Takaisin

Duloksetiini ponnistusvirtsankarkailun hoidossa

Näytönastekatsaukset
Seija Ala-Nissilä
26.10.2016

Näytön aste: B

Duloksetiini ilmeisesti parantaa ponnistusvirtsankarkailusta kärsivien naisten elämänlaatua ainakin lyhytkestoisen (8–12 vk) hoidon aikana.

Duloksetiini on serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa hermosoluun estävä lääke, ja sitä voidaan käyttää ponnistusvirtsankarkailun hoitoon. Toinen duloksetiinin käyttöaihe, tosin erilaisella annostelulla, on masennuksen hoito. Eläinkokeissa on todettu pudendaalihermon stimulaation lisääntyvän duloksetiinin vaikutuksesta. Tämä puolestaan voimistaa virtsaputken sulkumekanismia, lähinnä poikkijuovaista sulkijalihasta.

Vuonna 2007 päivitetyssä Cochrane-katsauksessa «Mariappan P, Ballantyne Z, N'Dow JM ym. Serotonin ...»1 oli mukana 10 tutkimusta, joissa yhteensä 3 944 pääosin ponnistusvirtsankarkailusta kärsivää, keskimäärin 49–54-vuotiasta naista (ikä 24–83 vuotta) satunnaistettiin saamaan joko duloksetiinia, lumelääkettä tai lantionpohjan lihasharjoittelua 3–12 viikon ajan. Kaikki mukaan otetut tutkimukset olivat hyvin suunniteltuja tutkimuksia, joista osa oli lääketehtaiden sponsoroimia. Vastemuuttujina olivat virtsankarkailuun liittyvä elämänlaatu (Incontinence Quality of Life questionnaire, I-QOL), yleinen terveydentilan paraneminen (Patient`s Global Impression of Improvement, PGI-I), virtsankarkailutapahtumien määrä viikossa (incontinence episode frequency, IEF) ja objektiivisena mittarina 24 tunnin vaippatesti.

Duloksetiini paransi tilastollisesti merkitsevästi potilaiden yleistä ja virtsankarkailuun liittyvää elämänlaatua lumelääkkeeseen verrattuna (WMD 5,26, 95 %:n luottamusväli 3,84–6,68, p < 0,00001). Virtsankarkailuepisodit vähenivät tilastollisesti merkitsevästi enemmän duloksetiini- kuin lumeryhmässä (50–54 vs. 27–40 %, p < 0,05). Objektiivista näyttöä duloksetiinihoidon tehosta verrattuna lumelääkkeeseen ei saatu vaippatestien tuloksista tehdyssä meta-analyysissa.

Kolmasosa duloksetiiniryhmän naisista raportoi haittavaikutuksia, joita olivat pahoinvointi, suun kuivuminen, ummetus, unettomuus ja väsymys. Haittavaikutusten takia tutkimuksen keskeytti 2–4 % lumeryhmän naisista verrattuna keskimäärin 17 % duloksetiiniryhmässä keskeyttäneistä (p < 0,001). Yleisin syy keskeyttämiseen oli pahoinvointi.

Serotoniinioireyhtymän riski on olemassa käytettäessä duloksetiinia samanaikaisesti muiden serotonergisten lääkkeiden (SSRI- ja trisykliset masennuslääkkeet, triptaanit tai tramadoli) kanssa. Cochrane-katsaukseen «Mariappan P, Ballantyne Z, N'Dow JM ym. Serotonin ...»1otetuissa tutkimuksissa ei kuitenkaan tullut esiin lääkeinteraktioita.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Duloksetiinia käytetään eri annostuksella myös masennuslääkkeenä. Kirjoittajat arvelivatkin, että lääkkeen keskushermostovaikutukset saattavat selittää osan elämänlaadun paranemisesta inkontinenssitutkimuksissa.

