Tulosta

Lisäaineeton ruokavalio lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa

Näytönastekatsaukset
3.12.2016
Leena Pihlakoski

Näytön aste: D

Lisäaineiden poistaminen ruokavaliosta saattaa osalla lapsista vähentää ADHD-oireita, mutta luotettava näyttö puuttuu.

European ADHD Guidelines -työryhmän systemaattisessa katsauksessa «Sonuga-Barke EJ, Brandeis D, Cortese S ym. Nonpharmacological interventions for ADHD: systematic review and meta-analyses of randomized controlled trials of dietary and psychological treatments. Am J »1 arvioitiin 6 eri meta-analyysiä ADHD:n lääkkeettömien hoitojen vaikuttavuudesta. Haku tehtiin laajasti useista eri tietolähteistä, muun muassa MEDLINE-, OvidMEDLINE-, PsycInfo-, CINAHL- ja ERIC-tietokannoista, ja se koski huhtikuuhun 2012 mennessä julkaistuja tutkimuksia. Katsaukseen sisällytettiin meta-analyysit, joissa tutkimusinterventioihin osallistujat olivat 3–18-vuotiaita. Heillä oli joko DSM- tai ICD-tautiluokituksen kriteerein tehty ADHD-diagnoosi. Tulosmuuttujana oli oirekyselylomakkeella tai havainnoimalla mitattu muutos ADHD-oireissa. Muutoksen arvioijat oli jaettu 2 luokkaan, lähellä oleviin ("most proximal assessment") kuten esimerkiksi vanhempiin, ja todennäköisesti sokkoutettuihin ("probably blinded assessment"), joiden katsottiin olevan tietämättömiä lapsen osallistumisesta interventioon ja siten objektiivisempia. Jaon tavoitteena oli vähentää tulosten vinoumaa.

Osana katsausta tarkasteltiin erikseen, oliko keinotekoisten lisäaineiden poisjättämisellä ruokavaliosta vaikuttavuutta lasten ADHD-oireisiin. Meta-analyysiin sisältyi 8 tutkimusta, joista 5:ssä ruokavaliosta oli jätetty pois keinotekoiset väriaineet, 1:ssä oli jätetty pois vain tartrasiini, ja 2:ssa noudatettiin laajempaa, kaikkia keinotekoisia lisäaineita välttävää ns. Feingoldin dieettiä. Interventioryhmiin kuului 157 ja vertailuryhmiin 147 iältään 3–14-vuotiasta lasta. Interventiota verrattiin joko lumeeseen tai muuhun kontrolloituun ruokavalioon. Kaikissa 8 tutkimuksessa oli käytettävissä sekä intervention lähellä olevan henkilön eli vanhemman että todennäköisesti sokkoutetun henkilön tekemä arvio muutoksesta lapsen ADHD-oireissa.

Lisäaineettoman ruokavalion noudattaminen vähensi lasten ADHD-oireita sekä vanhempien arvioiden (SMD 0,32, 95 % luottamusväli 0,06–0,58) ja todennäköisesti sokkoutettujen arvioiden (SMD 0,42, 95% luottamusväli 0,13–0,70) perusteella. Kun tarkasteltiin erikseen niitä 4 tutkimusta, joissa osallistujilla ei ollut samanaikaista lääkehoitoa, interventiolle todennäköisesti sokkouttujen arvio ruokavalion vaikutuksesta ADHD-oireisiin ei enää ollut merkitsevä (SMD 0,32, 95% luottamusväli -0,13 – -0,77).

Meta-analyysin tekijät kritisoivat alkuperäistutkimuksia interventioryhmien valinnasta, koska useissa tutkimuksissa ruokavaliokokeiluun osallistuneet lapset olivat joko atoopikkoja tai he olivat reagoineet jo ennen tutkimusta suotuisasti tutkittavaan ruokavalioon. Kirjoittajat arvelivat lisäaineettomasta ruokavaliosta saattavan kuitenkin olla jonkin verran hyötyä ainakin osalle lapsista.

  • Tutkimuksen laatu: Tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Sovellettavuutta suomalaiseen aineistoon heikentää se, että suurin osa alkuperäistutkimuksista oli tehty 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin sekä diagnostiikka että lisä- ja väriaineet ovat saattaneet poiketa tämänhetkisistä.

