Meta-analyysissa «Zhang Z, Zhang L, Zhang G ym. The effect of CBT an...»1, joka käsitti 16 satunnaistettua kliinistä tutkimusta (N = 1 945), selvitettiin kognitiivis-behavioraalisen terapian ja tietoisen läsnäolon menetelmiä hyödyntävän kognitiivis-behavioraalisen MBCT-terapian vaikutuksia aikuisten masennustilan uusiutumisen estoon vähintään 12 kuukauden seurannassa. Potilaat olivat joko kokonaan (HDRS < 8) tai osittain toipuneita (HDRS < 12) masennustilasta. Terapioiden toteutus oli vaihteleva (mm. yksilö- ja ryhmämuotoisia, käyntikertoja 8–24, joista osa 2–3 tunnin pituisia). Vertailuryhmänä oli useimmiten tavanomainen hoito, muutamissa lumeryhmä.
Yhdistetyssä tarkastelussa CBT- ja MBCT-terapiaryhmissä uuden masennusepisodin riski pieneni 12 kuukauden seurannassa 37 % (riskisuhde (HR) 0,63; 95 % luottamusväli 0,44–0,90). 4 tutkimuksen (N = 233) perusteella havaittiin 12 kuukauden seurannassa kognitiivis-behavioraalisen terapian etu vertailuryhmään (HR 0,50; 95 % luottamusväli 0,35–0,72) ja 3 tutkimuksen perusteella 24 kuukauden seurannassa (HR = 0,24; 95 % luottamusväli 0,12–0,46).
Kanadalaisessa satunnaistetussa kliinisessä kokeessa «Farb N, Anderson A, Ravindran A ym. Prevention of ...»2 (N = 166) verrattiin ensimmäistä kertaa suoraan kognitiivisen terapian ja sen MBCT-sovelluksen vaikutusta masennustilan uusiutumiseen 24 kuukauden seurannassa. Hoidon alkaessa potilaat olivat toipuneet masennustilasta ja kaikilla oli ollut vähintään 1 aiempi masennustila. Terapiat toteutettiin ryhmämuotoisesti 8 viikon aikana, 2 tunnin istuntoina, joita oli keskimäärin 6. Potilailla oli useimmiten pitkä masennusoireilun historia ja keskimäärin 4 aikaisempaa masennusjaksoa. Valtaosa potilaista oli ollut aiemmin psykoterapiassa ja käytti hoidon aikana masennuslääkitystä. Kato seurannan loppuun mennessä oli noin 40 % kummassakin ryhmässä.
kognitiivis-behavioraalisen ja MBCT-terapian välillä ei ollut merkittävää eroa masennusoireilun diagnostisesti merkittävän (SCID-kriteerit) uusiutumisen kannalta (relapsien määrä 21 % ja 22 %, vastaavasti).
Meta-analyysissa «Biesheuvel-Leliefeld KE, Kok GD, Bockting CL ym. E...»3, joka käsitti 25 satunnaistettua tutkimusta (N = 2 055), verrattiin masennustilan uusiutumisen estoon tarkoitettujen psykoterapioiden vaikuttavuutta tavanomaiseen hoitoon ja lääkehoitoon. Terapiamenetelminä olivat kognitiivis-behavioraalinen terapia (k = 16), tietoisuustaitojen hyödyntämiseen perustuva MBCT-terapia (k = 6) ja interpersonaalinen terapia (IPT) (k = 3). Seurannan pituus vaihteli 17–286 viikkoon.
Yhdistetyssä aineistossa uusiutumisen (useimmiten uusi masennusepisodi) riski (RR) tavanomaiseen hoitoon verrattuna oli 0,64 (95 % luottamusväli 0,53–0,76), ja etu havaittiin myös pelkkään lääkehoitoon verrattuna (RR = 0,83; 95 % luottamusväli0,70–0,97). Terapiamenetelmien (kognitiivis-behavioraalinen, MBCT ja IPT) välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.
Vuosia 1974–2002 koskevassa systemaattisessa katsauksessa «de Mello MF, de Jesus Mari J, Bacaltchuk J ym. A s...»4 selvitettiin interpersonaalisen terapian tehokkuutta depression hoidossa. 10 tutkimusta 13:sta kohdistui vakavaa masennustilaa sairastaviin potilaisiin. 2 tutkimuksessa verrattiin interpersonaalisen jatkoterapian vaikutuksia lääke- ja lumehoidon ryhmään toistuvan vakavan masennustilan uusiutumisen estämisessä.
Suhteessa lumehoitoryhmään interpersonaalinen terapia osoittautui tuloksellisemmaksi masennustilojen uusiutumisen suhteen (RR = 0,76; 95 % luottamusväli 0,61–0,95).