Takaisin

Eteisvärinän kirurginen hoito

Näytönastekatsaukset
Hannu Parikka
5.2.2017

Näytön aste: A

Sydänkirurgian yhteydessä tehtävä erillinen eteisvärinän poistoon suuntautuva lisätoimenpide estää eteisvärinän uusiutumista.

Huffmanin ym. tekemässä Cochrane-analyysissä «Huffman MD, Karmali KN, Berendsen MA ym. Concomita...»1 tarkasteltiin sydänkirurgian yhteydessä tehdyn eteisvärinään kohdistuvan kirurgisen lisätoimenpiteen vaikutusta terveysmuuttujiin, terveysperusteiseen elämänlaatuun ja kustannuksiin. Tiedonhakuun käytettiin tietokantoja CENTRAL, MEDLINE Ovid, Embace Ovid, Web of Science, DARE ja HTA, ja haku aloitettiin vuodesta 1987 lähtien. Päätemuuttujina käytettiin kokonaiskuolleisuutta, kardiovaskulaarikuolleisuutta, eteisvärinän (sekä eteislepatuksen ja muun eteisperäisen takykardian) pysymistä pois ilman rytmilääkitystä yli kolme kuukautta toimenpiteestä, toimenpiteen turvallisuutta, 30 vuorokauden sisällä tapahtunutta uutta sairaalahoitojaksoa, sähköisen rytminsiirron tarvetta, terveysperusteista elämänlaatua ja kustannuksia. Tulosmuuttujana laskettiin riskisuhde 95 %:n luottamusvälein ja heterogeenisyysanalyysein. Lisäksi arvioitiin näytön luotettavuus raportoitujen parametrien valossa. Eteisvärinätaipumuksen kokonaiskestolle, esiintymistavalle tai tehtyjen eteisvärinäinterventioiden metodeille ei asetettu rajoituksia.

Tarkasteltavaksi löytyi 22 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joista oli tehty 34 julkaisua. Tutkimuksissa oli 1 899 potilasta. Eteisvärinätoimenpiteellä muun sydänkirurgian yhteydessä ei ollut merkitsevää vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen (7,0 % lisätoimenpiteen kanssa vs. 6,6 % ilman lisätoimenpidettä, RR 1,14, 95 % luottamusväli 0,81–1,59; matala näytön luotettavuus). Intervention seurauksena eteisvärinää esiintyi merkitsevästi vähemmän (51,0 vs. 24,1 %, RR 2,04, 95 % luottamusväli 1,63–2,55; kohtalainen näytön luotettavuus). Vaikutusta 30 vuorokauden kuolleisuuteen (2,3 vs. 3,1 %, RR 1,25, 95 % luottamusväli 0,71–2,20; matala näytön luottavuus), kirurgista uusintainterventiota vaativia tai muita raportoituja haittavaikutuksia (24,8 vs. 23,6 %, RR 1,07, 95 % luottamusväli 0,85–1,34; alhainen näytön luotettavuus) ei ollut. Eteisvärinätoimenpide lisäsi kuitenkin tahdistinhoidon tarvetta merkitsevästi (6,0 vs. 4,1 %, RR 1,69, 95 % luottamusväli 1,12–2,54; kohtalainen näytön luotettavuus).

Tutkijat päättelevät kohtalaisella luotettavuudella voitavan sanoa, että erillinen eteisvärinän poistoon suuntautuva lisätoimenpide muun sydänleikkauksen yhteydessä kaksinkertaistaa mahdollisuuden eteisvärinän poissa pysymiselle ja estolääkityksestä luopumiselle. Hintana on hieman lisääntynyt riski pysyvän tahdistimen asennukselle.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Vaikka analyysin osatutkimukset ovat tutkimusmateriaaliltaan melko pieniä eikä kaikissa raportoitu yhtä kattavasti haittavaikutuksia, voitaneen eteisvärinätoimenpidettä pitää hyödyllisenä muun sydänkirurgian lisänä, eritoten kun se ei vaikuta lisäävän muuta haittaa kuin tahdistinhoidon tarvetta. Kotimaista kokemusta esitettyjen menetelmien käytöstä on useiden vuosien ajalta. Kokemuksen karttuessa voidaan valita oikeat potilaat saamaan sydänleikkauksen yhteydessä tehtävä sokkeloleikkaus tai nykyään lähes sokkeloleikkauksen syrjäyttänyt kryo- tai radiotaajuusvirralla toteutettava endokardiaalinen tai epikardiaalinen ablaatio, jolloin toimenpiteiden turvallisuus ja tuloksellisuus paranevat. Tämän vuoksi sydänleikkauspotilailla, joilla on (pysyvä) eteisvärinä, intraoperatiivinen ablaatio tulee yleistymään osana mahdollisimman hyvään tulokseen pyrkivää kirurgisen hoidon strategiaa.

Kirjallisuutta

  1. Huffman MD, Karmali KN, Berendsen MA ym. Concomitant atrial fibrillation surgery for people undergoing cardiac surgery. Cochrane Database Syst Rev 2016;8:CD011814 «PMID: 27551927»PubMed