Tutkimuksessa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Dubo ED ym. Axis I co...»1 todettiin 504 iältään 18–50-vuotiaan persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneen sairaalapotilaan aineistossa 379:llä (78 % naisia) epävakaa persoonallisuushäiriö ja 125:llä (56 % naisia) jokin muu persoonallisuushäiriö. Epävakaan persoonallisuushäiriön saaneista SCID-haastattelussa diagnosoitiin masennustila 83 %:lla (vs. 67 % jonkin muun persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneista X2 = 12,93, p < 0,0003) ja dystymia 39 %:lla (vs 25 %, X2 = 7,18, p < 0,007).
Laajassa persoonallisuushäiriöitä käsittelevässä Collaborative Longitudinal Personality Disorders Study (CLPS) -tutkimuksessa «Skodol AE, Stout RL, McGlashan TH ym. Co-occurrenc...»2 tutkittiin SCID-I -haastattelun avulla mielialahäiriöiden esiintyvyyttä persoonallisuushäiriöpotilailla (N = 571, ikä 18–45 vuotta, tutkittavista 64,1 % naisia). DIPD-IV-kyselyllä diagnostisoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö 240 potilaalla, joista 39 %:lla (p < 0,001) todettiin tutkimushetkellä (current) mielialahäiriö, 35 %:lla vaikea masennustila ja 21 %:lla (p < 0,01) dystymia. Elinikäinen (life-time) mielialahäiriö todettiin 44 %:lla (p < 0,001) epävakaista persoonallisuushäiriöpotilaista. Yleisimpiä elinikäinen mielialahäiriöistä olivat vaikea masennustila (37 %) ja dystymia (16 %).
Suomalaisessa vakavan masennustilan etenevässä seurantatutkimuksessa (Vantaa Depression Study) «Melartin T. Comorbidity, outcome and treatment of ...»3 seurattiin 269 ajankohtaisesta vakavasta masennustilasta kärsivää psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoito- ja sairaalapotilasta. Potilaista 39:llä (14 %) todettiin B-ryhmän persoonallisuushäiriö. Heistä 32:lla (12 % kaikista potilaista) todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Ajankohtaisen masennustilan todettiin liittyvän usein epävakaaseen persoonallisuushäiriöön.
Laajassa meta-analyysissä «Friborg O, Martinsen EW, Martinussen M ym. Comorbi...»4 tutkittiin vuosina 1980–2010 ilmestyneiden tutkimusten avulla mielialahäiriöiden ja persoonallisuushäiriöiden komorbiditeettia. Tutkimuksessa oli 122 tutkimusta, joissa oli yhteensä 24 867 tutkittavaa. Epävakaan persoonallisuushäiriön keskimääräinen esiintyvyys vakavassa masennuksessa oli 14 % (95 % luottamusväli 0,11–0,17), ennusteväli (prediction interval) 2–56 %, p < 0,001. Epävakaan persoonallisuushäiriön keskimääräinen esiintyvyys pitkäaikaisessa masennuksessa oli 13 % (95 % luottamusväli 0,03–0,41, ennusteväli 3–41 %, p < 0,001). Epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyys kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä oli 16 % (95 % luottamusväli 0,10–0,25; ennusteväli 3–54 %, p < 0,001).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentti:
Tutkimuksissa esiintyi varsin laajaa vaihtelua havaituissa esiintyvyysarvioissa. Depression ja epävakaan persoonallisuushäiriön yhteyksiä selvittelevässä katsausartikkelissa «Koeningsberg HW, Anwunah I, New AS ym. Relationshi...»5 (vuosilta 1985–1991 ilmestyneissä tutkimuksissa) depression esiintyvyys vaihteli avohoitopotilaista ja sairaalahoitopotilaista koostuvissa aineistoissa 4–82 %. Dystymian esiintyvyys vaihteli 1–14 %. Liebin ja työtovereiden «Lieb K, Zanarini MC, Schmahl C ym. Borderline pers...»6 katsausartikkelin mukaan 41–83 % epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä oli sairastanut depression. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä dystymian elinikäinen prevalenssi oli 12–39 % ja bipolaarihäiriön 10–20 %. Suomalaisessa Terveys 2000 -tutkimuksessa «Pirkola SP, Isometsä E, Suvisaari J ym. DSM-IV moo...»7 masennustilojen esiintyvyydeksi todettiin 6,5 %. Epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyys on todettu suuremmaksi naisilla kuin miehillä, joten tutkituista suuri osa oli naisia.