Takaisin

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia, epävakaa persoonallisuus ja itsensä vahingoittaminen

Näytönastekatsaukset
Sari Lindeman
20.2.2015

Näytön aste: B

Myös muunlainen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia kuin DKT on ilmeisesti tavanomaista psykiatrista hoitoa tehokkaampaa.

Weinberg työtovereineen selvitti tutkimuksessaan «Weinberg I, Gunderson JG, Hennen J ym. Manual assi...»1lyhytkestoisen manualisoidun kognitiivisen psykoterapian tehoa. Hoito oli kehitetty alun perin itsemurhayrityksen tehneiden potilaiden hoitamiseen. Puheena olevassa tutkimuksessa hoitomuotoa modifioitiin siten, että se soveltui epävakaille potilaille, joilla oli huomattavaa itseään vahingoittavaa käyttäytymistä. Tavanomaista psykiatrista hoitoa saavasta 30 epävakaasta persoonallisuudesta kärsivästä potilaasta 15 potilasta satunnaistettiin saamaan samanaikaista edellä mainittua kognitiivista psykoterapiaa. Itsemurha-alttius ja itsensä vahingoittaminen arvioitiin lähtötilanteessa, intervention jälkeen ja 6 kuukautta myöhemmin.

Tulosten mukaan manualisoitu, modifioitu kognitiivinen psykoterapia vähensi merkitsevästi itseään vahingoittamisen määrää intervention päätyttyä sekä vahingoittamisen määrää ja vakavuutta kuuden kuukauden jälkeen. Sen sijaan edellä mainittu hoito ei vähentänyt itsemurha-ajatuksia (suicide ideation). Tutkijoiden mukaan kyseessä oleva hoito on lupaava, mutta lisätutkimuksia tarvitaan.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kaikki potilaat saivat samaa hoitoa.

Ns. BOSCOT-tutkimusprojektissa «Davidson K, Norrie J, Tyrer P ym. The effectivenes...»2, «Davidson K, Tyrer P, Gumley A ym. A randomized con...»3verrattiin kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian (CBT) tehokkuutta tavanomaiseen hoitoon epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä potilailla. Vastemuuttujina olivat mm. sairaalahoitojen tarve ja itseään vahingoittava käyttäytyminen. Sisäänottokriteereinä käytettiin SCID II -arvioinnin mukaista BPD-diagnoosia, aiempia sairaalahoitoja tai päivystyskäyntejä tai itseä vahingoittavia tekoja edeltävän 12 kuukauden aikana. Poissulkukriteerit olivat senhetkinen sairaalahoito, meneillään oleva psykoterapia, orgaaninen sairaus, kehitysvammaisuus, päihderiippuvuus, skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö SCID I:llä arvioiden. Ennen satunnaistamista potilaat kaltaistettiin itsensä vahingoittamisen suhteen (tekojen määrä ja vakavuus). Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: CBT:aa (johon oli liitetty myös tavanomaista hoitoa) saavaan ryhmään (n = 54) ja tavanomaista hoitoa saavaan ryhmään (n = 52). CBT:ssä keskityttiin potilaan uskomusjärjestelmien ja maladaptiivisen käyttäytymisen tutkimiseen. Hoito kesti vuoden, samoin seuranta.

Itseä vahingoittavien tekojen kokonaismäärä väheni CBT-ryhmässä koko tarkastelujakson (2 vuotta) aikana enemmän kuin tavanomaista hoitoa saavassa ryhmässä (mean adjusted difference -0,91, 95 % luottamusväli -1,67 – -0,15, F = 0,020).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

