Takaisin

Objektisuhdekyky

Näytönastekatsaukset
Matti Keinänen
23.2.2015

Näytön aste: A

Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmissuhteita sävyttää vihamielisyys.

Kontrolloidussa kliinisessä kokeessa «Stern MI, Herron WG, Primavera LH ym. Interpersona...»1 (Yhdysvallat 1997) tutkittiin objektisuhdekäsityksiä masentuneilla epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä (n = 55) ja vakavasta masennuksesta kärsivillä potilailla (n = 22). Diagnosointiin käytettiin SCID-II-menetelmää. Potilaiden, omaisten ja haastattelijoiden käsityksiä verrattiin sosiaalisen käyttäytymisen struktuurianalyysiin (SASB), havaittuun kriittisyysasteeseen ja Camberwellin perhehaastatteluun. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät näkivät itsensä vihamielisempinä aiemmissa ihmissuhteissaan (M = 24,63, SD 30,08, t(63,69) = 2,14), verrattuna masennuspotilaisiin (M = 12,86, SD 16,78, p < 0,05) sekä hyökkäävämpinä ja hylkäävämpinä (M = 20,74, SD = 24,48) verrattuna masennuspotilaisiin (M = 5,71, SD = 12,48, t(67,56) = 3,49, p < 0,05). Samoin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät näkivät itsensä vihamielisempinä nykyisissä ihmissuhteissaan (M = 37,04, SD = 33,63) verrattuna masennuspotilaisiin (M = 21,90, SD = 23,37, t(52,36) =2,21, p < 0,05), jotka puolestaan välttivät tunnistamasta ja vastaamasta omaisten kriittiseen asenteeseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kontrolloidussa kliinisessä kokeessa «Arntz A, Dietzel R, Dreessen L. Assumptions in bor...»2 tutkittiin epävakaan persoonallisuushäiriön taustaa ja ominaispiirteitä: potilaita (n = 16) verrattiin ns. ahdistuneisuusryhmän (Cluster C) persoonallisuushäiriöihin (n = 12) ja normaaleihin verrokkihenkilöihin (n = 15). Diagnoosit varmennettiin SCID-I- ja II-haastatteluilla. Tutkimuksen alussa naispuoliset tutkittavat täyttivät emootioita kartoittavan lomakkeen sekä persoonallisuushäiriöiden uskomuslomakkeen (PDBQ). PDBQ kartoittaa kuutta uskomuskokonaisuutta (beliefs), joiden arvioidaan olevan ominaisia estyneelle, riippuvaiselle, vaativalle, epäluuloiselle, huomiohakuiselle ja epävakaalle persoonallisuushäiriötyypille. Viikkoa myöhemmin tutkittaville näytettiin 10 minuutin jakso elokuvasta "Sleeping with the Enemy", jolla pyrittiin vaikuttamaan heidän mielialaansa ja herättämään negatiivisia emootioita. Filmin jälkeen he vastasivat samoihin lomakkeisiin. Seurantatutkimus tehtiin kahden viikon kuluttua. Tuloksia analysoitiin useissa vaiheissa toteutetuilla regressioanalyyseilla, joiden pohjalta tutkijat rakensivat rakenneyhtälömallin tutkittujen muuttujien keskinäisistä suhteista. Epävakaalle persoonallisuushäiriölle ominaiset negatiiviset uskomukset (polku kerroin 0,65) muodostivat välittävän tekijän lapsuuden traumaattisten kokemusten (itseraportoitu seksuaalinen hyväksikäyttö (polku kerroin 0,35), fyysinen / emotionaalinen hyväksikäyttö / fyysinen pahoinpitely (polku kerroin 0,27), fyysinen laiminlyönti (polku kerroin 0,29) ja aikuisiän epävakaan persoonallisuushäiriön välillä. Tutkimuksen perusteella epävakaalle persoonallisuushäiriölle ominaisten negatiivisten uskomusten arvioitiin olevan suhteellisen pysyviä huolimatta potilaiden käyttäytymisessä ilmenevästä epävakaisuudesta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kontrolloidussa kliinisessä kokeessa «Arntz A, Veen G. Evaluations of others by borderli...»3 (Hollanti 2001) tutkittiin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien interpersoonallista arviointia hylätyksi ja hyväksikäytetyksi tulemisen kokemusten yhteydessä. Tutkimuspotilaita (n = 16) verrattiin klusteri-C-persoonallisuushäiriöihin (n = 12) ja normaaleihin kontrolleihin (n = 15). Tutkittavat kuvasivat spontaaneja reaktioitaan kuuteen filmihenkilöön, mukaan lukien heidän ominaispiirteisiinsä. Spontaanit reaktiot koodattiin kahteen kategoriaan: 1. ominaispiirteisiin liitettyyn affektitonukseen ja 2. henkilöarvioiden monimuotoisuuteen. Henkilöiden ominaispiirteiden lukumäärä muodosti kolmannen kategorian. Epävakaan persoonallisuushäiriön affektitonus oli alhaisempi verrattuna normaaleihin kontrolleihin (t(29) = 3,40, p < 0,01) ja klusteri-C-persoonallisuushäiriöihin (t(26) = 1,81, p < 0,05). Klusteri-C-persoonallisuushäiriöiden ja normaaleiden kontrollien affektitonus ei eronnut merkitsevästi (t(25)= 1,59, p = 0,12). Tulokset osoittavat, että epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät näkivät muita ryhmiä tavallisemmin toiset henkilöt negatiivisesti.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kontrolloidussa kliinisessä kokeessa «Giesen-Bloo J, Arntz A. World assumptions and the ...»4 (Hollanti 2005) tutkittiin haastattelututkimuksessa epävakaan persoonallisuushäiriön taustatekijöitä. Tutkimuspotilaita (n = 15) verrattiin klusteri-C-persoonallisuushäiriöihin (n = 14), Akseli-I-häiriöihin (n = 19) ja normaaleihin kontrolleihin (n = 19). Diagnosointiin käytettiin SCID-I- ja SCID-II-metodia. Tutkittavat täyttivät Janoff-Bulmanin sosiaalista kognitiota kuvaavan maailmankuvaolettamusmallin liittyen trauman negatiivisiin vaikutuksiin, lapsuuden traumalistakaavakkeen, persoonallisuushäiriöiden uskomuskaavakkeen (PDBQ) sekä oireiden vaikeusastelistan. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät näkivät maailman ja ihmiset vaarallisempina ja pahaa tahtovampina kontrolleihin nähden (WAS; ihmisten hyväntahtoisuus; epävakaa persoonallisuushäiriö SD 13,13, klusteri-C-persoonallisuushäiriö SD 16,07, Akseli-I-häiriö SD 17,68 ja normaalit kontrollit 18,43, p< 0,001). Vastaavasti negatiivisten ihmissuhdeuskomusten PDBQ-arvo oli epävakaassa persoonallisuushäiriössä 55, klusteri-C-persoonallisuushäiriössä 35, Akseli-I-häiriössä 24, ja normaaleilla kontrolleilla 11 (p < 0,001). Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät havainnoivat vähemmän onnea riippumatta traumasta, mutta riippuen epävakaan persoonallisuushäiriön vaikeusasteesta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Komplekseille persoonallisuushäiriöille ovat ominaisia ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen vaihtelut, joita voidaan tarkastella ns. skeemamoodeilla. Kontrolloidussa kokeessa «Lobbestael J, Arntz A, Sieswerda S. Schema modes a...»5 (Hollanti 2005) niitä tutkittiin skeemamoodikyselykaavaketta käyttäen epävakaassa persoonallisuushäiriössä ja antisosiaalisessa persoonallisuushäiriössä sekä tarkasteltiin skeemamoodien yhteyttä haastattelututkimuksin selvitettyyn lapsuuden traumaan. Tutkimuspotilaita (n = 16) verrattiin antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön (n = 16) ja terveisiin kontrolleihin (n = 16). Persoonallisuushäiriöryhmiä luonnehtivat neljä maladaptatiivista moodia: vetäytynyt suojelija, rankaiseva vanhempi, hylätty / hyväksikäytetty lapsi ja vihainen lapsi. Terveen vanhemmuuden moodi oli vähäisin epävakaassa persoonallisuushäiriössä. Tulokset kuvaavat epävakaan persoonallisuushäiriön objektisuhteiden vihamielistä luonnetta.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kontrolloidussa kliinisessä kokeessa «Minzenberg MJ, Fisher-Irving M, Poole JH ym. Reduc...»6(Yhdysvallat 2006) tutkittiin haastattelututkimuksessa itseen liittyvää lähdemuistia (source memory) ja taipumusta vihamielisyyteen ihmissuhteissa sekä epäluuloisuuteen. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä (n = 41) verrattiin normaaleihin kontrolleihin (n = 26). Diagnosointiin käytettiin verbaalista lähdemuistitestiä, jossa oli sekä emotionaalisesti ladattuja että ei-ladattuja sisältöjä. Tutkittavat täyttivät myös epäluuloisuutta (Buss-Durkee Hostility Inventory) kuvaavan haastattelulomakkeen ja Beckin masennusinventaarin. Kontrolleihin verrattuna epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä oli huonompi lähdemuisti liittyneenä interpersonaaliseen dysfunktioon suuttumuksen (Pearsonin procuct-moment-kerroin 0,35, p < 0,05), ärtyvyyden (Pearsonin procuct-moment-kerroin 0,43, p < 0,01), negativismin (Pearsonin procuct-moment-kerroin 0,44, p < 0,01) ja epäluuloisuuden (Pearsonin procuct-moment-kerroin 0,38, p < 0,05) yhteydessä. Yleisellä asioiden tunnistamismuistilla ei ollut yhteyttä vihamielisyyteen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Lähdemuistilla tarkoitetaan muistettujen tapahtumien kontekstia, alkuperää ja lähdettä «Johnson MK, Hashtroudi S, Lindsay DS. Source monit...»7.

