Vuonna 2013 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa «Gambhir RS, Sohi RK, Nanda T ym. Impact of school ...»1 tutkittiin suun terveysneuvonnan vaikutusta koululaisten tietoihin, asenteisiin ja terveyskäyttäytymiseen Intiassa. Vuosina 1992–2012 julkaistuista artikkeleista katsauksen kriteerit täyttivät 10. Tutkimuksiin osallistuneet koululaiset olivat 5–16-vuotiaita (n = 500–972).
Katsauksessa raportoidaan, että 6/10 tutkimuksessa oppilaiden tiedot lisääntyivät merkittävästi ja 1 tutkimuksessa harjausfrekvenssi kasvoi tilastollisesti merkittävästi.
Brasiliassa tehtiin satunnaistettu kontrolloitu tutkimus «de Farias IA, de Araújo Souza GC, Ferreira MA. A h...»2, jonka tarkoituksena oli selvittää 4 kuukauden mittaisen opetusohjelman vaikutusta suun terveystietoon 7–15-vuotiailla koululaisilla (n = 247). Koeryhmän lapset (n = 132) osallistuivat 8 tilaisuuteen, jotka kestivät 1 tunnin ja olivat hammaslääkärin toteuttamia. Materiaalina ohjauksessa käytettiin kuvia, hammasmalleja ja erilaisia pelejä. Kontrolliryhmän lapset (n = 115) eivät saaneet ohjausta.
Loppumittaukset tehtiin 1 kuukausi opetusohjelman päättymisen jälkeen. Koeryhmän oppilailla oli tilastollisesti merkitsevästi paremmat suun terveystiedot kuin kontrolliryhmän oppilailla (p < 0,001).
Vuosina 1996–97 tehtiin Isossa-Britanniassa ryvässatunnaistettu kontrolloitu tutkimus «Redmond CA, Blinkhorn FA, Kay EJ ym. A cluster ran...»3, jonka tarkoituksena oli selvittää 6 kuukauden mittaisen opetusohjelman vaikutusta hampaiden harjaukseen liittyviin tietoihin ja harjausajan pituuteen 12-vuotiailla (n = 2 678). Ohjelma sisälsi 3 pituudeltaan 20 minuutin pituista pienryhmätuokiota, joissa annettiin harjausohjausta. Jokainen tutkittava sai hammasharjan, hammastahnaa ja väritabletteja. Koeryhmän oppilaat saivat opetusohjelman ensimmäisenä 6 kuukauden aikana (varhainen interventioryhmä). Jälkimmäisen puolivuotisjakson aikana kaikki oppilaat kävivät läpi samaisen opetusohjelman (myöhäinen interventioryhmä).
Varhaiseen interventioryhmään kuuluneiden oppilaiden tieto hammassairauksista parani (p < 0,001) ja hampaiden harjausaika piteni (p < 0,05) enemmän kuin myöhäiseen interventioryhmään kuuluneilla lapsilla.
Kiinalaisissa kouluissa toteutettiin vuosina 1998–2001 terveysneuvontaohjelma «Petersen PE, Peng B, Tai B ym. Effect of a school-...»4, johon osallistuivat 6 koulun 1. luokkien oppilaat (n = 918). 3 kouluista valittiin koeryhmään, jossa oppilaat saivat terveysneuvontaa ja ohjattua harjausopetusta. Koeryhmän koulujen ohjelmasta vastasivat opettajat, jotka olivat saaneet yhteisessä työpajassa tietoa suun terveydestä ja sen edistämisestä. Lisäksi opettajat saivat käsikirjan ja terveysneuvontaan liittyvää opetusmateriaalia, joiden avulla terveysneuvonta toteutettiin. Lasten äitejä rohkaistiin olemaan mukana harjausopetuksen aikana. Kontrollikouluissa terveysneuvontaa ei annettu.
3 vuoden seurannan jälkeen koeryhmän koulujen oppilaat harjasivat hampaansa fluorihammastahnalla useammin (p < 0,05) ja söivät harvemmin kakkuja ja keksejä (p < 0,01) kuin kontrolliryhmien oppilaat.
Kommentit
«de Farias IA, de Araújo Souza GC, Ferreira MA. A h...»2: Paremmin kyselyssä pärjänneet lapset eivät välttämättä kuitenkaan toteuttaneet parempaa suuhygieniaa.