Wu ym. selvitti taiwanilaisessa vuosina 2002–2008 tehdyssä prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Wu VC, Huang TM, Lai CF ym. Acute-on-chronic kidne...»1 pitkän aikavälin kuolleisuutta ja munuaisten toipumista 9 425 potilaalla, joille oli tehty suuri leikkaus, ja jotka olivat hengissä sairaalasta poistuessaan. Lähtötilanteessa 351 potilaalla oli krooninen munuaisten vajaatoiminta. Heistä akuutin munuaisvaurion sai 235 potilasta (67 %) (CKD-AKI-potilaat). Kroonista munuaisten vajaatoimintaa ei ollut 8 882 potilaalla. Heistä akuutin munuaisvaurion sai 4 158 potilasta (47 %) (AKI-potilaat). AKI-potilaista RIFLE R -tasoinen vaurio oli 2 434 potilaalla (58,5 %), RIFLE I -tasoinen vaurio 979 potilaalla (23,5 %) ja RIFLE F -tasoinen vaurio 745 potilaalla (18,0 %). CKD-AKI-potilaat jaoteltiin vain 2 ryhmään: niihin, joilla ei ollut AKI:a ja niihin, joilla oli sekä krooninen munuaisten vajaatoiminta että AKI (CKD-AKI). Potilaita seurattiin keskimäärin 4,8 vuotta. Seuranta-aikana krooniseen munuaisten korvaushoitoon päätyi merkittävästi useampi akuutin ja kroonisen munuaisvaurion yhdistelmää (CKD-AKI) sairastanut kuin pelkkää akuuttia munuaisvauriota (AKI) sairastanut potilas; 68/235 potilasta (30 %) vs. 79/4158 potilasta (2 %).
Kun AKI- ja CKD-AKI-potilaita verrattiin munuaistoiminnan suhteen terveisiin potilaisiin, oli suhteellinen riski krooniseen korvaushoitoon joutumiselle korkeampi CKD-AKI-potilailla kuin minkään RIFLE-luokan AKI-potilailla: HR 122,9 (CKD-AKI-potilaat, 95 % luottamusväli 66,8–253,9) vs. 2,09 (RIFLE-I-luokan AKI-potilaat, 95 % luottamusväli 0,97–4,52) vs. 3,19 (RIFLE-R-luokan AKI-potilaat, 95 % luottamusväli 1,27–8,03 vs. 22,35 (RIFLE-F-luokan AKI, 95 % luottamusväli 11,9–42,1).
Ishani ym. vuonna 2000 Yhdysvalloissa tekemässä retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessa «Ishani A, Xue JL, Himmelfarb J ym. Acute kidney in...»2 selvitettiin kuolleisuutta ja loppuvaiheen munuaissairauden kehittymistä 233 803 potilaalla, jotka olivat 67-vuotiaita tai vanhempia ja elossa sairaalasta poistuessaan. Kyseessä oli rekisteritutkimus ja sekä AKI että CKD-AKI määriteltiin ICD-9:n koodien perusteella. AKI:n sairasti 7 197 potilasta, joista 2 467 potilaalla oli krooninen munuaissairaus ennen AKI:n kehittymistä (CKD-AKI). Seuranta-aika oli 2 vuotta. AKI-potilaista joutui kroonisiin dialyyseihin 116/4 730 potilasta (2,5 %) ja CKD-AKI-potilaista 355/2 467 potilasta (14,4 %).
Suhteellinen riski verrattuna potilaisiin, joilla ei ollut AKI:a eikä kroonista munuaissairautta, oli CKD-AKI-potilailla merkittävästi korkeampi kuin AKI-potilailla: HR 41,2 (95 % luottamusvälit 34,6–49,1) vs. 13,0 (95 % luottamusväli 10,6–16,0).
Kommentti
Lisäksi löytyi useita hyviä kohorttitutkimuksia «Prescott GJ, Metcalfe W, Baharani J ym. A prospect...»3, «Khosla N, Soroko SB, Chertow GM ym. Preexisting ch...»4, «Pannu N, James M, Hemmelgarn BR ym. Modification o...»5, «Zhou Q, Zhao C, Xie D ym. Acute and acute-on-chron...»6, «Fortrie G, Stads S, de Geus HR ym. Determinants of...»7, «Harel Z, Bell CM, Dixon SN ym. Predictors of progr...»8, «Findlay M, Donaldson K, Robertson S ym. Chronic ki...»9, «De Corte W, Dhondt A, Vanholder R ym. Long-term ou...»10, joissa kaikissa tulokset olivat samansuuntaiset kuin yllä, sekä yksi heikko systemaattinen katsaus «Sawhney S, Mitchell M, Marks A ym. Long-term progn...»11, johon oli valikoitunut mukaan vain kaksi kohorttitutkimusta. Nämä molemmat kohorttitutkimukset on arvioitu erikseen yllä.