Vuonna 2017 julkaistiin systemaattinen katsaus ja meta-analyysi «Nash DM, Przech S, Wald R ym. Systematic review an...»1, johon otettiin mukaan kaikki ne vuosina 1989–2014 julkaistut kliiniset tutkimukset, joissa oli verrattu eri munuaiskorvaushoitomuotojen (jatkuva (CRRT) vs. jaksottainen (IHD) vs. pidennetty matala-annoksinen dialyysi (SLED)) vaikutusta sairaalakuolleisuuteen, munuaisvaurion korjaantumiseen, pitkäaikaiskuolleisuuteen sekä teho- ja sairaalahoidon kestoon kriittisesti sairailla akuuttia munuaisvauriota sairastavilla potilailla.
Tiedonhaussa käytettiin seuraavia tietolähteitä: MEDLINE, EMBASE ja eri Cochrane-tietokantoja. Lisäksi käytiin läpi harmaata kirjallisuutta: Canadian Agencies for Drugs and Technologies in Health, Health Economic Evaluation Database ja ProQuest Dissertation and Thesies.
Katsauksen sisäänottokriteerit täytti 21 tutkimusta. Satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia oli 16 ja havaintotutkimuksia (vähintään 100 potilasta) 5, yhteensä 5 015 potilasta (CRRT vs. IHD 16 tutkimusta, 4 539 potilasta; CRRT vs. SLED 5 tutkimusta, 476 potilasta). Meta-analyyseihin sisällytettiin vain satunnaistetut tutkimukset.
Tutkimuspotilaiden keski-ikä vaihteli 31–69 vuoteen (yli puolessa tutkimuksista potilaiden keski-ikä oli yli 60 vuotta), naisten osuus vaihteli 24–43 %:iin. Korvaushoidon aloitusta edeltävä kreatiniinitaso vaihteli tutkimuksissa välillä 185–475 mmol/l. Sepsispotilaita tutkimuksissa oli 28–100 %, ja hengityslaitehoitoa potilaista tarvitsi 28–87 %.
Jatkuvaa munuaiskorvaushoitoa ja jaksoittaista hoitoa vertailevassa 7 RCT-tutkimuksessa (yhteensä 1 423 potilasta) ilmoitettiin sairaalakuolleisuus, vastaavasti jatkuvaa munuaiskorvaushoitoa pidennettyyn matala-annoksiseen korvaushoitoon vertailevissa RCT-tutkimuksissa sairaalakuolleisuus oli ilmoitettu 4 tutkimuksessa 5:stä (394 potilasta). Verrattaessa jatkuvaa ja jaksoittaista hoitoa (7 tutkimusta, 1 423 potilasta) munuaiskorvaushoitomuodolla ei todettu olevan vaikutusta sairaalakuolleisuuteen: suhteellinen riski (RR) 1,00 (95 % luottamusväli 0,92–1,09, I2 = 23 %). Jatkuvan munuaiskorvaushoidon ja pidennetyn matala-annoksisen hoidon välillä (5 tutkimusta, 394 potilasta) ei myöskään havaittu eroa sairaalakuolleisuudessa: RR 1,23 (1,0–1,51, I2 = 13 %). Tehohoitokuolleisuuden suhteen eri hoitomuodot eivät eronneet toisistaan: jatkuva vs. jaksottainen hoito RR 1,10 (0,95–1,28, I2 = 8 %) ja vastaavasti jatkuva vs. pidennetty matala-annoksinen hoito RR 1,23 (0,77–1,95, I2 = 28 %). Ainoastaan 1 tutkimuksessa potilaita oli seurattu 2 vuotta sairaalasta kotiuttamisen jälkeen: lisäkuolleisuus oli jatkuvaa korvaushoitoa saaneilla 31,4 % ja jaksottaista hoitoa saaneiden ryhmässä 30 %.