Takaisin

Psykoterapia traumaperäisen stressihäiriön hoidossa aikuisilla pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla

Näytönastekatsaukset
Ferdinand Garoff
9.1.2020

Näytön aste: B

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT), narratiivinen altistusterapia (NET) ja silmänliikkeillä poisherkistäminen uudelleen prosessointi (EMDR) ilmeisesti vähentävät traumaperäisen stressihäiriön oireita aikuisilla pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla.

Järjestelmällinen katsaus «Thompson CT, Vidgen A, Roberts NP. Psychological i...»1 pyrki kokoamaan satunnaistettuja alkuperäistutkimuksia psykologisista interventioista traumaperäisen stressihäiriön hoitoon aikuisilla pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla.

Sisäänottokriteerit

Katsaukseen otettiin mukaan satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa käytettiin kontrolliryhmää tai vaihtoehtoista psykologista interventiota. Tutkimukseen osallistujat olivat yli 18-vuotiaita, ja vähintään 80 % heistä oli turvapaikanhakijoita tai pakolaisia. Vähintään 80 % osallistujista oli todettu PTSD-diagnoosi DSM- (III–V) tai ICD-kriteerien (9 tai 10) mukaan validoidun mittarin tai strukturoidun haastattelun perusteella. Interventioiden osalta hyväksyttiin ne psykologiset hoitomuodot, joissa käsiteltiin aikuisten PTSD:tä ja jotka olivat mukana.

Tutkimusasetelma

Systemaattinen haku tietokannoista PsycINFO, ProQuest, Web of Science ja Cochrane ajanjaksolta 1.1.1992–11.6.2017 (päivitetty haku 29.5.2018). Pääasiallinen lopputulosmuuttuja oli PTSD-oireiden vakavuusaste mitattuna validoidulla ja standardoidulla mittarilla. Tutkimusten laatu arvioitiin Cochrane-käsikirjan ohjeistusten mukaan. Menetelmien tuloksellisuus analysoitiin erikseen erilaisilla yksilöllisillä ja ryhmämuotoisilla interventioilla.

Tulokset

525 artikkelia löytyi hakujen perusteella, joista 16 RCT-tutkimusta valikoitui katsaukseen (yhteensä n = 1 111). 1 tutkimuksen osallistujat olivat vain turvapaikanhakijoita ja 6 tutkimuksessa vain pakolaisia. 4 tutkimuksessa osallistujat asuivat pakolaisleireissä. 8 tutkimusta toteutettiin Euroopassa ja 4 Yhdysvalloissa.

Tutkimuksista, jotka käsittelivät yksilöllisiä hoitomenetelmiä, 8 tutkimuksessa interventiona oli narratiivinen altistusterapia (NET), 3 tutkimuksessa passiivinen kontrolliryhmä ja 5 tutkimuksessa vaihtoehtoinen interventio. 4 tutkimuksessa tutkittiin EMDR-interventiota. Näistä 2 tutkimuksessa oli aktiivinen kontrolliryhmä ja 2 tutkimuksessa passiivinen kontrolliryhmä. 4 tutkimuksessa interventiona oli trauman käsittelyyn muokattu kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), ja näistä 3 tutkimuksessa oli passiivinen kontrolliryhmä, ja 1 tutkimuksessa kontrolliryhmälle tarjottiin sertraliinilääkitys. 1 tutkimuksessa käytettiin ryhmämuotoista traumafokusoitunutta CBT-interventiota, ja kontrolliryhmälle tarjottiin sertraliinilääkitys. Tutkimuksista laadittiin laatuarviot.

Varsinaiset tulokset

Yksilöllisten terapioiden osalta tutkimusten näytön asteen arvioitiin olevan heikko tai hyvin heikko verrattuna passiiviseen kontrolliin ja hyvin heikko verrattuna aktiiviseen kontrolliryhmään.

Ryhmämuotoiset interventiot

Ryhmämuotoisen intervention osalta otoskoko oli pieni ja datan esitystapa sellainen, että näytön asteen arviointia ei voitu tehdä.

