Australiassa tehdyssä vuodet 1994–96 kattavassa sairaalapohjaisessa (N = 300, potilaiden ikä 5–83 vuotta, mediaani 25,6 vuotta) prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «King MA, Newton MR, Jackson GD ym. Epileptology of...»1 selvitettiin ensi kertaa ilmenneen epileptisen kohtauksen diagnostiikkaa. Yhteensä 277 (92 %) potilaalle tehtiin aivojen kuvantaminen (263 MRI ja 14 pelkästään TT). Epileptogeeninen leesio löytyi 38:lta (14 %) ja 17:llä (6 %) kyseessä oli aivokasvain.
Niillä 50:lla potilaalla, joilla kliinisen kuvan ja EEG:n perusteella oli todettu yleistyvä epilepsia, kuvantamislöydös oli normaali 49:llä. 1 potilaalla (jolla itse asiassa ei ollut yleistyvää EEG-muutosta) MRI osoitti okkipitaalisen kasvaimen, ja diagnoosi muuttui näin ollen paikallisalkuiseksi epilepsiaksi.
Niistä 59 potilaasta, joilla oli luokittelematon epilepsia, löytyi MRI-kuvauksella paikallinen rakenteellinen epileptogeeninen muutos 9 potilaalta, ja se muutti luokituksen näin paikallisalkuiseksi epilepsiaksi.
TT-kuvaus tehtiin 28:lle niistä 38 potilaasta, joilla löytyi MRI-kuvauksessa muutos, mutta vain 12:lla muutos oli todettavissa TT:lla. Varjoainetehosteinen TT ei tuonut esille muun muassa yhtä kavernoosia angioomaa ja kahdeksaa kasvainta, joista 4 oli astrosytoomia (kaikki leikkauksella hoidettavissa olevia muutoksia). Lisäksi TT:lla ei tullut esille MRI:lla esille tulleita hippokampusskleroosia (N = 1), vammamuutoksia (N = 3) eikä aivojen kuorikerroksen kehityshäiriöitä (N = 3), joista osaa niistäkin voidaan myöhemmin tarvittaessa hoitaa epilepsiakirurgisella leikkauksella, jos epilepsia osoittautuu hoitoresistentiksi.
Tutkimus on vanha, ja MRI-menetelmät ovat kehittyneet huomattavasti, joten oletettavasti muutoksia löytyisi nykymenetelmin enemmän. Viimeaikaisia MRI- ja TT-menetelmiä vertailevia tutkimuksia ei kuitenkaan ole, koska kansainväliset hoitosuositukset ovat jo pitkään suositelleet MRI:ta ensisijaisena tutkimuksena.