Takaisin

Lihasvoimaharjoittelu ja lepoverenpaine

Näytönastekatsaukset
Katriina Kukkonen-Harjula ja Eero Mervaala
10.9.2020

Näytön aste: B

Kohtuukuormitteinen lihasvoimaharjoittelu kuntosalilla ilmeisesti alentaa kohonnutta verenpainetta muutaman mmHg-yksikön verran erityisesti henkilöillä, joiden verenpaine on kohonnut lievästi (tai se on normaalialueella).

Meta-analyysissä «Cornelissen VA, Fagard RH, Coeckelberghs E ym. Imp...»1tarkasteltiin lihasvoiman kohentamiseksi tähtäävää voimaharjoittelua satunnaistetuissa kontrolloiduissa kokeissa. Aikuiset tutkittavat saivat olla joko normo- tai hypertensiivisiä, ja hypertensioon sai olla lääkitys, mutta heillä ei saanut olla muita sairauksia. Lihasvoimaharjoittelu sai olla ainoa käytetty liikuntainterventio, ja harjoittelun piti kestää vähintään 4 viikkoa. Kirjallisuushaun perusteella mukaan hyväksyttiin 28 tutkimusta, joissa oli 33 tutkittavien ryhmää. Hyväksyttyjen tutkimuksien laatua arvioitiin. Tutkittavia oli kaikkiaan 1 124.

Harjoittelun aiheuttamia verenpaineen muutoksia arvioitiin tilastollisesti laskemalla ns. muutoksen nettoero, joka saadaan vähentämällä vertailuryhmän (ei liikuntaa) verenpaineen muutos hoitokokeen (liikuntaharjoittelun) aikana liikuntaryhmän vastaavasta muutoksesta. Vaikutuksen suuruuden tilastollisessa arvioinnissa käytettiin ns. "efektikokoa" (effect size, ES), joka laskettiin painottamalla jokaisen tutkimuksen verenpaineen nettoero verenpainemuutoksen kokonaisvarianssin käänteisluvulla. ES laskettiin myös perinteisemmin painottamalla nettoero kunkin tutkimuksen tutkittavien lukumäärällä. Julkaisuharhaa selvitettiin suppilokuvaajan avulla.

Tutkittavien ikä vaihteli välillä 19–84 vuotta (mediaani 54) vuotta. 35 % (mediaani) tutkittavista oli miehiä. 3 tutkimuksessa oli isometrista käden puristusvoiman harjoittelua, muissa tutkimuksissa käytettiin dynaamista vastusharjoittelua (2 tutkimuksessa Theraband), jossa lihasten pituus ja tensio muuttuvat.

Tutkimuksien tutkittavien lukumäärä vaihteli välillä 15–143 henkilöä (mediaani 30). Tutkimuksen keskeyttäneitä oli 0–37 % (mediaani 3,3 %), joten loppumittauksissa oli 1 012 henkilöä. Dynaamisen harjoitteluohjelman kesto oli 16 viikkoa (mediaani; vaihteluväli 6–52 viikkoa) ja vastaavasti isometrisessa harjoittelussa 8 (8–10) viikkoa. 22 tutkimuksessa harjoittelua oli valvottua. Tutkittavat harjoittelivat kummassakin harjoittelutyypissä 3 kertaa (mediaani; vaihteluväli 2–3) viikossa. Keskimääräinen harjoittelun teho vaihteli 30–100 (mediaani 76) % 1 RM (1 toiston maksimi) dynaamisessa harjoittelussa. Isometrisessa harjoittelussa teho oli vastaavasti 30–40 (30) % maksimaalisesta lihaskontraktiosta (maximal volitional contraction). Isometrisessa käden puristusvoiman harjoittelussa harjoitus oli 4 x 2 minuuttia joko samanaikaisesti molemmilla yläraajoilla tai unilateraalisesti; kontraktioiden välillä oli joko 3 tai 1 minuutin lepotauko. Tutkimuksen laatua koskevat seikat (muun muassa satunnaistaminen, mittausten sokkouttaminen) oli yleisesti raportoitu huonosti; laatupisteiden mediaani oli 2 (vaihteluväli 1–4; teoreettinen maksimi 5 pistettä). Myöskään mahdollista verenpainelääkkeiden käyttöä ei raportoitu kattavasti.

Verenpaine oli useimmiten mitattu istuen automaattisella mittarilla. Alussa tutkittavien verenpaine oli keskimäärin 126/75 mmHg. Verenpaineen perusteella 13 tutkimusryhmää oli normaalipaineisia (< 120 ja < 80 mmHg), 15 ryhmää oli prehypertensiivisiä ja 5 ryhmää hypertensiivisiä (≥ 140 ja/tai ≥ 90 mmHg; yhteensä 96 henkeä). Alkutilanteessa harjoitteluryhmän paino oli keskimäärin 71 kg ja rasvakudoksen osuus painosta ("rasvaprosentti") 30 %; tosin edellä mainittuja tietoja ei ollut saatavilla joka tutkimuksesta. Vastaavasti maksimaalinen hapenkulutus (VO2max) oli 27 ml × kg-1 × min-1.

