Takaisin

Kapeakaistainen UVB-hoito ja keskivaikean psoriaasin paraneminen

Näytönastekatsaukset
Leena Koulu
6.6.2012

Näytön aste: B

Keskivaikea psoriaasi-ihottuma ilmeisesti paranee oireettomaksi kapeakaistaisella UVB-hoidolla noin 70 %:lla potilaista.

Gordonin ym. tutkimuksessa «Gordon PM, Diffey BL, Matthews JN ym. A randomized...»1 verrattiin 8-MOP-tabletti-PUVAa ja kapeakaista-UVB:tä (TL-01) psoriaasin hoidossa. Tutkimukseen osallistui 100 plakkipsoriaasia sairastavaa potilasta, joista 49 hoidettiin kahdesti viikossa PUVAlla ja 51 kahdesti viikossa kapeakaistaisella UVB:llä. Ryhmät olivat samanlaiset potilaiden fototyypin ja ihottumaplakkien koon suhteen. UVB:n aloitusannos oli 70 % MED:stä (minimal erythemal dose). Tutkimuksen voima oli laskettu. Potilaiden ihottuman vaikeusaste vaihteli keskivaikeasta vaikeaan. Ainoa sallittu muu hoito tutkimuksen aikana ja 4 viikkoa ennen UV-valohoidon alkua oli perusvoide. Ihottuman täydellistä häviämistä polvien yläpuolisesta ihosta seurattiin.

Psoriaasi hävisi täydellisesti 63 %:lla kapeakaistaisella UVB:llä hoidetuista potilaista, hoitokertojen mediaani oli 25,3. Psoriaasi parani täydellisesti 84 %:lla PUVA-hoidetuista potilaista, hoitokertojen mediaani oli 16,7. UV-eryteemaa esiintyi jossakin hoidon vaiheessa 73 %:lla kapeakaistaista UVB-hoitoa (TL-01) saaneista ja 35 %:lla PUVA-hoitoa saaneista potilaista. 6 kuukauden kuluttua hoidon loppumisesta 12 % potilaista TL-01-ryhmässä ja 35 % potilaista PUVA-ryhmässä oli remissiossa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Ihottuman vaikeusastetta ei arvioitu mittarilla, esimerkiksi PASIlla. Fototyyppiin I kuuluvia UV-herkkiä potilaita oli 13 %, mikä on enemmän kuin suomalaisessa väestössä. Suomessa ei enää käytetä tabletti-PUVAa psoriaasin hoidossa.

Cameronin ym. tutkimuksessa «Cameron H, Dawe RS, Yule S ym. A randomized, obser...»2 113 plakkipsoriaasipotilasta satunnaistettiin hoitoryhmiin, joista toista hoidettiin kapeakaistaisella UVB-hoidolla kahdesti viikossa (maanantaina ja perjantaina, n = 58) ja toista kolmesti viikossa (maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina, n = 55). Muuten UV-valohoidoissa ei ollut eroa, ja samaa annosnostokaaviota noudatettiin. Perusvoiteet olivat ainoa muu sallittu hoito (lukuun ottamatta hiuspohjaa, kasvoja ja taipeita). Ryhmät olivat samanlaiset. Tutkijalääkärin osalta hoito oli sokkoutettu. Tutkimuksen voima oli laskettu.

Tulokset analysoitiin hoidon aikomukseen perustuvalla analyysillä. Koko tutkimusryhmästä 74 % potilaista parani oireettomaksi tai lähes oireettomaksi. Psoriaasin vaikeusastetta kuvaava yksittäisen psoriaasiplakin indeksi (SEI) aleni molemmissa ryhmissä samoin (p = 0,29). Täydelliseen tai lähes täydelliseen paranemiseen tarvittiin 24,4 (11–41) hoitokertaa kahdesti viikossa hoidetussa ryhmässä. Kun hoitoja oli kolmesti viikossa, tarvittiin 23,0 (14–38) hoitokertaa. Hoidon kokonaispituus oli 88 (48–150) päivää kahdesti viikossa hoidettaessa, kun taas kolmesti viikossa hoidettaessa hoito tuli valmiiksi 58 (32–112) päivässä. Kokonais-UVB-annos suhteutettuna potilaan omaan punekynnykseen jäi matalammaksi kolmesti viikossa hoidettaessa verrattuna kahdesti viikossa hoitoon, 95 MED (minimal erythemal dose) (36–357) vs 125 MED (17–923). Remission pituudessa ei ollut eroa ryhmien välillä. 6 kuukauden kuluttua hoidon loppumisesta 75 % potilaista tarvitsi ihottumaansa lääkkeellistä paikallishoitoa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Potilaat kuuluivat fototyyppeihin I–III eikä ryhmien välillä ollut eroa. Psoriaasin paranemiseen tarvittavien hoitokertojen määrässä ei ollut merkittävää eroa ryhmien välillä (p = 0,15). Tästä johtuen tarvittava kokonaishoitoaika erosi merkittävästi (p < 0,0001). Hoitovaste saavutettiin kolmesti viikossa hoidettaessa pienemmällä kokonais-UVB-annoksella kuin kahdesti viikossa hoidettaessa (p = 0,062), mikä puhuu kolmesti viikossa hoidon puolesta.

