Takaisin

Varhaisen beetainterferoni 1b-hoidon vaikutus toimintakykyyn KEO-potilailla

Näytönastekatsaukset
Anne Remes
25.11.2014

Näytön aste: C

Varhain aloitettu beetainterferoni 1b saattaa vähentää 3 vuoden seurannassa toimintakyvyn heikkenemistä potilailla, joilla on ollut yksittäinen demyelinaatiotapahtuma (kliinisesti eriytynyt oireyhtymä, KEO) ja joiden riski kehittää kliiniset kriteerit täyttävä MS-tauti on arvioitu suureksi. Varhain aloitetulla hoidolla verrattuna myöhemmin aloitettuun hoitoon ei liene vaikutusta toimintakykyyn 5 ja 8 vuoden kohdalla tehtyjen analyysien mukaan.

Tutkimus «Kappos L, Freedman MS, Polman CH ym. Effect of ear...»1 oli 3 vuotta kestänyt avoin seurantatutkimus 2 vuotta kestäneeseen kaksoissokkoutettuun tutkimukseen, johon valittiin 468 potilasta, joilla oli ollut ensimmäinen MS-tautiin viittaava oire yhdestä tai useammasta keskushermostovauriosta 60 vuorokauden aikana ennen tutkimuksen alkamista ja lisäksi vähintään kaksi kliinisesti hiljaista (yksi muodoltaan ovoidi tai sijainniltaan periventrikulaarinen tai infratentoriaalinen) MS-tautiin viittaavaa muutosta aivojen T2-painotteisessa MK:ssa. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli oireena molemminpuolinen näköhermotulehdus, täydellinen selkäytimen poikittainen tulehdus, muu sairaus tai aikaisempi immunosuppressiivinen hoito.

Tutkittavat satunnaistettiin alun perin saamaan joko beetainterferoni 1b:tä 250 µg tai lumetta (määrä ryhmissä 5:3) joka toinen päivä ihonalaisesti kahden vuoden ajan tai siihen asti, kunnes voitiin tehdä kliiniset kriteerit täyttävä MS-diagnoosi. Sen jälkeen kaikille tarjottiin mahdollisuus käyttää beetainterferonia avoimessa seurantatutkimuksessa vähintään kolme vuotta. Hoidon aloittaneista 93,6 % oli mukana lumekontrolloidun vaiheen (2 vuotta) loppuun saakka tutkimusprotokollan mukaisesti (93 % beetainterferoni- ja 94 % lumeryhmässä).

Tutkimuksen etukäteen suunnitellussa seurantatutkimuksessa potilaiden seurantaa jatkettiin kolmeen vuoteen saakka. Hoidon aloittaneista 468 tutkittavasta 84 % oli mukana kolmen vuoden seurannan loppuun. Pääasialliset vastemuuttujat olivat aika kliinisesti varmaan MS-diagnoosiin, toimintakyvyn muutos EDSS-asteikolla mitattuna ja toimintakyvyn muutos FAMS-TOI-asteikolla (functional assessment scale).

Toimintakyvyn muutos määriteltiin ≥ 1 EDSS-pisteen muutoksena verrattuna EDSS-pisteisiin screening-jakson aikana. Tämä EDSS-pisteytyksen muutos tuli varmentaa 6 kuukauden seurannassa. Kolmen vuoden seurannan aikana 34 %:lla varhaisen lääkehoidon ryhmässä ja 48 %:lla viivästetyn lääkehoidon ryhmässä (= saaneet lumetta 2 ensimmäistä vuotta) todettiin kliinisesti varma MS-diagnoosi, NNT 7,0 (95 % luottamusväli 4,3–19,1). Absoluuttinen riskin vähenemä oli 14 % (95 % luottamusväli 5–24 %), ja suhteellinen riski pieneni 30 % (95 % luottamusväli 12–44 %). Varhaisen hoidon ryhmässä toimintakyky laski EDSS-pisteissä 14 %:lla ja viivästetyn hoidon ryhmässä 23 %:lla. NNT oli 12 (95 % luottamusväli 6,4–104,3). Absoluuttinen riskin vähenemä oli 8 % (95 % luottamusväli 1–16 %), ja suhteellinen riski pieneni 37 % (95 % luottamusväli 6–57 %).