Nettoero oli systolisen paineen osalta -3,9 (95 % luottamusväli -6,2 – -1,5) ja diastolisen osalta -3,6 (luottamusväli -5,0 – -2,1) mmHg. Kun tarkasteltiin dynaamista harjoittelua, vastaavat verenpaineen nettoerot olivat -2,7 (luottamusväli -4,6 – -0,8) mmHg ja -2,7 (luottamusväli -3,8 – -1,7) mmHg. Isometrisessa harjoittelussa muutokset olivat suurempia, nettoero -13,5 (luottamusväli -16,5 – -10,5) mmHg ja -7,8 (luottamusväli -16,3–0,6) mmHg. Alaryhmäanalyysissä tarkasteltiin erikseen muun muassa hyper- vs. normotensiivisiä ja harjoittelun kestoa. Systolisen ja diastolisen paineen nettoerot eivät poikenneet toisistaan eri edellä mainituin alaryhmin tarkasteltuna, mutta hypertensiivisten ryhmässä (4 tutkimusta) nettoero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (systolinen -1,7 (luottamusväli -5,5–2,0) mmHg ja diastolinen -1,1 (luottamusväli -3,1–0,9) mmHg.

Meta-analyysissa tarkasteltiin myös harjoittelun aiheuttamia muutoksia muissa valtimosairauksien vaaratekijöissä, kuten kehon koostumuksessa, veren lipoproteiineissa sekä glukoosi-insuliiniaineenvaihdunnassa. Näiden sekundaaristen päätemuuttujien osalta nettoero laskettiin painottamalla osallistujien lukumäärällä. Dynaamisissa harjoittelututkimuksissa VO2max:n nettoero oli 11 % (luottamusväli 3–19). Paino ei muuttunut, mutta kehon rasvakudoksen suhteellinen osuus väheni hieman, nettoero oli 0,6 % (luottamusväli -0,9 – -0,2), vaikka laihtuminen ei useinkaan ollut tutkimuksien tavoitteena. Dynaamisissa harjoittelututkimuksissa plasman triglyseridit pienenivät, nettoero -0,15 (luottamusväli -0,22–0,07) mmol × l-1 (tosin alkuarvokin varsin kelvollinen 1,1 mmol × l-1). Kolesteroli, sen alafraktiot tai glukoosi eivät muuttuneet.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kommentti

«Cornelissen VA, Fagard RH, Coeckelberghs E ym. Imp...»1: Meta-analyysin perusteella kohtuukuormitteinen dynaaminen lihasvoimaharjoittelu ja pienitehoinen isometrinen harjoittelu voivat alentaa lepoverenpainetta erityisesti silloin, kun se ei ole suuresti kohonnut tai on ns. normaalialueella. Tämänhetkinen tutkimusnäyttö viittaa siihen, että voimaharjoittelun erityinen käyttöalue on kohonneen verenpaineen ehkäisemisessä.

Toisaalta harjoittelu ei näytä olevan haitallista (ei suurenna verenpainetta), vaikkakaan haittavaikutuksia ei tutkimuksissa ole raportoitu systemaattisesti. Kaikkiaan tutkimustietoa on edelleen niukalti erityisesti hypertensiivisistä henkilöistä.

Aiheesta on hiljattain ilmestynyt myös toinen meta-analyysi «Rossi AM, Moullec G, Lavoie KL ym. The evolution o...»2, joka valitsi tutkimukset tiukemmalla seulalla. Johtopäätökset lihasvoimaharjoittelun käytöstä hypertensiivisillä ovat samanlaisen varovaisia kuin Cornelissenin ym. tutkimuksessa «Cornelissen VA, Fagard RH, Coeckelberghs E ym. Imp...»1.

Isometrinen käden puristusvoiman harjoittelu näyttää alentavan kohonnutta verenpainetta jopa enemmän kuin dynaaminen vastusharjoittelu, mutta tutkimuksia erityisesti henkilöillä, joilla on kohonnut verenpaine, on vain harvoja. Aiheesta on ilmestynyt 2 tuoretta systemoitua katsausta «Carlson DJ, Dieberg G, Hess NC ym. Isometric exerc...»3, «Millar PJ, McGowan CL, Cornelissen VA ym. Evidence...»4, joista toisessa on myös meta-analyysi «Carlson DJ, Dieberg G, Hess NC ym. Isometric exerc...»3.

Tuoreeseen kattavaan meta-analyysiin «Cornelissen VA, Smart NA. Exercise training for bl...»5on kerätty erilaiset harjoittelumuodot (kestävyysliikunta, dynaaminen lihasvoimaharjoittelu, isometrinen lihasharjoittelu ja erilaiset edellisten yhdistelmät), joiden vaikutusta verenpaineeseen on vertailtu. Kumulatiivisen meta-analyysin perusteella dynaamisen lihasvoimaharjoittelun tulokset ovat olleet merkitseviä vuodesta 2007 lähtien systolisen paineen osalta ja vastaavasti vuodesta 1997 lähtien diastolisen paineen osalta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Cornelissen VA, Fagard RH, Coeckelberghs E ym. Impact of resistance training on blood pressure and other cardiovascular risk factors: a meta-analysis of randomized, controlled trials. Hypertension 2011;58:950-8 «PMID: 21896934»PubMed
  2. Rossi AM, Moullec G, Lavoie KL ym. The evolution of a Canadian Hypertension Education Program recommendation: the impact of resistance training on resting blood pressure in adults as an example. Can J Cardiol 2013;29:622-7 «PMID: 23541664»PubMed
  3. Carlson DJ, Dieberg G, Hess NC ym. Isometric exercise training for blood pressure management: a systematic review and meta-analysis. Mayo Clin Proc 2014;89:327-34 «PMID: 24582191»PubMed
  4. Millar PJ, McGowan CL, Cornelissen VA ym. Evidence for the role of isometric exercise training in reducing blood pressure: potential mechanisms and future directions. Sports Med 2014;44:345-56 «PMID: 24174307»PubMed
  5. Cornelissen VA, Smart NA. Exercise training for blood pressure: a systematic review and meta-analysis. J Am Heart Assoc 2013;2:e004473 «PMID: 23525435»PubMed