Niggin ym. meta-analyysissä «Nigg JT, Lewis K, Edinger T ym. Meta-analysis of attention-deficit/hyperactivity disorder or attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms, restriction diet, and synthetic food color additives. J »2 tutkittiin sekä ruoka-ainerajoitusten että keinotekoisten väri- ja muiden lisäaineiden ruokavaliosta pois jättämisen vaikutusta lasten ADHD-oireisiin. Meta-analyysiin haettiin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia PubMed-, Cochrane- ja PsycNet-tietokannoista. Analyysiin valikoitui 24 lisäaineetonta ruokavaliota koskevaa tutkimusta, joihin osallistuneilla oli joko kliinisesti diagnosoitu ADHD tai merkittäviä ADHD-oireita. Useimmissa tutkimuksissa osallistujat noudattivat ensin ruokavaliota, josta oli eliminoitu keinotekoiset väri- ja muut mahdolliset lisäaineet. Tämän jälkeen heidät altistettiin lisäaineita sisältävälle valmisteelle. Tutkimukset olivat joko vaihtovuoroisia tai lumekontrolloituja. Oireiden muutosta arvioitiin ADHD-oirekyselylomakkeella. Osassa tutkimuksista osallistujille tehtiin myös tarkkaavuutta mittaavia psykologisia tutkimuksia ennen altistusta ja sen aikana.

20 tutkimuksessa (n = 794) vaikuttavuutta lasten ADHD-oireisiin arvioivat vanhemmat; lisäaineeton ruokavalio vaikutti vähentävän oireita hiukan (Hodgesin g = 0,18, 95 % luottamusväli 0,08–0,24, p = 0,007). Niissä 10 tutkimuksessa (n = 323), joissa käytettävissä oli myös ulkopuolinen, esimerkiksi opettajan tai kliinikon arvio oireiden muutoksesta, vaikuttavuus ei näiden arvioimana ollut merkitsevä (g = 0,07, 95 % luottamusväli -0,03–0,18, p = 0,14). 6 tutkimuksessa (n = 154) oli käytetty meta-analyysin tekijöiden tarkkaavuutta mittaaviksi arvioimia psykologisia testejä. Niiden perusteella oiremuutos lisäainealtistuksen aikana oli merkitsevä (g = 0,27, 95 % luottamusväli 0,07–0,47, p = 0,007).

Koska alkuperäistutkimukset olivat laadultaan hyvin heterogeenisiä, meta-analyysin tekijät tarkastelivat vielä erikseen 6:tta sekä tutkimusryhmän valinnan että tulosten raportoinnin suhteen laadukkaaksi arvioimaansa tutkimusta (n = 305), joissa keinotekoisia väriaineita sisältämättömän ruokavalion vaikuttavuus kyselylomakkeella mitattuihin ADHD-oireisiin ei vanhempien arvioimana ollut merkitsevä (g = 0,13, 95 % luottamusväli -0,12–0,37, p = 0,307. Ulkopuolisten arvioiden mukaan vaikuttavuus kuitenkin oli merkitsevä, joskin pieni (g = 0,22, 95 % luottamusväli 0,10–0,41, p = 0,03).

Kirjoittajat pitivät näyttöä lisäaineita välttävän ruokavalion suotuisasta vaikutuksesta ADHD-oireisiin siinä määrin yhdenmukaisena, että ainakin osan lapsista voidaan arvioida hyötyvän siitä. He kuitenkin pitivät tärkeinä lisätutkimusta näytön vahvistamiseksi, ennen kuin lisäaineiden välttämistä voidaan varsinaisesti suositella ADHD:n hoitoon.

  • Tutkimuksen laatu: Kelvollinen.
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Sovellettavuutta suomalaiseen aineistoon heikentää se, että suurin osa alkuperäistutkimuksista oli tehty 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin sekä diagnostiikka että lisä- ja väriaineet ovat saattaneet poiketa nykyisistä.
  • Kommentti: Alkuperäistutkimukset olivat pieniä ja laadultaan osin heikkotasoisia. Alkuperäistutkimuksissa tutkitut lisäaineet ja niiden määrät vaihtelivat niin paljon, että yksittäisten lisäaineiden vaikutuksesta ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä.

Kirjallisuutta

  1. Sonuga-Barke EJ, Brandeis D, Cortese S ym. Nonpharmacological interventions for ADHD: systematic review and meta-analyses of randomized controlled trials of dietary and psychological treatments. Am J Psychiatry 2013;170:275-89 «PMID: 23360949»PubMed
  2. Nigg JT, Lewis K, Edinger T ym. Meta-analysis of attention-deficit/hyperactivity disorder or attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms, restriction diet, and synthetic food color additives. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2012;51:86-97.e8 «PMID: 22176942»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko