Englantilaisessa tutkimuksessa «McKnight RF, Park RJ. Atypical antipsychotics and ...»11 arvioitiin atyyppisten antipsykoottien tehoa laihuushäiriötä sairastavan potilaan painon nostamisessa. Katsaukseen sisältyi kaikki tutkimukset ja kliiniset hoitosuositukset, mitkä oli julkaistu ennen vuoden 2009 syyskuuta. Analyysi oli narratiivinen yhteenveto. Tutkimuksia oli kaikkiaan 43 ja ne sisälsivät neljä satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, viisi avointa tutkimusta ja 26 tapausselostusta. Useimmat tutkimukset käsittelivät olantsapiinin, ketiapiinin ja risperidonin tehoa. Tavallisimmin tutkittu lääke oli olantsapiini (26 tutkimusta).
Kolmessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, missä tutkittiin olantsapiinia, oli potilaita yhteensä 73. Kahdessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa, joihin osallistui yhteensä 58 potilasta toisessa tutkimuksessa 12 viikon ja toisessa 13 viikon ajan, muutos BMI:ssä oli tilastollisesti merkitsevä. Eri tutkimuksissa tulokset olivat osin ristiriitaisia.
Italialaisessa satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa «Brambilla F, Garcia CS, Fassino S ym. Olanzapine t...»1 tutkittiin yleislääkärien syömishäiriökeskuksiin lähettämiä potilaita. Tutkimusaineisto käsitti alkuaan 35 potilasta, joista kolme keskeytti tutkimuksen ja kaksi kieltäytyi lääkityksestä, joten 30 laihuushäiriöpotilasta (18 rajoittavaa ja 12 ahmimis-oksentelu tyyppiä) sai kolmen kuukauden ajan kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Puolet heistä satunnaistettiin saamaan lisäksi olantsapiinia (2,5 mg 1 kuukauden ja 5 mg 2 kuukauden ajan) ja puolet saamaan lumelääkettä. Hoidon alussa mitattiin BMI ja psykopatologiaa erilaisilla mittareilla (eating disorder inventory, Hamilton Rating Scale, Buss-Durkee Rating Scale, Yale Brown Cornwell for Eating Disorders Rating Scale, temperament-character inventory). Paranemista arvioitiin hoidon aikana näillä mittareilla kuukausittain. Lisäksi seurattiin homovanilliinihapon pitoisuutta veressä.
BMI suureni merkitsevästi molemmissa tutkimusryhmissä. Kun potilaita tarkasteltiin laihuushäiriötyypin mukaan, olantsapiinilla hoidettujen ahmimis-oksentelutyypin potilailla BMI:n lisäys oli merkitsevästi suurempi kuin rajoittavan tyypin potilailla. EDI-2:n kokonaispistemäärissä ei ollut eroa ryhmien välillä. YBC-mittarilla mitattuna pakko-oireiden kokonaispistemäärissä ei ollut eroa tutkimusryhmien välillä, mutta pakkotoimintojen (kompulsiivisuus) määrä väheni olantsapiinia saaneilla enemmän. Buss-Durkeen aggressiivisuutta mittaavalla asteikolla tulokset paranivat merkitsevästi molemmissa ryhmissä, samoin kuin masentuneisuus Hamiltonin asteikolla mitattuna.
Avoimessa tutkimuksessa «Powers PS, Bannon Y, Eubanks R ym. Quetiapine in a...»2 tutkittiin ketiapiinin vaikutusta PANSS-mittarilla mitattuna positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin laihuushäiriöpotilailla. Lisäksi arvioitiin ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden vähenemistä ja painon muutoksia. 19 iältään 14–48-vuotiasta (iän keskiarvo 26,8 vuotta, 6 potilasta oli alle 18-vuotiaita) laihuushäiriöpotilasta, joilla ei ollut skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä, sai päivittäin 150–300 mg ketiapiinia 10 viikon ajan. Potilaat tapasivat lääkäriä viikoittain, kenelläkään ei ollut tutkimuksen aikana psykoterapiaa tai muuta psykiatrista hoitoa. 14 potilasta jatkoi tutkimuksen loppuun.