EMDR

Sama tutkimusryhmä toteutti 2 tutkimusta Kilisin pakolaisleirillä Syyrian ja Turkin rajalla. Osallistujat olivat syyrialaisia pakolaisia.

Pilottitutkimuksessa (Acarturk ym. 2015) tarjottiin korkeintaan 7 EMDR-istuntoa (90 minuuttia, keskimäärin 4,13 kertaa) 45 aikuiselle pakolaiselle, joilla oli IES-R ≥ 33. 29 suostui hoitoon, 15 sai EMDR-hoidon heti, ja hoitoa tarjottiin myös odotuslista-kontrolliryhmälle seurannan jälkeen (n = 14). Mielenterveysoireilu arvioitiin IES-R- ja BDI-mittareilla ennen hoidon alkua ja seurannassa 7 viikkoa hoidon alun jälkeen.

Toisessa tutkimuksessa (Acarturk ym. 2016) PTSD-diagnoosin omaaville apua hakeville aikuisille pakolaisille tarjottiin protokollan EMDR Recent Traumatic Episode Protocol (R-TEP) mukaista hoitoa. 122 arvioitiin, heistä 49 sai EMDR-hoidon heti, ja hoitoa tarjottiin myös odotuslista-kontrolliryhmälle seurannan jälkeen (N = 49). Mielenterveysoireilu arvioitiin mittareilla HTQ, IES-R, BDI-II ja HSCL-25 ennen hoidon alkua, 1 viikko hoidon jälkeen ja seurannassa 5 viikkoa hoidon jälkeen. Meta-analyysissa tutkimusten (n = 127) tulokset näyttivät, että EMDR-interventiolla oli suuri efektikoko verrattuna passiiviseen kontrolliryhmään intervention lopussa (SMD -1,48; 95 % luottamusväli -1,88 – -1,09), ja 2 tutkimuksessa ero säilyi 5 viikon seurannassa.

Toinen tutkimusryhmä toteutti 2 tutkimusta Foundation Centrum '45:n puitteissa Alankomaissa. Osallistujat olivat hoitoon ohjattuja aikuisia pakolaisia tai turvapaikanhakijoita, joilla todettiin PTSD-diagnoosi. Pilottitutkimuksessa (Ter Heide ym. 2011) 46 potilaasta, jotka täyttivät kriteerit, 10 ohjautui 7 kerran EMDR-hoitoon ja 10 vakauttamisinterventioon, joka pyrki lisäämään turvallisuuden tunnetta nykyhetkessä. PTSD-oireilu mitattiin SCID-I-haastattelulla ja HTQ-kyselyllä ennen hoitoa, hoidon jälkeen ja 3 kuukauden seurannassa. Toisessa tutkimuksessa (Ter Heide ym. 2016) soveltuville hoitoon ohjautuville potilaille tarjottiin mahdollisuus osallistua tutkimukseen. Osallistujat satunnaistettiin 9 kerran EMDR-interventioon (n = 37) tai 12 kerran vakauttamishoitoon (n = 37). PTSD-oireilua arvioitiin CAPS- ja HTQ-kyselyillä ennen hoidon alkua, 2 viikkoa hoidon jälkeen ja 3 kuukauden seurannassa. 1 osallistuja keskeytti hoidon molemmissa ryhmissä. Näissä tutkimuksissa (n = 92) EMDR-interventiolla ei ollut eroa aktiiviseen stabilisaatiointerventioon (SMD -0,29; 95 % luottamusväli -0,94–0,37), joskin toisessa tutkimuksessa itseraportoitu oireilu väheni merkittävästi molemmissa ryhmissä.

