Kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan perustuvan, keskimäärin 14 ryhmätapaamista käsittävän "depressiokoulun" vaikuttavuutta depression hoidossa selvitettiin meta-analyysissä «Cuijpers P, Muñoz RF, Clarke GN ym. Psychoeducatio...»1 vuosina 1984–2009 julkaistujen 18 satunnaistetun tutkimuksen perusteella. Puolessa tutkimuksista depressiivinen häiriö varmistettiin diagnostisella haastattelulla. Depressiokoulua verrattiin yleisimmin tavanomaiseen hoitoon tai hoidon odottamiseen ja 6 tutkimuksessa ongelmanratkaisuterapiaan, neuvontaan, interpersonaaliseen tai kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan.
Ohjattuna itseapumenetelmänä (3 tutkimusta) depressiokoulu oli toimivampi kuin ilman ulkopuolista ohjausta (5 tutkimusta) toteutettuna (d = 0,52 vs. 0,18). Keskimääräinen vaikuttavuuden erotuksen efektikoko (Cohenin d) depressio-oireiden vähentymisessä hoidon loppuun mennessä oli depressiokoulun eduksi 0,28 (95 % luottamusväli 0,18–0,38). Depressiokoulun vertailu psykoterapeuttisiin hoitoihin sisältyi 6 tutkimukseen, joiden pohjalta merkittäviä eroa ei havaittu (d = -0,05; 95 % luottamusväli -0,25–0,16).
Cochrane-katsauksen pohjalta tehdyssä katsauksessa «Cuijpers P, Donker T, van Straten A ym. Is guided ...»2 verrattiin terapeutin ohjaaman itseavun ja tavanomaisen psykoterapian vaikutusta masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Kaikkiaan 21 tutkimukseen osallistui 810 potilasta. 6 tutkimuksessa potilailla oli diagnosoitu masennushäiriö. Kaikki terapiat olivat kognitiivis-behavioraalisia, käyntikertojen vaihtelu 4–20. Ohjattuun itseapuun sisältyi vain lyhyitä kontakteja terapeutin kanssa, useimmiten puhelimitse tai sähköpostilla, ja useimmiten kirjallisessa muodossa annettu tai ääninauhoitukseen ja yksittäisissä tutkimuksissa internetin välityksellä annettu ohjaus ja tuki.
Hoitojakson päättyessä ei havaittu eroja ohjatun itseavun ja terapiaryhmien välillä (d = 0,02; 95 % luottamusväli -0,20–0,15). Osaryhmäanalyysissä masennus- ja ahdistuneisuusoireisten potilaiden hoitotulokset eivät poikenneet toisistaan.
Pienimuotoisessa tutkimuksessa «Shimazu K, Shimodera S, Mino Y ym. Family psychoed...»3 (N = 57) masennustilaa sairastavien aikuisten potilaiden omaisista noin puolet (1 omainen/potilas) osallistui ongelmanratkaisutyyppiseen masennuksen psykoedukaatioryhmään 8 viikon ajan (4 kertaa, kunkin kesto 90–120 minuuttia). Muut omaiset eivät osallistuneet. Kaikkia potilaita hoidettiin tavanomaisen lääkkeellisen hoitokäytännön mukaisesti.
9 kuukauden hoitojakson jälkeen potilaista, joiden omainen osallistui psykoedukaatioryhmään, 8 % koki relapsin ja muista potilaista 50 % (RR 0,17; 95 % luottamusväli 0,04–0,66; NNT (number needed to treat) 2,4).
Kommentteja
Vain osalla depressiokouluun ja ohjattuun itseapuryhmään osallistuneista potilaista on varmistettu olevan masennustila. Erilaisten toteutustapojen vuoksi vaikutusten yleistäminen yleisesti koskemaan masennuspotilaiden hoitoa on rajallista. Seurantatietoa on vähän. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on julkaissut kognitiivis-behavioraalisiin menetelmiin ja käyttäytymisen aktivointiin perustuvan, tutkittua tietoa masennuksesta ja sen hoidosta ja mielialaan vaikuttamisesta sisältävän itsehoito-oppaan «Stenberg JH ym. Irti masennuksesta. Duodecim 2013....»4.