Systemaattiseen katsaukseen «Trillos-Chacón MC, Castillo-M JA, Tolosa-Guzman I ...»1 sisällytettiin yhteensä 11 tutkimusta. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 1 061 koehenkilöä. Katsauksessa analysoitiin terveisiin työntekijöihin kohdistettuja ergonomiainterventioita, jotka koskivat muun muassa työvälineiden (näppäimistön, hiiren, ranteen tuen ja koko työaseman) ergonomian parantamista, ergonomiakoulutusta, harjoittelua ja fysioterapiaa. Näyttöä vaikutuksista rannekanavaoireyhtymän ilmaantuvuuteen ei saatu.
Kommentti: Tutkimusten laatu oli rajallinen kolmessa, asianmukainen kolmessa, hyvä kolmessa ja vahva kahdessa tutkimuksessa. Tutkimuksissa oli huomattavia menetelmällisiä heikkouksia (epätäydelliset tulostiedot, tulosten valikoiva raportointi, sokkoutuksen puuttuminen), jotka heikentävät mahdollisuuksia tehdä johtopäätöksiä tuloksista, ja mukana olevat tutkimukset olivat heterogeenisiä. Laadukkaita vertailevia tutkimuksia aiheesta edelleen tarvitaan.
Cochrane-katsaus «Hoe VC, Urquhart DM, Kelsall HL ym. Ergonomic desi...»2 vuodelta 2012 ja Cochrane-katsauksen päivitys «Hoe VC, Urquhart DM, Kelsall HL ym. Ergonomic inte...»3 vuodelta 2018 arvioivat fyysisten, kognitiivisten ja organisatoristen ergonomisten toimenpiteiden ja näiden yhdistelmien vaikutuksia työhön liittyvien niskan ja yläraajan tuki- ja liikuntaelinoireiden, mukaan lukien rannekanavaoireyhtymän, ehkäisyssä. Alkuperäinen katsaus sisälsi kaikki työpaikat ja työympäristöt, kun taas päivitys keskittyi vain toimistoympäristöön. Mukaan otettiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset ergonomiainterventioista työhön liittyvien yläraajojen tai niskan TULE-oireiden ehkäisemiseksi. Lisäksi sisäänottokriteerinä oli vaivojen esiintyvyys alle 25 % (hartiat, olkavarret, kyynärpäät, käsivarret, ranteet ja kädet). Päivitykseen koottiin 15 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (2 165 työntekijää).
Näyttö käsituen tai vaihtoehtoisen hiiren käytön vaikutuksesta työhön liittyvien yläraajavaivojen ilmaantuvuuteen oli ristiriitaista. Muiden fyysisten ergonomisten toimenpiteiden vaikutuksesta ei ole näyttöä. Organisatoristen toimenpiteiden osalta lisätaukojen pitämisestä on heikkolaatuista näyttöä yläraajojen epämukavuuden vähenemisestä. Ergonomiakoulutuksesta ja useasta komponentista koostuvista ergonomisista interventioista ei ole näyttöä yläraajan kivun tai epämukavuuden vähenemisestä.
Yläraajan tukeminen: On kohtalaisen laadukasta näyttöä siitä, että yläraajan tuki (kaksi tutkimusta) ei vähentänyt oikean yläraajan, käden ja kyynärvarren rasitussairauksien ilmaantuvuutta (RR 0,73; 95 % luottamusväli 0,32–1,66), mutta heikkolaatuista näyttöä siitä, että tämä toimenpide (yksi tutkimus) vähensi oikean yläraajan epämukavuutta (SMD -0,34; 95 % luottamusväli -0,63 – -0,06).
Yläraajan tukeminen ja vaihtoehtoinen hiiri yhdessä: On olemassa kohtalaisen laadukasta näyttöä siitä, että yläraajan tuki vaihtoehtoisella tietokonehiirellä (kaksi tutkimusta) vähensi niska- tai hartia- ja TULE-oireiden ilmaantuvuutta (riskisuhde (RR) 0,52; 95 % luottamusväli (CI) 0,27–0,99), mutta ei oikean yläraajan TULE-oireiden ilmaantuvuutta (RR 0,73; 95 % CI 0,32–1,66); ja heikkolaatuista näyttöä siitä, että interventio vähensi niska- tai hartiavaivoja (standardoitu keskimääräinen ero (SMD) -0,41; 95 % CI -0,69 – -0,12) ja oikean yläraajan epämukavuutta (SMD -0,34; 95 % CI -0,63 – -0,06).
Työpisteen säätäminen (yksi tutkimus) ja istuma-seisomatyöpöydät (yksi tutkimus) eivät vaikuttaneet yläraajojen kipuun tai epämukavuuteen verrattuna siihen, että interventioita ei tehty.