Narratiivinen altistusterapia (NET)

Odotuslista-kontrolliryhmä

Yhdysvalloissa toteutettiin tutkimus (Hijazi ym. 2014) lyhennetystä NET-interventiosta (Brief-NET; 3 istuntoa viikon aikana) irakilaisille pakolaisille, jotka ohjattiin joko NET-interventioon heti (N = 41) tai odotuslista-kontrolliryhmään (n = 22). Molemmissa ryhmissä osallistujat raportoivat oireiden vähenemistä 4 kuukauden seurannassa, eikä ero ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevä. Saksassa (Adenauer ym. 2011) 34 pakolaista tai turvapaikanhakijaa (iältään 16–64 vuotta), joilla oli PTSD-diagnoosi, ohjattiin joko NET-hoitoon (n = 11) tai odotuslista-kontrolliryhmään (N = 8). 4 kuukauden seurannassa NET-ryhmä raportoi merkitsevää oireiden vähenemistä CAPS-kyselyssä ja kontrolliryhmässä oireilu ei ollut muuttunut. Norjassa (Stenmark ym. 2013) psykiatristen palveluiden piiriin ohjattuja pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, joilla oli PTSD-diagnoosi, satunnaistettiin 10 kerran NET-interventioon (n = 51) tai tavalliseen hoitoon samoilta terapeuteilta (treatment as usual, n = 30). 6 kuukauden seurantaan osallistui 33 NET-interventiosta ja 21 tavallisesta hoidosta. Itseraportoidut CAPS-pistemäärät laskivat merkitsevästi NET-ryhmässä, mutta ei tavallisen hoidon ryhmässä. Hoito oli hiukan tuloksellisempaa pakolaisten keskuudessa verrattuna turvapaikanhakijoihin. Thompson ym. (2018) analyysissä yhdistettynä näissä 3 tutkimuksessa (n = 157) NET-interventiolla ei ollut eroa kontrolliin hoidon lopussa (SMD -0,80; 95 % luottamusväli -1,65–0,05). Hoitomuodot, kontrolliryhmä ja seuranta-aika poikkeavat kuitenkin vahvasti toisistaan.

Vähäinen interventio kontrolliryhmänä

Kaksi saman tutkimusryhmän tutkimusta, joista toinen toteutettiin aikuisilla pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla Saksassa (Neuner ym. 2010; n = 32) ja toinen Nakivalen pakolaisleirissä Ugandassa (Neuner ym. 2008; n = 277). Saksassa hoidot toteutti koulutettu terapeutti ja Ugandassa NET-koulutuksen saaneet ohjaajat työnohjauksen tukemana. Tutkimuksissa seuranta toteutettiin vasta 5–8 kuukauden jälkeen. Tutkimusten (n = 198) yhteenlaskettu efektikoko 5–8 kuukauden jälkeen oli keskikokoinen verrattuna vähäiseen interventioon (SMD -0,62; 95 % luottamusväli -0,93 – -0,32).

Aktiivinen kontrolliryhmä

Sama tutkimusryhmä toteutti myös toisen tutkimuksen (Hensel-Dittmann ym. 2011) Saksassa aikuisilla turvapaikanhakijoilla (n = 28). Satunnaistamisen jälkeen samat terapeutit tarjosivat heille joko Stress Inoculation Therapya (SIT) tai narratiivista altistusterapiaa 10 kertaa. Traumaperäisen stressihäiriön oireet mitattiin CAPS:lla ennen hoidon alkua sekä 4 viikon, 6 kuukauden ja 1 vuoden seurannoissa. 6 kuukauden ja 1 vuoden NET-hoidon käyneillä oireet olivat merkitsevästi vähentyneet alkumittauksesta, toisin kuin SIT-hoidossa, mutta merkitseviä eroja hoitomuotojen välillä ei ollut havaittavissa. Imvepissä Pohjois-Ugandassa toteutettiin myös tutkimus (Neuner ym. 2004), jossa 43 pakolaista ohjattiin satunnaistamalla hoitoon, joko 4 kertaa NET- tai keskusteluhoitoa (supportive counselling) tai 1 kerta psykoedukaatiota. PTSD-diagnoosi tehtiin Composite International Diagnostic Interview (CIDI) haastattelulla, ja traumaperäisen stressihäiriön oireet mitattiin PDS-kyselyllä ennen hoidon alkua, 3–4 viikkoa hoidon loppumisen jälkeen ja 1 vuoden kuluttua. 1 vuoden seurannassa NET-hoitoon osallistuneilla oli merkitsevästi vähemmän traumaperäisen stressihäiriön oireita kuin muissa ryhmissä, ennen tätä erot eivät olleet merkitseviä. Aiemmin mainitussa toisessa tutkimuksessa Nakivalen pakolaisleirissä Ugandassa (Neuner ym. 2008) verrattiin NET-hoitoa aiemmin mainitun vähäisen intervention lisäksi myös paikalliseen kontekstiin muokattuun trauma-tukikeskusteluihin (trauma counselling), molempia tarjottiin 6 kertaa. Traumaperäisen stressihäiriön oireita seurattiin PDS-kyselyllä ennen hoidon alkua ja 3 sekä 6 kuukauden seurannoissa. Oireet vähenivät vahvasti molemmissa hoitomuodoissa, eikä NET poikennut merkitsevästi trauma-tukikeskusteluista missään mittauspisteessä traumaperäisen stressihäiriön oireiden osalta. Näissä 3 tutkimuksessa (n = 264) NET-interventiolla ei siis ollut eroa aktiiviseen kontrolliin hoidon lopussa (SMD -0,01; 95 % luottamusväli -0,25–0,23), mutta 2 tutkimuksessa (n = 53) efektikoko kasvoi suureksi 9–12 kuukauden seurannassa (SMD -0,86; 95 % luottamusväli -1,50 – -0,22).