Tutkijoiden raportoiman post-hoc-analyysin mukaan teho näytti olevan heikompi niillä potilailla, joilla oli vähemmän kliinistä tai MK:ssa nähtyä hajapesäkkeisyyttä. Teho oli riippumaton alkuvaiheen MK:ssa nähtyyn gadoliinitehostumiseen (Gd) nähden. Muutosta tai eroja FAMS-TOI-asteikolla ei nähty ryhmien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Edellä kuvatun tutkimuksen etukäteen suunnitellussa 5 vuoden seurantatutkimuksessa «Kappos L, Freedman MS, Polman CH ym. Long-term eff...»2 oli mukana tutkimuksessa 80 % varhaisen hoidon ja 70 % viivästetyn hoidon ryhmän potilaista. Pääasiallisena vastemuuttujana oli toimintakyvyn muutos EDSS-asteikolla mitattuna. Viiden vuoden seurannassa varhain aloitetulla beetainterferoni 1b hoidolla ei enää ollut tilastollisesti merkitsevää eroa toimintakyvyn muutokseen niillä potilailla, joilla oli ollut yksittäinen demyelinaatiotapahtuma ja joiden riski kehittää kliiniset kriteerit täyttävä MS oli arvioitu suureksi.

Tutkijoiden ilmoittamana merkitsevä ero nähtiin kognitiivisia toimintoja mittaavassa PASAT-testissä. Molemmissa ryhmissä PASAT-testin tulos parani seuranta-aikana, mutta ero suosi varhaisen lääkehoidon ryhmää (p = 0,005). Tilastollisesti merkitsevä ero nähtiin MK:ssa nähdyissä uusissa ja laajenevissa T2-leesioissa ja Gd-tehostuvissa leesioissa (p = 0,006) suosien varhaisen hoidon ryhmää. Eroja T2-leesioiden koossa, mustien aukkojen koossa tai aivoatrofian määrässä ei ollut ryhmien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Saman tutkimuksen ennakolta suunnitellun 8 vuoden seurantatutkimuksen tulokset on julkaistu «Edan G, Kappos L, Montalbán X ym. Long-term impact...»3. Vuosittainen pahenemisvaiheiden määrä oli pienempi varhaisen hoidon ryhmässä (0,2 vs 0,26, suhteellinen riskin vähenemä 8 vuoden aikana 22,9 %, RR 0,771, 95 % luottamusväli 0,659–0,903, p = 0,0012). Varhainen hoito pienensi MS-taudin diagnoosin riskiä (varhaisen hoidon ryhmä: 55,5 % vs viivästetyn hoidon ryhmä: 65,8 %; HR 0,678, 95 % luottamusväli 0,525–0,875; p = 0,0030), erot kehittyivät jo ensimmäisen vuoden aikana. Toimintakykymittarin (EDSS) tieto 8 vuoden seurannassa saatiin 181:stä potilaasta (39 % tutkimuksen aloittaneista). Toimintakyvyssä ei nähty eroja ryhmien välillä.

Toimintakykymittarin (EDSS) tieto 8 vuoden seurannassa saatiin 181:stä potilaasta (39 % tutkimuksen aloittaneista). Toimintakyvyssä ei nähty eroja ryhmien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Kappos L, Freedman MS, Polman CH ym. Effect of early versus delayed interferon beta-1b treatment on disability after a first clinical event suggestive of multiple sclerosis: a 3-year follow-up analysis of the BENEFIT study. Lancet 2007;370:389-97 «PMID: 17679016»PubMed
  2. Kappos L, Freedman MS, Polman CH ym. Long-term effect of early treatment with interferon beta-1b after a first clinical event suggestive of multiple sclerosis: 5-year active treatment extension of the phase 3 BENEFIT trial. Lancet Neurol 2009;8:987-97 «PMID: 19748319»PubMed
  3. Edan G, Kappos L, Montalbán X ym. Long-term impact of interferon beta-1b in patients with CIS: 8-year follow-up of BENEFIT. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2014;85:1183-9 «PMID: 24218527»PubMed