Yleistä psykopatologiaa kuvaavat pisteet sekä PANSS:n masentuneisuutta mittaavat pisteet vähenivät merkitsevästi (p = 0,024, p = 0,010, p = 0,005) käyttäen LOCF:a. Myönteisiä muutoksia saavutettiin useilla ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja pakko-oireita mittaavilla asteikoilla. Painon nousun keskiarvo oli vähäinen (0,73 kg). Haittavaikutukset olivat lieviä eikä kukaan keskeyttänyt niiden vuoksi.
Avoimessa tutkimuksessa «Powers PS, Santana CA, Bannon YS. Olanzapine in th...»3 tutkimusryhmän muodosti 20 iältään 14–56-vuotiasta (iän keskiarvo 26,8 vuotta) laihuushäiriöpotilasta, joista kuusi oli alle 18-vuotiaita. 18 potilaalle annettiin olantsapiinia 10 viikon ajan. Potilaat kävivät viikoittain lääkeseurannassa ja lisäksi viikoittain psykoedukaatioryhmäistunnossa.14 potilasta jatkoi tutkimuksen loppuun. Heistä 10:lla paino oli noussut keskimäärin 4,0 kg ja kolme oli saavuttanut ihannepainon. Neljän loppuun asti osallistuneen potilaan paino oli pudonnut.
Takautuvassa tutkimuksessa «Malina A, Gaskill J, McConaha C ym. Olanzapine tre...»4 arvioitiin 18 olantsapiinia osastohoidossa saaneen laihuushäiriöpotilaan vastetta jälkikäteen tehdyllä kyselyllä. Potilaat olivat iältään 16–37-vuotiaita, ja he olivat sairastaneet laihuushäiriötä pitkään. He olivat saaneet olantsapiinia 2,5–10 mg/vrk 3–70 viikon ajan.
Kyselyssä tutkittavat ilmoittivat merkitsevän vähenemisen (p < 0,001) pakonomaisissa ajatuksissa liittyen ruumiin kuvaan ja lihavuuden pelkoon. He kertoivat ahdistuneisuuden vähenemisestä (p < 0,001) ja lisääntyneestä halusta (p < 0,01) aterioida. Lisäksi he ilmaisivat olevansa vähemmän ahdistuneita painon noususta (p = 0,002).
Satunnaistetussa kontrolloidussa australialaistutkimuksessa «Mondraty N, Birmingham CL, Touyz S ym. Randomized ...»5 verrattiin olantsapiinin ja klooripromatsiinin vaikutusta anorektisiin pakonomaisiin ajatuksiin. 26:sta laihuushäiriön erityishoitoyksikköön lähetetystä aikuispotilaasta (iän keskiarvo 25,3 vuotta) 8 satunnaistettiin saamaan olantsapiinia ja 7 klooripromatsiinia.
Anorektiset pakkoajatukset mitattuna Padua inventorylla (PI) vähenivät merkitsevästi enemmän (p < 0,01) olantsapiiniryhmässä.
«Brambilla F, Garcia CS, Fassino S ym. Olanzapine t...»1: Tutkimusaineiston koko oli pieni ja tutkimusaika lyhyt. Tutkimuksessa ei verrattu lääkehoitoa ilman hoitoa oleviin, koska kaikilla potilailla oli lisäksi kognitiivis-behavioraalinen terapia.
Kirjallisuudessa on kuvattu lisäksi joitakin tapaustutkimuksia ja – kuvauksia olantsapiinin käytöstä laihuushäiriötä sairastavilla lapsilla ja nuorilla «Boachie A, Goldfield GS, Spettigue W. Olanzapine u...»6, «Mehler C, Wewetzer C, Schulze U ym. Olanzapine in ...»7, «Dennis K, Le Grange D, Bremer J. Olanzapine use in...»10 sekä risperidonin käytöstä laihuushäiriön hoidossa «Newman-Toker J. Risperidone in anorexia nervosa. J...»8 ja laihuushäiriötä ja autismikirjon häiriötä sairastavalla nuoruusikäisellä tytöllä «Fisman S, Steele M, Short J ym. Case study: anorex...»9.
«McKnight RF, Park RJ. Atypical antipsychotics and ...»11: Tutkimuksiin osallistuneita potilaita oli vähän.