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT)

Laajassa tutkimuksessa Tanskassa (Buhmann ym. 2016) 280 pakolaistaustaista aikuista satunnaistettiin joko

1) CBT-terapiaan, joka koostui yhdistelmästä hyväksymis- ja omistautumisterapiaa, mindfulness-harjoituksia ja mielikuva-altistusharjoituksia

2) lääkehoitoon, jossa tarjottiin sertraliinia (korkeintaan 200 mg/vrk) ja tarvittaessa mianseriinia (korkeintaan 30 mg/vrk) uniongelmiin

3) yhdistettyyn lääke- ja terapiahoitoon tai

4) odotuslista-kontrolliryhmään.

Traumaperäisen stressihäiriön oireita seurattiin HTQ-kyselylomakkeella ennen hoitoa ja sen jälkeen. Oireet eivät merkitsevästi muuttuneet missään ryhmässä, eikä ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Saman, khmerinkieltä puhuvan yhdysvaltalaisen terapeutin toteuttamassa 2 tutkimuksessa (Hinton ym. 2004, n = 12; Hinton ym. 2005, n = 40) kamputsealaisia ja vietnamilaisia pakolaisia Yhdysvalloissa satunnaistettiin joko KBT-yhdistelmä terapiaan, joka koostui 11–12 viikoittaisesta tapaamisesta, tai odotuslistalle, jonka jälkeen heille tarjottiin sama hoito. Molemmissa tutkimuksissa itsearvioidut traumaperäisen stressihäiriön oireet vähenivät merkitsevästi hoidon aikana ja ero kontrolliryhmään oli merkitsevä. Yhdistettynä näissä 3 tutkimuksessa (n = 190) CBT-interventiolla ei ollut eroa passiiviseen kontrolliryhmään hoidon lopussa (SMD -1,32; 95 % luottamusväli -3,17–0,53). Vastaavasti tanskalaisessa tutkimuksessa (n = 142) CBT-interventiolla ei ollut eroa sertraliinihoitoon (MD 0,00; 95 % luottamusväli -0,33–0,33). Katsauksen laatimisen jälkeen Tanskan tutkimuksen 18 kuukauden seurantatulokset (n = 118) raportoitiin toisessa artikkelissa. Traumaperäisen stressihäiriön oireet olivat hiukan vähentyneet hoitoa saaneissa ryhmissä, mutta ryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja (Buhmann ym. 2018).

