Yhdysvaltalaisessa systemaattisessa katsaukseen ja meta-analyysiin «Englot DJ, Breshears JD, Sun PP ym. Seizure outcom...»1 otettiin mukaan 1993 ja syyskuun 2012 välisenä aikana julkaistut artikkelit (PubMed), joissa oli kuvattu vähintään 10 alle 20-vuotiasta lapsipotilasta, joille oli tehty ohimolohkon ulkopuolinen epilepsiakirurginen toimenpide (ei hemisferotomia) ja joilla oli vähintään 1 vuoden seuranta-aika ja jossa tulokset oli raportoitu käyttäen Engelin tai vastaavaa ennusteluokitusta. 36:ssa tutkimuksessa raportoitiin yhteensä 1 259 potilasta. Mahdollisina kirurgian tulosta selittävinä muuttujina arvioitiin seuraavia: potilaan sukupuoli, epilepsian kesto alle tai yli 7 vuotta, rakenteellinen poikkeavuus tai ei rakenteellista poikkeavuutta (rakenteellinen poikkeavuus = epilepsian taustalla oli kasvain, aivokuoren kehityshäiriö, tuuberi tai vaskulaarinen kehityshäiriö), ei rakenteellista poikkeavuutta = histologia oli normaali, hippokampusskleroosi, trauma tai infektio), paikalliset kohtaukset tai myös yleistyviä kohtauksia, preoperatiivinen EEG on paikallistava tai ei-paikallistava, kohtausten frekvenssi (päivittäinen tai alle päivittäinen), leikkauksen puoli, leikattava lohko, leikkauksen laajuus, käytettiinkö leikkauksessa kortikografiaa ja MRI-löydös. Alustavan analyysin perusteella mahdolliset leikkaustulosta ennustavat tekijät otettiin mukaan lopulliseen meta-analyysiin.
Kohtauksettomia oli vähintään 1 vuoden seuranta-ajan jälkeen 56 % potilaista. Tässä meta-analyysissä korkeintaan 7 vuoden sairastamisaika (OR 1,52; 95 % luottamusväli 1,07–2,14), se, että epilepsian taustalla oli rakenteellinen muutos (OR 1,34; 95 % luottamusväli 1,19–1,49), yleistyneiden kohtausten puuttuminen (OR 1,61; 95 % luottamusväli 1,18–2,35) ja paikantavat iktaaliset EEG-löydökset (OR 1,55; 95 % luottamusväli 1,24–1,93) olivat positiivisia ennustetekijöitä kohtauksettomuudelle
Japanilaisessa retrospektiivisessa tutkimuksessa «Hosoyama H, Matsuda K, Mihara T ym. Long-term outc...»2 lähetettiin kyselylomake 103:lle vuosina 1983–2005 alle 16-vuotiaana leikatulle lapselle. 85 (82 %) potilasta vastasi kyselylomakkeeseen. Potilaiden ikä leikkauksen aikaan oli 9,78 ± 4,2 vuotta ja seuranta-aika leikkauksen jälkeen oli 15,4 ± 5,0 vuotta. Uusintaleikkaus oli tehty 12 potilaalle, näistä 6:lle edelleen alle 16-vuotiaana. Ne 6, joille uusintaleikkaus tehtiin yli 16-vuotiaana, jätettiin pois tutkimuksesta. 1 potilas oli kuollut seuranta-aikana.
1 potilaista oli leikkaushetkellä MRI-negatiivinen. Anteriorinen ohimolohkoresektio tehtiin 29 ja amygdalohippocampektomia 10 potilaalle. Otsalohkoon leikkaus kohdistui otsalohkoon 34 potilaalle, päälaenlohkoon 1 ja takaraivolohkoon 2 potilaalla. 9 potilaalla leikkaus kohdistui useampaan aivolohkoon.
Yli 10 vuoden seurannan jälkeen ohimolohkoleikatuista potilaista kohtauksettomia oli 84,6 % (Engel 1). Otsalohkosta leikatuista potilaista kohtauksettomia (Engel 1) oli 73,5 %.
