro...»6.
Vuosina 1988–2015 Suomessa on tehty yhteensä 30 ilmoitusta propofolista. Neljässä tapauksessa kyse on ollut propofoli-infuusiosyndroomasta, ja tapauksista yksi on ollut fataali 16-vuotiaalla potilaalla. Kolmessa tapauksessa annos on ollut tiedossa, ja se on ollut kaikissa näistä yli 4 mg/kg/tunti. Viimeisin tapaus (2275/2014) on kuluttajaraportti, jossa annosta ei ollut ilmoitettu. Propofolisyndrooma tulee pitää mielessä kaikkien niiden potilaiden kohdalla, jotka ovat saaneet propofolia.