Hoitomuotojen osalta näytön aste arvioitiin heikoksi tai hyvin heikoksi NET:n osalta ja hyvin heikoksi KKT:n ja EMDR:n osalta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: Melko hyvä, suurin osa NET-tutkimuksista on toteutettu pakolaisleiri kontekstissa. Hintonin työryhmän KBT-hoidot ovat kaikki saman terapeutin toteuttamia, joka on myös artikkelien ensimmäinen kirjoittaja. Eri EMDR- ja KBT-tutkimukset ovat toteutettu eri mallien mukaan.
  • Kommentti: Sisällytetty vain vuoden 2013 Cochrane-katsauksen (Bisson ym. 2013).

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Turrini G, Purgato M, Acarturk C ym. Efficacy and ...»2 tarkasteltiin psykososiaalisten interventioiden tuloksellisuutta ja hyväksyttävyyttä mielenterveysoireilun ongelmien hoidossa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa satunnaistettujen ja kontrolloitujen tutkimusten (RCT) valossa.

Sisäänottokriteerit

Tutkimukset hyväksyttiin katsaukseen, jos

a) ne olivat satunnaistettujen ja kontrolloituja tutkimuksia (RCT)

b) niissä arvioitiin psykososiaalisten interventioiden tuloksellisuutta mielenterveysongelmien vähentämiseen

c) niissä raportoitiin traumaperäisen stressihäiriön, masennuksen tai ahdistuksen oireiden muutoksia validoiduilla mittareilla

d) tutkimuksissa verrattiin psykososiaalista interventiota kontrolliryhmään, jolle tarjottiin treatment-as-usual (TAU), ei hoitoa, odotuslistalla olemista tai psykologista lumetta (henkilökohtaista tukea ilman manualisointia)

e) osallistujat olivat kaikenikäisiä turvapaikanhakijoita tai pakolaisia

f) osallistujat asuivat muualla kuin omassa kotimaassaan.

Tutkimusasetelma

Systemaattinen kirjallisuushaku suoritettiin syyskuussa 2017 tietokannoista Cochrane Central Register of randomised trials (CENTRAL), CINAHL, EMBASE, PILOTS, PsycINFO, PubMed ja Web of Science. Lisäksi tarkastettiin Cochrane on psychological therapies for the treatment of mental disorders in low- and middle-income countries (LMICs) affected by humanitarian crises (Purgato ym. 2015) katsausta varten tehty haku. 2 tutkija dokumentoi valintaprosessin riippumattomasti Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses (PRISMA) ohjeistuksen mukaan.

2 kirjoittajaa kokosi riippumattomasti tutkimusten yksityiskohdat Cochrane Handbook for Systematic Reviews of Interventions (Higgins ja Green, 2011) ohjeiden mukaan. Jos erimielisyyksiä ilmeni, ne selvitettiin 3. kirjoittajan avulla. Tutkimusten mahdollinen bias arvioitiin samalla tavoin Cochranen Risk of bias' assessment tool -työkalulla.

Jatkuvien muuttujien osalta laskettiin standardoitu keskiarvoero (SMD), ja intention-to-treat-periaatteen mukaan seurantamittausten puuttuessa viimeinen intervention jälkeinen mittaus vietiin seuranta-analyyseihin. Kun vain p-arvot tai keskivirhe raportoitiin, laskettiin näiden perusteella keskihajonta Altman ja Bland (1996, 2011) mukaan. Efektikoot laskettiin hyödyntäen Hedge's g tilastoa, joka korjaa pienistä otoksista johtuvan vinouman. Tutkimusten heterogeenisyyden arvioimiseksi laskettiin i2-tilasto.

Julkaisuharha arvioitiin tarkastelemalla traumaperäisen stressihäiriön funnel plot ja mahdollinen asymmetria arvioitiin Eggerin testillä. Lopulta data koottiin GRADE-metodologialla.

