Oireista virtsatieinfektiota tutkittiin 174 naisella «Sandberg T, Lidin-Janson G, Edén CS. Host response...»1. Seerumin CRP:n pitoisuus oli 30 mg/l tai suurempi 94 %:lla ei-raskaana olevista ja 91 %:lla raskaana olevista naisista, joilla oli kliinisesti äkillinen pyelonefriitti. Vastaavasti CRP-pitoisuus oli suurentunut vain 5 %:lla kystiittipotilaista. Infektioiden tason määrityksessä osuvuudeltaan huonompia olivat muun muassa lasko ja virtsan konsentrointikyvyn menetys.
Skandinaavisessa 25 tytön (ikä 5–17 vuotta) aineistossa «Jodal U, Lindberg U, Lincoln K. Level diagnosis of...»2, joista 14 oli sairastunut akuuttiin oireiseen pyelonefriittiin ja 10 akuuttiin kystiittiin (1 potilaan taudin tasoa ei pystytty luokittelemaan), tutkittiin akuutin virtsatieinfektion tasodiagnostiikkaa vertaamalla oireita CRP:n, laskon, vasta-ainetitrausmenetelmän ja munuaisten konsentrointikyvyn määrityksiin ja rakkohuuhtelunäytteiden viljelytuloksiin. Keskisuihkunäytteissä kaikilla virtsanäyte kasvoi yli E5 pesäkettä/ml. Lähes kaikilla oli myös pyuriaa.
Vertailumenetelmistä seerumin CRP-pitoisuus 20 mg/l tai suurempi toimi parhaiten munuaistason infektion osoittajana.
Kommentti: Sovellettavuus hyvä tyttöjen osalta
Piilevää bakteeri-infektiota osoitettaessa prospektiivisessa 256 yhdysvaltalaisen 3–36 kuukauden ikäisen lapsen tutkimuksessa «Isaacman DJ, Burke BL. Utility of the serum C-reac...»3 optimi raja-arvo oli seerumin CRP-pitoisuus 44 mg/l (sensitiivisyys 63 % ja spesifisyys 81 %). Näistä 29:llä (11 %) oli piilevä bakteeri-infektio: 17:llä oli keuhkokuume, 9:llä virtsatieinfektio ja 3:lla bakteremia.
Parempi bakteeri-infektion osoittaja tässä aineistossa oli neutrofiilien pitoisuus, raja-arvo 10,6 x E9/L (sensitiivisyys 69 %, spesifisyys 79 %).
Kommentti: sovellettavuuteen voi vaikuttaa taudin määrittely: piilevä vai vaikea bakteeri-infektio
Yhdysvaltalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Pulliam PN, Attia MW, Cronan KM. C-reactive protei...»4 etsittiin vakavaa bakteeri-infektiota 77 lapselta, joiden ikä oli 1–36 kuukautta ja joilla oli kuumetta vähintään 39 °C. Näistä 14 (18 %) oli vakava bakteeri-infektio: 6 virtsatieinfektiota, 4 keuhkokuumetta ja 4 piilevää Str. pneumoniae bakteremiaa.
Laboratoriotutkimuksista CRP-pitoisuus 70 mg/l erotteli parhaiten bakteeri-infektiota sairastavat ja pitoisuus 50 mg/l sulki pois bakteeri-infektion. Leukosyyttien tai neutrofiilien pitoisuudella ei ollut ennustearvoa monimuuttuja-analyysissa (logistinen regressio).
Munuaisarpien syntymistä merkkinä munuaistason infektiosta tutkittiin «Prat C, Domínguez J, Rodrigo C ym. Elevated serum ...»5 lapsilla 99mTc-DMSA-isotooppikuvauksen avulla 5–6 kuukautta sairastetun VTI:n jälkeen . Akuutissa vaiheessa mitattiin seerumin CRP:n ja prokalsitoniinin (PCT) pitoisuudet. Raja-arvoilla 1 µg/l (PCT) ja 20 mg/l (CRP) saatiin seuraavat osuvuudet munuaisarpien ilmaantumisen suhteen: PCT: sensitiivisyys 92 %, spesifisyys 62 %; CRP: sensitiivisyys 92 %, spesifisyys 34 %. Prokalsitoniinin pitoisuuden suureneminen oli tarkempaa kuin CRP:n suureneminen munuaisarpien ennustamisessa, mutta herkkyys oli sama.
Kommentti: Pyelonefriitin tarkka kliininen diagnoosi on hankala. Isotooppikuvauskaan ei ole aukoton vertailumenetelmä, minkä takia tarkkaa tasodiagnostiikkaa ei pystytä verifioimaan. Maksan CRP-synteesi stimuloituu leukosyyttien tuottamien interleukiinien vaikutuksesta, joita syntyy vakavien tai laajojen infektioiden (ja niihin liittyvien yleisoireiden) sekä esim. kudosvaurioiden yhteydessä. CRP:n pitoisuuden huono spesifisyys yleistyneissä infektioissa ei ole siten yllätys. Sensitiivisyys on kliinisesti käyttökelpoinen, jos arvioidaan vakavasti sairaita. CRP-pitoisuus ei kuitenkaan suurene oireettomassa bakteriuriassa. Kliinisen päätöksenteon raja-arvo ei ole tarkka pitoisuus: 40 mg/l edustaa hyvin väliä 20–50 mg/l (noin 10-kertainen suureneminen terveiden pitoisuuksiin verrattuna).