Organisatoriset ergonomiset interventiot: On erittäin heikkolaatuista näyttöä siitä, että lisätaukojen pitäminen (kaksi tutkimusta) vähentää niskan (MD -0,25; 95 % luottamusväli -0,40 – -0,11), paremmin olkapään tai olkavarren (MD -0,33; 95 % luottamusväli -0,46 – -0,19) ja oikean kyynärvarren, ranteen tai käden (MD -0,18; 95 % luottamusväli -0,29 – -0,08) epämukavuutta näyttöpäätetyöntekijöillä.
Osallistavan ergonomian vaikuttavuusnäyttö työhön liittyvien yläraajan tai niskan vaivojen ehkäisyssä oli viiden tutkimuksen perusteella ristiriitaista.
Useasta komponentista koostuvat ergonomiset interventiot: Yksi heikkolaatuinen tutkimus ei osoittanut vaikutusta tutkimuksessa mitattuihin yläraajan kipuvastemuuttujiin.
Kommentti: Yhdessä tutkimuksessa harhan riskin arvioitiin olevan alhainen ja muissa 14 tutkimuksessa suuri (pieni osallistujamäärä, valintaharha mahdollinen). Suurin osa tutkimuksista oli yli kymmenen vuotta vanhoja, ja vuoden 2010 jälkeen tehtyjä tutkimuksia oli vain neljä. Tämä saattaa viitata siihen, että interventiot eivät ole ajan tasalla, koska nykyiset toimistovälineet poikkeavat huomattavasti 10–20 vuotta sitten käytetyistä. Kirjoittajien johtopäätös on, että laadukkaita vertailevia tutkimuksia aiheesta edelleen tarvitaan.
Laaja suomalainen ryvässatunnaistettu kontrolloitu koe «Haukka E, Leino-Arjas P, Viikari-Juntura E ym. A r...»4 selvitti osallistavan ergonomisen intervention vaikutusta tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyyn keittiötyöntekijöiden keskuudessa. Vuosina 2002–2005 Työterveyslaitos toteutti interventiotutkimuksen 119 kunnallisessa keittiössä neljässä suuressa kaupungissa perustavoitteena selvittää, voidaanko ergonomiaa kehittämällä vähentää työntekijöiden tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja oireita. Tutkimuskeittiöt satunnaistettiin interventio- ja vertailuryhmään. Vertailuryhmän keittiöt jatkoivat toimintaansa entiseen tapaan, kun taas interventioryhmän keittiöt kehittivät omaa työtään 11–14 kuukauden ajan. Intervention tukena oli 8 kehittämispajaa (yhteensä 38 tuntia), joissa työtekijät saivat tietoa liikuntaelimistön toiminnasta ja ergonomian periaatteista ja heitä ohjattiin analysoimaan työnsä fyysisiä ja psyykkisiä kuormitustekijöitä ja suunnittelemaan ratkaisuvaihtoehtoja. Kehittämisessä käytettiin osallistavaa toimintatapaa. Tutkittuja henkilöitä oli yhteensä 504, joista lähes kaikki (487) olivat naisia.
Työntekijöiden oireita, sairauspoissaoloja, työn fyysistä kuormittavuutta ja psykososiaalisia työolotekijöitä selvitettiin kyselyllä kolmen kuukauden välein interventiovaiheen aikana ja vuoden ajan sen jälkeen. Kyselyt suunnattiin kulloinkin tutkimuskeittiöihin työsuhteessa olleille. Samassa keittiössä työskenteli koko kehittämisvaiheen ajan 84–86 % työntekijöistä ja vuoden seurannan aikana 70–71 %. Vastausaktiivisuus kyselyihin pysyi erittäin hyvänä tutkimuksen koko keston ajan (92–99 %). Tulosmuuttujia olivat kipu ja siitä aiheutunut haitta viimeisten 3 kuukauden aikana muun muassa olkapäissä, kyynärvarsissa tai käsissä sekä näiden alueiden väsymys viimeisten 7 vuorokauden aikana.
Interventioryhmässä toteutettiin 402 ergonomista muutosta, jotka kohdistuivat muun muassa töiden organisointiin, työmenetelmiin ja -tapoihin, koneisiin, laitteisiin ja työvälineisiin, tiloihin ja kalusteisiin, työympäristöön ja turvallisuuteen sekä materiaaleihin. Vertailuryhmässä toteutettiin vastaavana aikana 80 muutosta normaalin toiminnan myötä.
Tulokset: Intervention ja 1 vuoden seurannan aikana interventio- ja vertailuryhmän välillä ei todettu systemaattista eroa muutoksissa liikuntaelinoireissa, sairauslomissa tai työtehtävien koetussa rasittavuudessa.
Johtopäätökset: Interventio ei vähentänyt koettua fyysistä kuormittavuutta, eikä toimenpiteiden vaikutuksista löytynyt näyttöä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä keittiötyöntekijöiden keskuudessa.