Tulokset

Kirjallisuushaussa löytyi 1 416 tutkimusta, jonka seurauksena 88 tutkimusta luettiin kokonaan. Näistä 26 täytti katsauksen sisäänottokriteerit. 13 tutkimuksella oli odotuslista-kontrolliryhmä, 11 tutkimuksella oli TAU tai ei-hoitoa kontrolliryhmänä ja 4 tutkimusta hyödynsi psykologista lumetta kontrolliryhmänä (nämä olivat tukea antava keskusteluhoito, trauma keskusteluhoito ja vakauttava terapia). Keskimäärin otoskoko oli 75 osallistujaa (vaihteluväli 10–437). 18 tutkimusta tehtiin korkean tulotason maissa ja 8 keski- tai matalan tulotason maissa. 18 tutkimuksen sisäänottokriteeri oli traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi. Muissa traumaperäisen stressihäiriön diagnoosia ei arvioitu muodollisesti, ja sisäänottokriteerinä toimi psykologinen hätä.

Psykososiaalisia interventioita olivat seuraavat:

  • narratiivinen altistusterapia (NET, 7 tutkimusta ja KIDNET, 1 tutkimus, muu lapsille muokattu NET, 1 tutkimus)
  • lyhytkestoinen traumafokusoitu kognitiivinen käyttäytymisterapia (TF-CBT, 7 tutkimusta)
  • kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT, 6 tutkimusta)
  • EMDR (4 tutkimusta)
  • musiikkiterapia (1 tutkimus)
  • Common Elements Treatment Approach (CETA, 1 tutkimus)
  • Writing for Recovery (1 tutkimus)
  • Interpersonal psychotherapy (IPT, 1 tutkimus)
  • Teaching Recovery Techniques (TRT, ryhmämuotoinen CBT-malli lapsille, 1 tutkimus)
  • Culture-Sensitive Oriented Peer (CROP, 1 tutkimus)
  • Family-Group Intervention (FGI, 1 tutkimus) ja
  • Need Satisfaction Intervention (1 tutkimus).

Interventioiden tuloksellisuus

Yhdistettynä interventiot vähensivät traumaperäisen stressihäiriön oireita merkittävästi enemmän kuin TAU tai ilman hoitoa (SMD = -0,92, 95 % luottamusväli -1,50 – -0,34, I² = 76 %, 7 tutkimusta, N = 249), odotuslistalla oleminen (SMD = -0,81, 95 % luottamusväli -1,27 – -0,36, I² = 86 %, 10 tutkimusta, N = 807), mutta ei enemmän kuin psykologinen lume (SMD = -0,02, 95 % luottamusväli -0,25–0,20, I² = 0 %, 4 tutkimusta, N = 314). Kun kontrolliryhmät yhdistettiin, interventiot vähensivät traumaperäisen stressihäiriön oireita merkittävästi enemmän myös seurannassa (SMD = -1,08, 95 % luottamusväli -1,81 – 0,35, I² = 83 %, 11 tutkimusta, N = 711). Tuloksellisuuteen ei vaikuttanut asuinmaan tulotaso tai se, olivatko osallistujat lapsia, nuoria tai aikuisia tai oliko interventio yksilöllinen tai ryhmässä toteutettu.

Kun erilaisten hoitomuotojen tuloksellisuutta arvioitiin erikseen, ainoastaan eri CBT-muodot olivat tehokkaita (SMD = -0,95, 95 % luottamusväli -1,63 – -0,26, I² = 84 %, 7 tutkimusta, N = 298). EMDR- (SMD = -1,15, 95 % luottamusväli -2,36–0,05, I² = 92 %, 5 tutkimusta, N = 198) ja NET- (SMD = -0,05, 95 % luottamusväli -0,26–0,15, I² = 0 %, 7 tutkimusta, N = 379) tutkimuksissa kontrolliryhmänä oli kuitenkin käytetty psykologista lumetta 4 tutkimuksessa (2 NET ja 2 EMDR), ja tämä saattaa vaikuttaa efektikokoon erityisesti EMDR:n osalta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: Melko hyvä, suurin osa NET-tutkimuksista oli toteutettu pakolaisleirikontekstissa. Hintonin työryhmän KBT-hoidot ovat kaikki saman terapeutin toteuttamia, joka on myös artikkelien ensimmäinen kirjoittaja. Eri EMDR- ja KKT-tutkimukset on toteutettu eri mallien mukaan.
  • Kommentti: Tähän katsaukseen otettiin merkittävästi enemmän CBT-tutkimuksia kuin tutkimukseen «Thompson CT, Vidgen A, Roberts NP. Psychological i...»1; tämän johdosta CBT näyttäytyi tuloksellisuuden osalta edukseen.