Kirken ym. tutkimuksessa «Kirke SM, Lowder S, Lloyd JJ ym. A randomized comp...»3 100 plakkipsoriaasipotilasta satunnaistettiin saamaan kapeakaistaista UVB-hoitoa (TL-01, n = 50) tai laajakaistaista UVB-hoitoa UV6-laitteella. Tutkimuksen voima oli laskettu. Potilasryhmien PASI-arvoissa ei ollut hoitoa aloitettaessa merkittävää eroa. TL-01-ryhmän PASI-keskiarvo oli 7,5 (2,1–27,9) ja UV6-ryhmän 6,1 (2,7–21,7). Tutkijalääkärin osalta hoito oli sokkoutettu.

Ihottuman täydelliseen paranemiseen tarvittavien hoitokertojen mediaani oli 28,4 TL-01-ryhmässä ja 30,4 UV6-ryhmässä. Psoriaasi hävisi täydellisesti 56 %:lta kapeakaistaisella UVB:llä hoidetuista potilaista ja 40 %:lta laajakaistaisella UVB:llä hoidetuista potilaista.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Potilaiden fototyypit vastasivat kohtalaisen hyvin suomalaisen väestön fototyyppejä. Potilaat tulivat huonosti seurantanäyttöön, joten hoitovasteen kestoa ei voi arvioida luotettavasti. (Alle puolet potilaista tuli 3 tai 6 kuukauden seurantakäynnille.)

Kleinpenning ym. «Kleinpenning MM, Smits T, Boezeman J ym. Narrowban...»4 vertasivat matala-annoksista ja korkea-annoksista kapeakaistaista UVB-hoitoa. Tutkimukseen osallistui 109 ihopsoriaasipotilasta. Potilaat satunnaistettiin joko matalan UVB-annoksen ryhmään (n = 54, aloitusannos 35 % MED:stä (minimal erythemal dose) ja joka hoitokerralla annosnosto 20 %) tai korkean UVB-annoksen ryhmään (n = 55, aloitusannos 70 % MED:stä ja annosnostot 40 % joka hoitokerralla). Tarvittaessa annoksia muutettiin ennakkosuunnitelman mukaisesti, mikäli ne aiheuttivat UV-punoitusta. Paikallishoitoja ei saanut käyttää tutkimuksen aikana. Tutkijalääkäri ja potilaat olivat sokkoutettuja. Sisäisiä psoriaasilääkkeitä ei saanut olla ollut käytössä vähintään 2 kuukauteen ennen UV-valohoidon alkua, ja paikallishoidoissa oli pidettävä vähintään 2 viikon tauko. PASI-arvoa seurattiin 4 viikon välein. Potilaiden PASI-keskiarvo oli hoidon alussa 9,2 ± 5,3 (3,3–37,6). Ryhmät olivat samanlaiset potilaiden iän, sukupuolen, PASI-arvon, ihon fototyypin ja sosiaalisten parametrien suhteen. Matalan hoitoannoksen ryhmästä tutkimuksen keskeytti 18 potilasta (33 %), näistä 9 hoidon tehottomuuden vuoksi, ja korkean hoitoannoksen ryhmästä 14 potilasta (25 %), näistä 8 hoidon tehottomuuden vuoksi.

Hoitovasteena pidettiin 90 % paranemista PASI-arvossa. Matalan UV-annoksen ryhmässä 36 potilasta 54:stä (67 %) ja korkean UV-annoksen ryhmässä 41 potilasta 55:stä (75 %) saavuttivat tämän hoitotavoitteen. Hoitojakson kokonais-UV-annokset eivät eronneet ryhmien välillä, 36,7 ± 25,9 J/cm2 matalan annoksen ryhmässä vs 42,5 ± 30,8 J/cm2 korkean annoksen ryhmässä. Hoitovaste saavutettiin merkittävästi vähemmillä hoitokerroilla korkean UV-annoksen ryhmässä 20,6 ± 6,9 vs 24,1 ± 6,1 matalan annoksen ryhmässä (p < 0,05). 3 potilaalla molemmissa ryhmissä hoitovaste oli hävinnyt 3 kuukauden kuluttua hoidon loppumisesta.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Potilaista 90 % kuului fototyyppeihin II ja III, mikä vastaa jakaumaa suomalaisessa väestössä. Osittaista hoitovastetta ei ole kuvattu. Seurantatulokset ovat huonosti kuvattu. Tutkijat suosittelevat korkean UV-annoksen hoitoa lähinnä säästyviin hoitokertoihin perustuen.

Kirjallisuutta

  1. Gordon PM, Diffey BL, Matthews JN ym. A randomized comparison of narrow-band TL-01 phototherapy and PUVA photochemotherapy for psoriasis. J Am Acad Dermatol 1999;41:728-32 «PMID: 10534635»PubMed
  2. Cameron H, Dawe RS, Yule S ym. A randomized, observer-blinded trial of twice vs. three times weekly narrowband ultraviolet B phototherapy for chronic plaque psoriasis. Br J Dermatol 2002;147:973-8 «PMID: 12410709»PubMed
  3. Kirke SM, Lowder S, Lloyd JJ ym. A randomized comparison of selective broadband UVB and narrowband UVB in the treatment of psoriasis. J Invest Dermatol 2007;127:1641-6 «PMID: 17380117»PubMed
  4. Kleinpenning MM, Smits T, Boezeman J ym. Narrowband ultraviolet B therapy in psoriasis: randomized double-blind comparison of high-dose and low-dose irradiation regimens. Br J Dermatol 2009;161:1351-6 «PMID: 19466961»PubMed