Yhdessä katsauksen tutkimuksista «Cardozo L, Drutz HP, Baygani SK ym. Pharmacologica...»2 duloksetiinia verrattiin lumelääkkeeseen satunnaistetussa tutkimuksessa 109 inkontinenssileikkaukseen pääsyä odottavalla naisella. 8 viikon lääkehoidon jälkeen 20 % (10/49) duloksetiiniryhmän potilaista verrattuna 0 % (0/45) lumeryhmän potilaista ei enää ollut kiinnostunut leikkaushoidosta.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Katsauksen tutkimuksissa «Mariappan P, Ballantyne Z, N'Dow JM ym. Serotonin ...»1 todettiin ponnistusvirtsankarkailun subjektiivista paranemista lumelääkettä enemmän duloksetiinilla, mutta erot olivat kliiniseltä kannalta pieniä. Lumelääkkeellä oli myös huomattava vaikutus oireiden lievittymiseen. Hoitoaika oli varsin lyhyt, ja seuranta loppui lääkehoitojakson päätyttyä. Haittavaikutuksia, jotka johtivat hoidon keskeyttämiseen 1:8 tutkittavista, esiintyi noin kolmasosalla duloksetiinia saaneista.

Toisessa katsaukseen otetussa tutkimuksessa «Ghoniem GM, Van Leeuwen JS, Elser DM ym. A randomi...»3 oli yhteensä 201 urodynaamisesti varmistettua ponnistusvirtsankarkailupotilasta, joilla oli vähintään 2 virtsankarkailukertaa päivässä. Tutkittavat satunnaistettiin 4 eri hoitoryhmään: 1) duloksetiini + lantionpohjan lihasharjoittelu (n = 52), 2) duloksetiini + lumeharjoittelu (n = 52), 3) lantionpohjan lihasharjoittelu + lumelääke (n = 50) tai 4) lumelääke + lumeharjoittelu (n = 47). Lumeharjoitteluna toimi jäljittelevä lantion lihasharjoittelu, jossa potilaat jännittivät lonkan loitontajia. Lantionpohjan lihasharjoitteluna (PFM) oli aluksi 30 minuutin neuvonta ja feed back ja 4 ja 8 viikon kuluttua 15 minuutin neuvonta ja manuaalinen palpaatio. Hoidon kesto oli 12 viikkoa.

Keskimääräinen virtsankarkailukertojen väheneminen oli yhdistelmähoidolla 57,4 %, duloksetiinilla 56,5 %, lantionpohjan lihasharjoittelulla 34,7 % ja lumeella 34,7 % intention to treat analyysissa, jossa pelkän PFM:n ja duloksetiinin (p = 0,004) sekä näiden yhdistelmän (p < 0,001) ero oli tilastollisesti merkitsevä verrattuna ei-aktiivisen hoidon ryhmään. Vastaavasti potilaan yleistä tyytyväisyyttä kuvaavalla asteikoilla paranemista tapahtui 70,6 %:lla, 54,0 %:lla, 65,3 %:lla ja 42,2 %:lla tutkittavista. Analyysissa, jossa verrattiin tutkimuksessa loppuun asti jatkaneita naisia (n = 151), ainoa tilastollisesti merkittävä ero saatiin PGI-I-kyselyssä (Patient Global Impression of Improvement scale, luokittelu paljon parempi – paljon huonompi asteikolla 1–7), jossa 83,3 % 1. ryhmään kuuluneista oli tyytyväisiä verrattuna 57,6 % 2. ryhmään kuuluneista (p < 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksen lähtöasetelma oli tasokas, mutta potilasmäärä ei riittänyt lopullisen voimalaskentaan eikä pitkäaikaistuloksista ole tietoa. Joillekin valikoiduille potilaille yhdistelmähoito saattaa tuoda lisäarvoa. PFM-asetelma oli varsin kevyt. Kirjoittajat arvelivat, että intensiivisemmällä hoidolla saataisiin merkitsevämpiä tuloksia.

Kirjallisuutta

  1. Mariappan P, Ballantyne Z, N'Dow JM ym. Serotonin and noradrenaline reuptake inhibitors (SNRI) for stress urinary incontinence in adults. Cochrane Database Syst Rev 2005;3:CD004742 «PMID: 16034945»PubMed
  2. Cardozo L, Drutz HP, Baygani SK ym. Pharmacological treatment of women awaiting surgery for stress urinary incontinence. Obstet Gynecol 2004;104:511-9 «PMID: 15339761»PubMed
  3. Ghoniem GM, Van Leeuwen JS, Elser DM ym. A randomized controlled trial of duloxetine alone, pelvic floor muscle training alone, combined treatment and no active treatment in women with stress urinary incontinence. J Urol 2005;173:1647-53 «PMID: 15821528»PubMed