Kirjallisuutta

  1. Stern MI, Herron WG, Primavera LH ym. Interpersonal perceptions of depressed and borderline inpatients. J Clin Psychol 1997;53:41-9 «PMID: 9120031»PubMed
  2. Arntz A, Dietzel R, Dreessen L. Assumptions in borderline personality disorder: specificity, stability and relationship with etiological factors. Behav Res Ther 1999;37:545-57 «PMID: 10372468»PubMed
  3. Arntz A, Veen G. Evaluations of others by borderline patients. J Nerv Ment Dis 2001;189:513-21 «PMID: 11531203»PubMed
  4. Giesen-Bloo J, Arntz A. World assumptions and the role of trauma in borderline personality disorder. J Behav Ther Exp Psychiatry 2005;36:197-208 «PMID: 15950930»PubMed
  5. Lobbestael J, Arntz A, Sieswerda S. Schema modes and childhood abuse in borderline and antisocial personality disorders. J Behav Ther Exp Psychiatry 2005;36:240-53 «PMID: 15953584»PubMed
  6. Minzenberg MJ, Fisher-Irving M, Poole JH ym. Reduced Self-Referential Source Memory Performance is Associated with Interpersonal Dysfunction in Borderline Personality Disorder. J Pers Disord 2006;20:42-54 «PMID: 16563078»PubMed
  7. Johnson MK, Hashtroudi S, Lindsay DS. Source monitoring. Psychol Bull 1993;114:3-28 «PMID: 8346328»PubMed