BOSCOT- työryhmä on julkaissut edellä mainitusta aineistosta myös 6 vuoden seurantatutkimuksen «Davidson KM, Tyrer P, Norrie J ym. Cognitive thera...»4, johon osallistui 82 % alkuperäisestä tutkimusjoukosta. Tutkimuksessa havaittiin, että yli puolet seurantaan osallistuneista potilaista ei täyttänyt enää epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostisia kriteereitä. Tässä suhteessa CBT ja TAU eivät eronneet toisistaan merkitsevästi, vaikka CBT-ryhmässä osuus oli suurempi. Ryhmien välillä vuoden seurannassa havaittu itsemurha-alttiuden väheneminen säilyi 6 vuoden seurannassa (73 % TAU-ryhmäläisistä ja 50 % CBT-ryhmäläisistä oli yrittänyt itsemurhaa vähintään kerran 6 vuoden seurantajakson aikana: vakioitu OR 0,37, 95 % luottamusväli 0,10–1,38, p = 0,13; aineiston pienuuden vuoksi tilastollinen merkitsevyys jäi heikoksi). Lisäksi ryhmien välillä oli huomattava ero sairaalahoidon pituudessa (CBT-ryhmässä keskimäärin 10,81 päivää, TAU-ryhmässä 60,97 päivää) ja kokonaiskustannuksissa (CBT 6 582 puntaa, TAU 18 373 puntaa).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Clarken ja työtovereiden tutkimuksessa «Clarke SB, Rizvi SL, Resick PA. Borderline persona...»5 haluttiin selvittää kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian tehoa 131 epävakaalle naiselle, joille oli kehittynyt raiskauksen seurauksena PTSD (posttraumaattinen stressihäiriö). Tutkijoiden lähtökohtana oli aiemmin esitetty näkemys siitä, että vaikeat I-akselin häiriöt vähentävät kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian tehoa epävakaisuuteen. Diagnostisina välineinä käytettiin validiksi ja reliaabeliksi osoitettua SNAP-mittaria persoonallisuuspatologian tutkimiseen ja semistrukturoitua CAPS-haastattelua posttraumaattisen stressihäiriön diagnosoimiseen.

Potilaat satunnaistettiin 3 ryhmään: kognitiivista psykoterapiaa saavaan ryhmään (CPT eli cognitive processing therapy), "pitkitetyn altistuksen" ryhmään (PE eli prolonged exposure) ja ryhmään, joka odotti terapiaa pääsyä (WL eli waitlist). Tähän tutkimukseen sisällytettiin vain ne potilaat, jotka saivat aktiivista hoitoa, koska tutkijoiden tarkoitus oli selvittää epävakauden selitysosuutta keskeyttämiseen, masennusoireisiin ja posttraumaattisiin stressioireisiin, toisin sanoen CPT:n tuloksellisuutta puheena olevassa erityisessä kohdejoukossa. Vastemittaukset tehtiin ennen hoitoa, hoidon jälkeen sekä 3 ja 9 kuukauden seurannoissa.

Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän epävakaisuuspisteitä potilaalla oli, sitä vaikeampi oli myös posttraumaattinen stressihäiriö (r = 0,29, p = 0,001) ja sitä enemmän potilaalla oli masennusoireita (r = 0,33, p < 0,001) intervention alussa. Keskeyttäminen ei korreloinut epävakaus- tai traumaoireisiin (epävakausoireet keskeyttäneillä M = 12,26, SD 4,68, ei-keskeyttäneillä M = 11,60, SD 5,16, t(129) = 0,73, p = 0,47). Hoidolla oli merkitsevä yhteys oireiden lievittymiseen (posttraumaattiset stressioireet B = -8,47, SE = 1,01, t = -8,38, p < 0,001; depressio (Beck) B = -2,31, SE = 0,45, t = -5,07, p < 0,001; epävakausoireet: dissosiaatio B = -1,31, SE = 0,29, t = 4,567, p < 0,001, defensiivinen välttämiskäyttäytyminen B = -2,16, SE = 0,27, t = -7,90, p < 0,001, jännittyneisyyden väheneminen B = -0,10, SE = 0,15, t = -0,06, p = 0,51 ja dysfunktionaalinen seksuaalinen käyttäytyminen B = 0,08, SE = 0,27, t = 0,28, p = 0,78). Hoidolla oli merkitsevä vaikutus lähes kaikkiin epävakausoireisiin lukuun ottamatta vaikutusta jännittyneisyyteen ja dysfunktionaaliseen seksuaaliseen käyttäytymiseen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kaikki potilaat saivat samaa hoitoa.

