Kanadassa vuosina 1991–1995 tehty satunnaistettu, kontrolloitu, sokkoutettu monikeskustutkimus «Clobazam has equivalent efficacy to carbamazepine ...»1. Yhteensä 235 potilasta; 115 vastasairastunutta tai 120 ensimmäisen epilepsialääkkeen tehottomuuden tai haittavaikutusten vuoksi lopettanutta, iältään 2–16-vuotiasta potilasta satunnaistettiin joko standardihoitoryhmään: karbamatsepiini (10 mg/kg/vrk) (N = 78), fenytoiini (5 mg/kg/vrk) (N = 38) tai klobatsaamiryhmään (0,5 mg/kg/vrk) (N = 119).
1 vuoden seuranta-ajan jälkeen tutkimuksessa edelleen mukana olleiden määrä (= riittävä teho ilman haittavaikutuksia) oli karbamatsepiini/fenytoiiniryhmässä 57 % (66/116), ja klobatsaamiryhmässä 55 % (65/119), riskiero 2 % (95 % luottamusväli -10–15 %). Ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa.
Cochrane-katsauksen «Arya R, Giridharan N, Anand V ym. Clobazam monothe...»2 3 valittuun tutkimukseen osallistui yhteensä 206 potilasta. Katsaukseen sisältyi myös edellä referoitu tutkimus «Clobazam has equivalent efficacy to carbamazepine ...»1. Tutkimukset oli tehty lapsipotilailla tai nuorilla ja aikuisilla. Tutkimusten heikon laadun vuoksi meta-analyysia ei voitu tehdä. Tutkimuksissa verrattiin sitä, kuinka moni potilaista käytti lääkettä vielä 12 kuukauden kohdalla aloituksesta.
Klobatsaamin ja karbamatsepiinin välillä (riskisuhde 0,83, 95 % luottamusväli 0,61–1,12) ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Klobatsaamiryhmässä tutkimuksessa pysymisen suhteen oli pieni positiivinen ero fenytoiiniin verrattuna (riskisuhde 1,43, 95 % luottamusväli 1,08–1,90). Ero saattoi johtua klobatsaaminen paremmasta siedettävyydestä (riskisuhde 0,10, 95 % luottamusväli 0,01–1,65).