Kommentti: Tutkimukset «Thompson CT, Vidgen A, Roberts NP. Psychological i...»1, «Turrini G, Purgato M, Acarturk C ym. Efficacy and ...»2 ovat hiukan ristiriidassa toistensa kanssa, vaikka osittain samoja tutkimuksia sisältyy molempien meta-analyyseihin. Tutkimus «Thompson CT, Vidgen A, Roberts NP. Psychological i...»1sisältää 2 tutkimusta, jotka eivät sisälly tutkimukseen «Turrini G, Purgato M, Acarturk C ym. Efficacy and ...»2; poissulkukriteerinä oli; että käytössä oli ollut vain aktiivinen kontrolliryhmä. Toinen tutkimus sovelsi NET- ja toinen CBT-menetelmää. Tutkimukseen «Turrini G, Purgato M, Acarturk C ym. Efficacy and ...»2sisältyy 12 tutkimusta (ei tutkimusta «Thompson CT, Vidgen A, Roberts NP. Psychological i...»1, ja suurin osa näistä ovat muita kuin Cochrane-katsaukseen sisältyviä menetelmiä. Näin ollen CBT-näyttö on merkittävästi laajempi kuin tutkimuksessa «Turrini G, Purgato M, Acarturk C ym. Efficacy and ...»2. Tutkimus «Turrini G, Purgato M, Acarturk C ym. Efficacy and ...»2ei raportoinut eri hoitomuotojen tuloksellisuutta seurannassa erikseen. Seurannassa tutkimuksen «Thompson CT, Vidgen A, Roberts NP. Psychological i...»1 mukaan NET erottui edukseen kontrolliryhmästä. Tutkimus «Turrini G, Purgato M, Acarturk C ym. Efficacy and ...»2 ei myöskään erottanut erilaisia kontrolliryhmiä raportoidessaan eri hoitomuotojen tuloksellisuutta, joka todennäköisesti vaikutti EMDR:n tuloksellisuuteen, koska 2 tutkimuksessa 4 tutkimuksesta kontrolliryhmälle tarjottiin psykologien lume. Tutkimuksen «Thompson CT, Vidgen A, Roberts NP. Psychological i...»1 mukaan EMDR-hoidolla oli 2 tutkimuksessa suuri efektikoko verrattuna odotuslista-kontrolliryhmään.

Meta-analyysien perusteella ei voi varmasti sanoa, että jokin CBT-, EMDR- tai NET-menetelmistä erottuisi toisista edukseen, mutta kaikki vaikuttaisivat olevan toimivia menetelmiä tälle kohderyhmälle.

Meta-analyyseihin sisältyvät seuraavat viitteet:

Acarturk C, Konuk E, Cetinkaya M ym. EMDR for Syrian refugees with posttraumatic stress disorder symptoms: results of a pilot randomized controlled trial. Eur J Psychotraumatol 2015;6:27414

Acarturk C, Konuk E, Cetinkaya M ym. The efficacy of eye movement desensitization and reprocessing for post-traumatic stress disorder and depression among Syrian refugees: results of a randomized controlled trial. Psychol Med 2016;46:2583-93

Adenauer H, Catani C, Gola H ym. Narrative exposure therapy for PTSD increases top-down processing of aversive stimuli - evidence from a randomized controlled treatment trial. BMC Neuroscience 2011;12. doi:10,1186/1471-2202-12-127

Bisson JI, Roberts NP, Andrew M, Cooper R, Lewis C. Psychological therapies for chronic post-traumatic stress disorder (PTSD) in adults. Cochrane Database Syst Rev 2013. doi:10,1002/14651858.cd003388.pub4

Buhmann CB, Nordentoft M, Ekstroem M, Carlsson J, Mortensen EL. The effect of flexible cognitive–behavioural therapy and medical treatment, including antidepressants on post-traumatic stress disorder and depression in traumatised refugees: pragmatic randomised controlled clinical trial. Br J Psychiatry 2016;208:252-59

Buhmann CB, Nordentoft M, Ekstroem M, Carlsson J, Mortensen EL. Long-term treatment effect of trauma-affected refugees with flexible cognitive behavioural therapy and antidepressants. Psychiatry Res 2018;264:217-23.