Kroger työryhmineen sovelsi tutkimuksessaan «Kröger C, Schweiger U, Sipos V ym. Dialectical beh...»6 mukaeltua DKT:tä, joka sisälsi erillisen kognitiivis-behavioraalisen moduulin. Kohdejoukkona oli epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät naiset, joilla oli samanaikainen syömishäiriö, ja joiden siihenastiset hoidot eivät olleet tuottaneet tulosta. Tutkimuksessa terapia toteutettiin sairaalassa, jossa 24 epävakaata naista jaettiin 2 ryhmään: toisen ryhmän muodostivat naiset, joilla oli samanaikainen laihuushäiriö (anoreksia nervosa, n = 9) ja toisen ryhmän naiset, joilla oli ahmimishäiriö (bulimia nervosa, n = 15). Syömishäiriön lisäksi mitattavia muuttujia olivat "yleinen psykopatologia" ja sosiaalinen selviytyminen. Mittaukset tehtiin ennen hoitoa, hoidon jälkeen ja 15 kuukauden seurannassa. Seurannassa laihuushäiriötä sairastavista 33 % ja ahmimishäiriötä sairasavista 54 % oli remissiossa. Ahmimishäiriöisillä ahmintajaksot vähenivät hoidon jälkeen, ja sama tulos havaittiin seurannassa. Laihuushäiriöisillä syömiskäyttäytyminen parani merkitsevästi hoidon jälkeen (p = 0,008) ja seurannassa (p = 0,05). Molemmissa ryhmissä itsearvioituna yleinen vointi koheni.

Johtopäätöksenä tutkijat esittävät, että modifioitu DKT voi olla tehokasta hoitoresistenteille epävakaille, syömishäiriöistä kärsiville potilaille.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kaikki potilaat saivat samaa hoitoa.

Kirjallisuutta

  1. Weinberg I, Gunderson JG, Hennen J ym. Manual assisted cognitive treatment for deliberate self-harm in borderline personality disorder patients. J Pers Disord 2006;20:482-92 «PMID: 17032160»PubMed
  2. Davidson K, Norrie J, Tyrer P ym. The effectiveness of cognitive behavior therapy for borderline personality disorder: results from the borderline personality disorder study of cognitive therapy (BOSCOT) trial. J Pers Disord 2006;20:450-65 «PMID: 17032158»PubMed
  3. Davidson K, Tyrer P, Gumley A ym. A randomized controlled trial of cognitive behavior therapy for borderline personality disorder: rationale for trial, method, and description of sample. J Pers Disord 2006;20:431-49 «PMID: 17032157»PubMed
  4. Davidson KM, Tyrer P, Norrie J ym. Cognitive therapy v. usual treatment for borderline personality disorder: prospective 6-year follow-up. Br J Psychiatry 2010;197:456-62 «PMID: 21119151»PubMed
  5. Clarke SB, Rizvi SL, Resick PA. Borderline personality characteristics and treatment outcome in cognitive-behavioral treatments for PTSD in female rape victims. Behav Ther 2008;39:72-8 «PMID: 18328872»PubMed
  6. Kröger C, Schweiger U, Sipos V ym. Dialectical behaviour therapy and an added cognitive behavioural treatment module for eating disorders in women with borderline personality disorder and anorexia nervosa or bulimia nervosa who failed to respond to previous treatments. An open trial with a 15-month follow-up. J Behav Ther Exp Psychiatry 2010;41:381-8 «PMID: 20444442»PubMed