Saksalaisessa tutkimuksessa «Ramantani G, Stathi A, Brandt A ym. Posterior cort...»3 raportoitiin 50 perättäistä lapsipotilasta, joille oli tehty epilepsiakirurginen toimenpide takaraivo- tai päälaenlohkon alueelle. Potilaiden keski-ikä oli 11,1, (SD 5,1) vuotta leikkauksen aikaan ja seuranta-aika oli keskimäärin 8 vuotta (vaihtelu 1,5–18 vuotta). 1 potilaista oli MRI-negatiivinen. 13 tehtiin ennen leikkausta kallonsisäinen EEG-rekisteröinti. 4 potilaalle jouduttiin tekemään uusintaleikkaus.
Seuranta-ajan lopussa 60 % potilaista oli kohtauksettomia (Engel 1). 30 % potilaista oli lähes kohtauksettomia (Engel 2). Preoperatiivisista muuttujista vasemmanpuoleinen (OR 1,48, 95 % luottamusväli 1,16–1,90, p < 0,003) tai päälaenlohkossa sijaitseva muutosalue (OR 1,38 95 % luottamusväli 1,07–1,79), p 0,018) ja epilepsian pidempi kesto (OR 1,04 per vuosi; 95 % luottamusväli 1,01–1,06, p = 0,018) olivat ennustetekijöitä postoperatiiviselle kohtausten jatkumiselle.
Saksalaisessa retrospektiivisessa tutkimuksessa «Ramantani G, Kadish NE, Mayer H ym. Frontal Lobe E...»4 raportoitiin 75 perättäistä lasta, joille oli tehty epilepsiakirurginen toimenpide otsalohkon alueelle. Potilaiden ikä leikkauksen aikaan oli keskimäärin 10 (SD 4,9) vuotta. Seuranta-aika oli 1–14 vuotta, 70:llä potilaalla seuranta-aika oli yli 2 vuotta. 5 potilaalla MRI oli negatiivinen.
Seuranta-ajan lopussa 63 % potilaista oli kohtauksettomia (Engel 1) ja 20 % potilaista oli lähes kohtauksettomia (Engel 2). Preoperatiivisista muuttujista kohtausten jatkumisen riskitekijöitä olivat epilepsian pitkä kesto (OR 1,15 per vuosi 95 % luottamusväli 1,03–1,31, p = 0,02), paikantumaton interiktaalinen EEG-löydös (OR 3,94; 95 % luottamusväli 1,28–14,1, p = 0,02) ja leesion tai epileptogeenisen alueen sijainti lähellä elokventtia kuorialuetta (OR 3,72, 95 % luottamusväli 1,25–11,87, p = 0,02).
Espanjalaisessa retrospektiivisessa tutkimuksessa «Sierra-Marcos A, Fournier-Del Castillo MC, Álvarez...»5 raportoitiin vuosina 2003–2016 yhdessä lasten epilepsiakeskuksessa posterioriselta alueelta (parietaali- tai okkipitaalilohko tai ohimolohkon takaosa) leikattujen potilaiden leikkaustulokset. Keskimääräinen seuranta-aika oli 3,5 vuotta (1–12 vuotta). Leikatuille potilaille tehtiin neuropsykologinen tutkimus ennen leikkausta ja 1, 3 ja 5 vuoden kuluttua leikkauksesta.
55 potilaasta, joilla oli posteriorisen alueen epilepsia, 37 leikattiin. 16 potilaalle tehtiin kallonsisäinen EEG-rekisteröinti ennen leikkausta. 1 potilas oli MRI-negatiivinen. 64 %:lla oli useita kohtauksia päivässä ennen leikkausta.
Seuranta-ajan lopussa 62,2 % kuului ILAE:n kohtausluokkaan 1 (kohtaukseton tai lähes kohtaukseton). 1 vuoden kuluttua leikkauksesta kielellinen muisti oli parantunut 23,2 %:lla. Kenelläkään ei nähty muistitoiminnan heikentymistä 1 vuosi leikkauksesta. 5 vuoden kuluttua leikkauksesta (20 potilasta) 6 potilaalla oli tapahtunut älykkyystason nousua, 6:lla laskua ja 8:lla ei muutosta. Kapea-alaista muutosta yksittäisissä tehtäväalueissa oli tapahtunut paranemista 18:lla ja heikentymistä 6:lla potilaalla.