Hensel-Dittmann D, Schauer M, Ruf M ym. Treatment of Traumatized Victims of War and Torture: A Randomized Controlled Comparison of Narrative Exposure Therapy and Stress Inoculation Training. Psychother Psychosom 2011;80:345-52

Hijazi AM, Lumley MA, Ziadni MS, Haddad L, Rapport LJ, Arnetz BB. Brief Narrative Exposure Therapy for Posttraumatic Stress in Iraqi Refugees: A Preliminary Randomized Clinical Trial. J Trauma Stress 2014;27:314-22

Hinton DE, Chhean D, Pich V ym. A randomized controlled trial of cognitive-behavior therapy for Cambodian refugees with treatment-resistant PTSD and panic attacks: A cross-over design. J Trauma Stress 2015;18:617-29

Hinton DE, Pham T, Tran M, Safren SA, Otto MW, Pollack MH. CBT for Vietnamese refugees with treatment-resistant PTSD and panic attacks: A pilot study. J Trauma Stress 2004;17:429-33

Neuner F, Kurreck S, Ruf M ym. Can Asylum-Seekers with Posttraumatic Stress Disorder Be Successfully Treated? A Randomized Controlled Pilot Study. Cognitive Behav Ther 2010;39:81-91

Neuner F, Onyut PL, Ertl V, Odenwald M, Schauer E, Elbert T. Treatment of posttraumatic stress disorder by trained lay counselors in an African refugee settlement: A randomized controlled trial. J Consult Clin Psychol 2008;76:686-94

Neuner F, Schauer M, Klaschik C, Karunakara U, Elbert T. A Comparison of Narrative Exposure Therapy, Supportive Counseling, and Psychoeducation for Treating Posttraumatic Stress Disorder in an African Refugee Settlement. J Consult Clin Psychol 2004;72:579-87

Stenmark H, Catani C, Neuner F, Elbert T, Holen A. Treating PTSD in refugees and asylum seekers within the general health care system. A randomized controlled multicenter study. Behav Res Ther 2013;51:641-7

Ter Heide FJ, Mooren T, Kleijn W, de Jongh A, Kleber R. EMDR versus stabilisation in traumatised asylum seekers and refugees: results of a pilot study. Eur J Psychotraumatol 2011;2:5881

Ter Heide FJ, Mooren TM, van de Schoot R, de Jongh A, Kleber RJ. Eye movement desensitisation and reprocessing therapy v. stabilisation as usual for refugees: randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2016;209:311-8

Purgato M, Gastaldon C, Papola D ym. Psychological therapies for the treatment of mental disorders in low- and middle-income countries affected by humanitarian crises. Cochrane Database Syst Rev 2015. doi:10,1002/14651858.cd011849

Higgins JP, Green S (toim.) Cochrane Handbook for Systematic Reviews of Interventions 2008. doi:10,1002/9780470712184

Altman DG, Bland JM. How to obtain the P value from a confidence interval. BMJ 2011;343:d2304-4

Kirjallisuutta

  1. Thompson CT, Vidgen A, Roberts NP. Psychological interventions for post-traumatic stress disorder in refugees and asylum seekers: A systematic review and meta-analysis. Clin Psychol Rev 2018;63:66-79 «PMID: 29936342»PubMed
  2. Turrini G, Purgato M, Acarturk C ym. Efficacy and acceptability of psychosocial interventions in asylum seekers and refugees: systematic review and meta-analysis. Epidemiol Psychiatr Sci 2019;28:376-388 «PMID: 30739625»PubMed